Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Varsinais-Suomi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
691
Varsinais-Suomi
695
väestön — nimenomaan sen suomalaisen osan —
keskuudessa. — Musikaalisessa ja taiteellisessa
harrastuksessa maakuntaa ei voi verrata
Itä-Suomeen eikä Pohjanmaahan.
Elinkeinot. Maakunnan pääelinkeinona on
korkealla kehitysasteella oleva ja hyvin
kannattava maanviljelys. Eniten viljellään kauraa.
Myöskin vehnänviljelys on yleistä ja kannattaa
hyvin. V. 1914 saatiin maakunnasta 31,154 hl
vehnää, 948,489 hl kauroja ja 389,549 hl rukiita.
Perunan ja muiden juurikasvien viljelyksessä on
V.-S. maan ensimäisiä alueita. Karjanhoito ei ole
erikoisen tärkeätä muualla kuin kaupunkien
lähistöllä, joskohta meijeritalous viime vuosina
suuresti on voittanut alaa (v. 1914 oli 79 meijeriä
V.-S:ssa). — Teollisuus on tärkeätä kaupungeissa,
etenkin Turussa. Vanhoja rautatehtaita on myös
Perniössä ja Kemiössä (Teijo, Matildedal,
Taalin-tehdas). Kemiön Skinnarvikissa on lasitehdas.
Lisäksi on maakunnassa useita
puunjalostustehtaita, sahoja y. m. s. — Paraisissa on suuret
kalkkilouhimot ja sementtitehtaat. -—
Laivanrakennusta harjoitetaan saaristo- ja
rantapitä-jissä, joissa myös merenkulku — etenkin
Pyliä-rannan-Uudenkaupungin-Kustavin tienoot — on
tärkeä elinkeino. Metsänkäynti ja kalastus ovat
vähäpätöisiä, samoin nykyisin myös käsiteollisuus
— ennen kukoistava Uudenkaupungin seuduilla
(,, Vakka-Suomi") -— ja kauppa. Maakunnan
taloudellinen elämä on huomattavasti voimistunut
viime vuosikymmeninä. — Varallisuus on
melkoinen.
Asutushistoriaa. V.-S. on tullut asutuksi
jo kivikaudella, ja muutamat sen osat ovat
nähtävästi olleet asuttuja yhtä mittaa siitä ajasta
asti. Aikaisimman asutuksen muistoina on
maakunnasta n. 1.000 kivikauden irtolöytöä,
hautalöytö (Mynämäki) ja 5-6 asuinpaikkaa,
tärkeimmät Maariassa, Uskelassa, Kiskossa,
Suomusjärvellä ja Mynämäellä. Kivikauden lopulla oli
meren rantaviiva n. 20-30 m nykyistä ylempänä.
Sauvo. Salmen kylä.
— Muinaistutkimus otaksuu maakunnan
kivikautisen väestön olleen indoeurooppalaista. Samaa
väestöä on maakunnassa edelleen asunut
pronssikaudella (n. 1700-500 e. Kr.), jolloin tärkein
asutuskeskus löydöistä päättäen oli nyk.
Kemiön-Perniön-Uskelau seudulla. Toinen keskus oli
Laitilan-Uudenkirkon kulmalla, kun taas
maakunnan keskiosa tuntuu olleen asumatonta.
Rautakauden keskivaiheilla (u. 500 j. Kr.) asutettiin
Aurajoen suu, ja tällöin ovat myös rantaseudut
siitä etelään ja pohjoiseen päin asuttuja. Vielä
varhaisemmalla rautakaudella ja osaksi
myöhemminkin näyttävät Uskela-Perniö ja
Laitila-Uusikirkko yhäti muodostaneen asutuskeskuksia.
Suomalaisten maahanmuutto Suomenlahden takaa
lienee tapahtunut rautakaudella, ja ensimäisiä
suomalaisten asuttamia seutuja on ollut juuri V.-S.
Rautakauden lopulla, v:n 800 vaiheilla on
saaristoon ja rantamille asettunut ruotsalaisia,
kauppiaita ja viikinkejä. — V.-S:n sisäosat
asutettiin vasta keski- ja uudella-ajalla, jolloin
asutus jokivarsia pitkin on levinnyt ylämaahan.
Poikkeuksena ehkä on Aurajoen laakso, jonne
kielellisillä perusteilla arvellaan asettuneen
ylämaasta rannikolle päin levinneitä hämäläisiä.
Historia. Kun Suomen pääpaikkana
ensi-mäisestä ristiretkestä (n. 1155) 1800-luvun
alkupuolelle asti oli Turku, on V.-S:n historia monen
sadan vuoden kuluessa sama kuin koko maan.
Turussa oli piispan istuin, laamannin, sittemmin
myös hovioikeuden sija, kymnaasi, yliopisto.
Koko maan henkinen ja hallinnollinen elämä
oli niin muodoin keskittynyt Turkuun. Nämä
historialliset seikat tekevät luonnolliseksi, että
maakuntaan perustettiin lukuisasti kartauoita;
niiden omistajat ja heidän perheensä jäsenet
tulivat usein näyttelemään huomattavaa osaa maan
historiassa, mutta ovat siis tavallaan
maakunnankin merkkihenkilöitä. V.-S:u historia onkin
etupäässä sivistyshistoriaa. Kuuluisia kartanoita
ovat m. m. Joensuu, Viurila ja Vuorentaka
Halikossa, Kankainen Maskussa, Louhisaari
Askaisista, Lempisaari Merimaskussa, Kuitia
Paraisissa, Lehtinen ja Saarinen Mynämäellä, Nuhjala
Vehmaalla, Sundholma Uiuleukaupungin luona.
Vanhakartano Yläneellä y. m. — Huomattavia
sukuja, jotka niitä ovat hallinneet, ovat Fleming,
Horu. Armfelt, Aminoff, Mannerheim, v. Kothen,
v. Haartman j. n. e. — Historiallisista
merkkipaikoista mainittakoon, paitsi kartanoja,
keskiajan alulta olevat Liedon Vanhanlinnan ja
Uskelan Uakostaron linnavuoret, Turun linna ja
tuomiokirkko, Kuusiston piispanlinnan rauniot,
Naantalin luostarikirkko ja lukuisat muut
maakunnan keskiaikaiset kivikirkot, joista hauskoja
keskiaikaisia holvi- ja seinämaalauksia on m. m.
Taivassalon, Paraisten, Uudenkirkon ja Sauvon
(sekä Nousiaisten, Rymättylän, Maarian, Perniön)
y. m. kirkoissa. — Maakunnan liikekeskuksia
olivat historiallisella ajalla Aurajoen suu,
Halikonlahden pohjukka ja Uudenkirkon-Männäisten
seutu. Vanhat maantiet kulkivat Turusta Salon
kautta itään, Turusta Nousiaisten kautta
Köyliöön ja Kokemäelle ja Hämeestä Marttilan halki
Salon seudulle.
Sotaisten tapahtumain näyttämönä on V.-S.
ollut pienemmässä määrässä kuin maan muut
osat. Keskiajalla tekivät venäläiset Turun
seudulle muutamia tilapäisiä hävitysretkiä ja
v:n 1500 vaiheilla tanskalaiset (kausantaruston
„juutit"). V. 1556 perustetusta Jnhana herttuan
herttuakun nasta V.-S. muodosti keskeisen ja
arvokkaimman osan, ja Turun piiritykseen ja
valloitukseen 1563 päättyi herttuakunnau lyhyt
tarina. 1500-luvun lopuila Kaarle herttua
valloitti kahdesti Turun linnan ja ajoi takaa
Suomen herroja, voittaen heidät Marttilassa.
Muuten oli maakunta 1500- ja 1600-luvuilla syrjässä
sota-alueista. 1700-luvun alussa joutui m. m. V.-S.
venäläisten haltuun (1713). Turku pysyi -itten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
