Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjän Karjala - Venäjän kartano - Venäjän Keski-Aasia - Venäjän kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
913
y. m. s. Teollisuudesta mainittakoon vain
sahalaitokset Vienanmeren rannoilla.— Henkinen
sivistystila 011 edellisen mukainen.
Pää-asiallisimpana haittana on kuitenkin ollut se,
ettii kansalle joko ei ole annettu mitään
tehokkaampaa valistusta tai 011 se annettu sille
vieraalla kielellä. Papit ovat olleet muukalaisia,
koulut venäjänkielisiä. Viime aikoina ne ovat
kuitenkin tuoneet jonkinlaista lukutaitoa
seudulle; samoin 011 sinne levinnyt
suomenkielistäkin sivistystä edellämainittujen kauppamatkojen
ja muiden suom.-karjalaisten kosketusten avulla.
Tämä 011 herättänyt kansallistuntoa ja saattanut
kansan paikoitellen omaan kansalliseen
edistys-toimintaan. O11 yritetty perustella omia,
kansankielisiä kouluja, lukutupia ja kirjastoja, ja 1906
syntyi karjalaisten asioita ajamaan oma
kansallinen sivistysjärjestö ,,Vienan karjalaisten liitto".
Ivun sen oli pakko lakkauttaa toimintansa, syntyi
uusien vapausvuosien tultua sille jatkoksi
Karjalan sivistysseura. Monet vienankarjalaiset ovat
omin voiminsa kohonneet huomattavaan
varallisuuteen ja heidän parhaimpansa ovat asettuneet
omia vapaus- ja sivistysliikkeitä johtamaan.
Kansa on yleensä kreikanuskoista. Sen ja
vanhan luonnonkulttuurinsa pohjalla on se
laulumie-lisenä uskollisesti säilyttänyt ja kehitellyt
vanhoja suomalaisia kansanrunoja, joista Lönnrotin
käsissä jalostui suuri Suomen kansan
kansalliseepos Kalevala. Vienan Karjalan
huomattavimpia runolaulajia olivat Arhippa Perttunen ja
hänen poikansa Miihkali.
[A. W. Ervasti, ,,Muistelmia matkalta Venäjän
Karjalassa" (1880), sama, ..Väkiluvun seikoista
Venäjän Karjalassa" (1888); J. W. Juvelius,
..Muistoja Pohjoisen Venäjän Karjalaa
muinaisuudesta (1888) ; „Elias Lönnrotin matkat"
(l-II, 1902); Iivo Härkönen, ,,Rajantakainen
Karjala" (1907) ; ,,Karjalan kirja" (1910) ; I. K. Inha,
..Kalevalan laulumailta" (1911) ; Vienan läänin
tilastollinen komitea, „Spisok naselennyh mest
Arhangeljskoj gubernii 1905", sama,
„Arhangelj-skaja Karelija" (1908); I. W. Olenev, „Kareljskij
kraj" (1917).] I-o E-nen.
Venäjän kartano Humppilan pitäjässä, 6 km
Humppilan asemalta, Punkalaitumelle johtavan
valtamaantien varreilla. Se on rälssiluontoinen,
alkujaan neljän eri rälssitilan yhtymä,
suuruudeltaan 2 manttaalia, pinta-alaltaan 2,400 ha. — V. on
aikanaan kuulunut m. m. Furuhjelm- ja
Thorell-suvuille; siirtyi sitten Kalle Knuutilalle ja tämän
kuoltua hänen sisarelleen sekä langolleen,
maanviljelijä O. A. Tuulikalle, joiden hallussa se
nykyisin on. — V:n kartanossa harjoitetaan sangen
huomattavaa karjataloutta; sillä 011 oma meijeri,
sikala ja sen navetta on maamme ehkä suurin.
Niinikään on oma salia, höyläyslaitos ja mylly.
V:n osittain kaksikerroksinen päärakennus on
vslta 1860. E. C-g.
Venäjän Keski-Aasia, Venäjälle kuuluvan
Turkestanin ja Kirgiisiarojen (ks. 11. ja
Keski-Aasia) yhteinen nimitys.
Venäjän kieli ja kirjallisuus. 1. K i e 1 i. V. k.
011 laajimmalle levinnyt slaav. kieli, kuuluen
näiden kielten itäiseen ryhmään. Tavallisessa
puheessa tarkoitetaan nimityksellä yleisven. kirja- ja
sivistyskieltä, mutta kielitieteessä sitii usein
käytetään merkitsemään koko itäistä slaav. kielten
ryhmää eli suurvenäjän, valkovenäjän ja väliä-
914
venäjän eli ukrainan kielen muodostamaa
murre-yhtymää. Koko tälle yhtymälle ominaisia piirteitä,
jotka erottavat sen toisista, etelä- ja länsislaav.
kielistä, 011 111. 111. n. s. täysäänteisyys eli uuden
vokaali n kehittyminen li n ja ?-:n jälkeen, silloin
kun alkuperäisesti oli sanan sisässä o tai e l:n
tai r: 11 konsonantin edellä, esim. bercg ’ranta’,
alk. ’rantatörmä’, vrt. ruots. berg, mutta esim. serb.
brcg, tsek. bfeh; zöloto ’kulta’, mutta eteläslaav.
zlato, puol. sloto — alkup. tj, dj on venäjässä
muuttunut 7s:ksi, «:ksi, mutta esim. bulgaariassa
st:ksi, zd:ksi, puolassa c (=ts):ksi, dz:ksi, esim.
sv jet id ’kynttilä’ (svet- ’valo’ -f- suff. ja) : bulg.
svekta, puol. sioieca; mjesä ’raja’: bulg. mczda,
puol. miedza. — Useimmissa tapauksissa
venäjässä on sanan alussa o siellä missä muissa slaav.
kielissä on je, esim. ven. öscnj ’syksy’: bulg.
jescn, puol. jesien. Venäjä on säilyttänyt vapaan,
liikkuvan koron, joten se siinä ei ole sidottu
johonkin erityiseen tavuun, kuten esim. tsekin
kielessä ensimäiseen ja puolassa viimeisen
edelliseen. Kieliopillisista muutoksista 011 huomattava
duaalin eli kaksikon kato. Niinikään oli verbin
aikamuodoista imperfekti harvinainen jo
muinais-venäjässä, nykykielestä 011 sitä paitsi aoristi
kokonaan kadonnut. Eroavaisuudet valko- ja
suurveu. murteiden välillä ovat vähemmät kuin
suurven. ja vähäven. eli ukrainalaisten murteiden
viilillä. Sen sijaan että jälkimäisissä e:n
muuttuminen ;’o:ksi ou tapahtunut vain harvoissa
tapauksissa, esiintyy tämä muutos suurven. ja
valkoven. murteissa lukuisissa sanoissa.
Suurvenä-läiset murteet jakautuvat pohjoisiin ja
keski-venäläisiin. Viimemainituille omituista on
korottoman 0:11 muuttuminen a:ksi, esim. vodd ’vesi’
< vada’. Sama ilmiö tavataan myöskin
valkoven. murteissa. Venäjän kirjakieli perustuu
pääasiassa keskivenäläisiin murteihin. Siinä on
kuitenkin hyvin paljon muinaisbulgaarian kielestä
lainattua ainesta, sillä muinaisven. kirjakieli
otettiin sinänsä bulgaarialaisilta. Siten tuli v:n
kieleen suuri määrä muinaisbulg. sanoja, ja usein
tavataan puhtaasti venäläisen sanan rinnalla
sama sana bulgaarialaisessa muodossa, jolloin se
tavallisesti venäläisessä muodossaan edustaa
alkuperäistä konkreettista merkitystä ja lainattu sana
kuvallista merkitystä, niin esim. golova’ ’pää’,
mutta glava’ ’päämies’, njo’bo ’suulaki’, mutta
njc’bo ’taivas’. Muutamat muinaisbulg. sanat ovat
kokonaan tunkeneet tieltään pois puhtaasti
venäläisen sanan. Vähitellen Venäjällä käytetty
kirjakieli kuitenkin venäläistyi yhä enemmän;
varsinkin maallinen kirjallisuus, etupäässä
kronikat ovat laaditut jo jossakin määrin
kansanomaisella kielellä. Hengellinen kirjallisuus sen
sijaan piti uskollisesti kiinni bulgaarialaisilta
lainatusta kirjakielestä, ja niin kehittyi aikaa
myöten kaksi kirjakieltä: kirkkokieli ja
maallisen kirjallisuuden kieli. Kirjakieli muuttui
myöskin kulttuurikeskustani mukaan. Varhaisimpana
keskuksena oli Kiova. Silloin vaikutti
kirjakielen kehitykseen etelävenäläiset murteet. 13:nuen
vuosisadan lopulla oli • valtiollinen elämä
keskittynyt toiselta puolen lounaiseen päin, Volyniaan
ja Galitsiaan ja toiselta puolen kauas koilliseen
Suzdal-Vladimirin ja Moskovan maihin.
Yhdysside näiden keskuksien välillä katkesi, ja
Moskova ympäristöineen määräsi suurven.
kirjakielen kehityksen suunnan. Myöhempi venäläinen
Venäjän kartano—Venäjän kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
