Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjän kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
916
180 Venäjän kieli
ja kirjallisuus <»30
<»30
kirjakieli perustui siis Moskovan ja jossain
määrin myöskin pohjoisvenäläisiin murteihin. Sq oli
kuitenkin oleelliselta osaltaan vielä vanhan
kirkkokielen kaltaista aina 1700-luvulle asti,
Vieraista vaikutuksista oli voimakkain puolan
kielen vaikutus 1600-luvulla. Pietari Suuren
val-tiollisyhteiskunnalliset uudistukset ulottuivat
myöskin kielen alalle. Sen «tuli olla uusien
tarpeitten tulkkina ja kun yhtäkkiä ei voitu uusia
kulttuurikäsitteitä ilmaista venäläisillä sanoilla,
lainattiin kieleen suuri määrä lainasanoja:
merenkulun ja kaupan alalta hollannin kielestä,
sotataidon alalta saksasta j. n. e. Lomonosov
1700-luvun puolivälissä koetti saada kirjakielen sekä
sanavaraston että muodon puolesta lähemmäksi
elävää kieltä. Karamzin 1800-luvun alkupuolella
uudisti proosakielen tekemällä lauserakennuksen
yksinkertaisemmaksi, ottamalla useita käänteitä
puhekielestä ja muodostamalla joukon uusia
kulttuurisanoja. Hänen työtään jatkoi suuri
runoilija Puskin, joka vakiinnutti runokielen.
Venäjän kieli on yhä enemmän vapautunut
kirkkokielen vaikutuksesta, vaikka kokonaan se siitä
ei ikänä voi päästä irti. Siksi luja ja
vakiintunut on sen osa. Myöskin itse kirjoitus, joka
on muodostettu kreikkalaisesta, on periytynyt
muinaisbulgaarialaisen kirkkokielen mukana.
1700-luvulla sekä sen jälkeenkin hiukan
uusittuna on oikeinkirjoitus pysynyt pääpiirteissään
muuttumattomana meidän päiviimme saakka.
Siksi se ei ilmaisekaan aina venäläistä
ääntämistapaa. Se jättää esim. kokonaan
huomioonottamatta sen, että alkup. e-äänne eräissä asemissa
on muuttunut ;’o:ksi; kirjoitetaan Mefli> ’mesi’,
vaikka äännetään mjod. Samalla e-äänteellä on
kaksi merkkiä: e ja t>- Jokaisen „kovaan"
konsonanttiin päättyvän sanan loppuun kirjoitetaan
t, (,,jer") -merkki, vaikka tällä kirjaimella ilmaistu
äänne on ollut kielestä kadonneena jo monta
sataa vuotta. Niinikään ei osoiteta konsonantin
muljeerausta e ja i-äänteiden edessä. — Venäjän
kieli on levinnyt tavattoman laajalle alalle: sitä
puhutaan suurimmassa osassa euroopanpuolista
Venäjää, sekä Aasian puolella Siperiassa ja
paikoittain venäläisessä Keski-Aasiassa. —
Tyhjentävää deskriptiivistä Venäjän kielioppia ei ole.
Paras venäjän kielisistä on yhä vielä A.
Vosto-kovin ja Buslaevin, laajin on R. Kosutidin
Serbian kielellä julkaisema, saksalaisista laajin on
Körnerin, tanskaksi H. Pedersen, Russisk
gramma-tik (1916, hyvä), sanakirjoista laajin Venäjän
tiedeakatemian (ilmestynyt vasta fc-kirjaimeeu
saakka) ja V. Dal’in (4 os.), J. Pawlowsky,
Rus-sisch-deutsches Wörterbuch, P. Kijanen,
Ven.-suomal. sanakirja. Muinaisvenäjän sanavarasto
011 koottuna I. I. Sreznevskijn muin.-ven.
sanakirjassa (3 os.). Kielihistoriaa: A. Sahmatov,
Otserk drevn. perioda istorii russk. jazyka
(Entsiklopedija slav. filologii, 1915), A.
Sobo-levskij, Lektsii po istorii russk. jazyka (us. pain.).
Murretutkimusta: A. Sobolevskij, Opyt russk.
dialektologii, 1897. N. Durnovo, N. Sokolov,
D. Usakov, Ven. murteiden kartta ja yleiskatsaus
(ven.) 1915. J. J. M.
2. Kirjallisuus. Venäjän
taidekirjallisuuden itsenäinen kehityskausi alkaa vasta
18:nnella vuosis. Sitä ennen kirjalliset
harrastukset liikkuivat miltei yksinomaan hengellisten
kysymysten piirissä. Nopeasti tapahtuva kehitys
johtaa 19:nnellä vuosis. huomattaviin
saavutuksiin: parhaiden edustajiensa kautta Venäjän
kirjallisuus saavuttaa tärkeän, yleismaailmallisen
merkityksen.
Kirjallisuus tuli Venäjälle kreik. kirkon
huomenlahjana, sen jälkeen kuin ruht. Vladimir oli
antanut kastaa itsensä sekä pajarit 988, ja
alkanut perustamansa alkeiskoulun ja kutsumansa
kreikkalaisen ja bulgaarialaisen papiston avulla
levittää uutta oppia ulkopuolelle pääkaupungin,
Kiovan, piiriä. Näin alkanut kirjallisuus pysyy
uskollisesti kirkon palveluksessa yli 700 v.
heittäen armottomasti pois keskuudestaan kaikki
yritykset, jotka tarkoittivat vapaamman
ajatuksen, tunteen ja kritiikin ilmaisua. Aikaisin
kehitys, n. s. kiovalainen aika, joka kestää
mongolilaisten hyökkäykseen asti 13:nnen vuosis.
puoliväliin, sujui virkeän kulttuurityön ja
terveen, ennakkoluulottoman tiedonhankkimisen
merkeissä. Tosin meillä ei ole täyttä selvyyttä ajan
kirjallisten harrastusten laajuudesta, sillä
mongolien hyökkäystä seuraavan
kulttuuritaantumuk-sen aikana hävisi paljon nuoren henkisen
viljelyksen hedelmiä. Mutta senkin vähän nojalla,
mikä on säilynyt, voimme luoda itsellemme
käsityksen ajan henkisistä harrastuksista ja
kirjallisesta toiminnasta. Henkisen elämän
tärkeimpänä keskuksena oli luostari, jonka piiristä
läksivät ensimäiset saarnan, moraaliopetuksen,
pyhimystarun, matkakertomuksen ja kronikan
kirjoittajat ja kääntäjät. On luonnollista, että
piiri painoi leimansa kaikkiin siitä lähteviin
kirjallisiin tuotteisiin. Niissä astui etualalle
luostari-elämän idealisoiminen, joka vähitellen
synnytti sen maailmankammon ja koko sen
ahdasmielisen, »elämäähalveksivan
maailmankatsomuksen, joka myöhemmin pääsee valtaan ven.
elämässä. Luostareista oli tärkein Kiovan
luola-luostari, jonka valtiollinenkin vaikutusvalta oli
alkuaikoina hyvin huomattava. Ulkopuolella
luostarin ja ylinten hengellisten piiriä, joiden
ihanteita ja hengellisiä harrastuksia kirjallisuus
etupäässä tulkitsi, huomataan jälkiä kirjallisesta
toiminnasta vielä ruhtinashovien ja ylimmän
pajariston keskuudessa (ruhtinaat Vladimir
Mono-mah, Jaroslav ja Vsevolod). Kansa sen sijaan
j>ysyi kokonaan vieraana sivistykselle ja
alkavalle kirjallisuudelle kulkien omia teitään,
ilmaisten tunteitaan ja ihanteitaan omissa,
kirjaan-panemattomissa tuotteissaan, taruissa ja lauluissa,
joista on säilynyt ainoastaan hajanaisia, hämäriä
tietoja ajan paljastuskirjallisuudessa.
Kirjallisuus oli epäkansallista myöskin kieleltään:
ensimäiset kirjalliset tuotteet, jotka tulivat valmiina
käännöksinä eteläslaavilaisilta, vakaannuttivat
kirjakieleksi muinais-bulgaarian, johon vasta
myöhemmin alkaa tunkeutua ven. muotoja ja
sanoja tehden vieraan kielen enemmän
ymmärrettäväksi kansalle. Ensimäiset kirjallisuuden
muistomerkit ovat kreikasta käännetyt
raamatun-kirjat, joista enimmin oli levinnyt psalttari,
jumalanpalveluksessa tarvittavat kirjat, kirkko
isien teokset ja pyhimysten elämäkerrat.
Itsenäinen ven. kirjallisuus seurasi uskollisesti
eteläslaavilaisia ja bysanttilaisia malleja. Vie
raisiin esikuviin perustuivat saarna ja „opetus",
joita edustavat Novgorodin piispa Luka 2 i
d-j a ta (n. 1050), metropoliitta 11 a r i o n (n. 1050),
Kiovan luolaluostarin esimies Feodosij
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
