Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viron kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1353
Viron kieli ja kirjallisuus
1354
väestön keskuudesta nousseet etevät kirjailijat
ovat rehevöittäneet kirjakieltä kansankielen
käänteillä ja kielikuvilla. Suomessa opinteillä olleet
virolaiset ovat ottaneet käytäntöön runsaasti
suomalaisia sivistyssanoja j. n. e. (Noor-Eesti,
keele-uuendus).
Viron kielen tutkimus. Viron kielestä
on kirjoitettu suuri joukko tutkimuksia.
1600-luvun alkupuolen tuotteliain virolainen
kirjailija. Henricus Stahl julkaisi v. 1637 ensimäisen
viron kieliopin nimellä „Anfiihrung zu der
Ehstnischen Sprach". Seuraava viron kielioppi,
eteläviroa käsittelevä, on Johannes Gutslaffin
v. 1648 julkaisema „Observationes Grammaticse
eirca linguam Esthonicam". Niinkuin Stahlin
teokseen liittyy tähänkin sanakirja. V. 1660
julkaisi Henrik Göseken teoksensa ,,Manuductio ad
Linguam Oesthonicam"; siinä on etupäässä
Lääne-maalta kerätty laaja virolainen sanasto.
Tieteellisessä suhteessa arvokkain viron vanhoista
kieliopeista on Johannes Hornungin „Grammatica
Esthonica, brevi, Perspicuä tamen methodo ad
Uialectum Revaliensem edita" (1693). Tässä
teoksessa on varsinkin nominien ja
verbien taivutusta-koskeva puoli ansiokas. V. 1732
ilmestyi Eberhard Gutsleffin „Kurtzgefaszte
Anweisung zur Estnisehen Sprache" (kielioppi,
sanakirja, sananlaskuja, arvoituksia,
keskusteluja). Seuraava kielioppi on A. W. Hupeliu
..Estnische Sprachlehre fiir die beyden
Hauptdia-lekte, den revaJschen und dörptsclien nebst einem
vollständigen ehstnischen Wörterbuche", ilm. 1780
itoinen painos 1818) ; teoksessa on laaja
saks.-virolainen ja vir.-saksalainen sanakirja.
Huomattavaa edistystä tietää Edvard Ahrensin 1843 ja
1853 ilmestynyt „Grammatik der Ehstnischen
Sprache Revalschen Dialektes". Se sisältää myös
laajan ja arvokkaan lauseopin. Laajin viron
kielioppi on F. J. Wiedemannin ,,Grammatik der
Ehstnischen Sprache, zunächst wie sie in
Mittel-ehstland gesprochen wird, mit Beriicksichtigung
der anderen Dialekte" (1875). Myöhemmistä viron
kieliopeista mainittakoon J. Jögeverin ,,Eesti keele
opetus koolidele ja iseöppijatele" (1904).
Suomeksi on 1872 ilmestynyt J. Krohnin „Viron
kielioppi suomalaisille". — Sanakirjoista
mainittakoon edellisessä kosketeltujen lisäksi: F. J.
VViedemann, „Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch"
1869 ja 1893 J. Hurtin toim.) ja Lauri Kettunen,
„Virolais-suomalaineu sanakirja" (1917). Viron
kieltä käsittelevistä erikoistutkimuksista
mainittakoon vain seuraavat: F. J. Wiedemanu,
„Ver-such iiber den Werroel\stnischen Dialekt" (1864) ;
Mikael Weske, „Bericht iiber die Ergebnisse einer
Reise durch das Estenland im Soinmer 1875",
..Eesti keele healte opetus ja kirjutuse \viis"
il879); Jakob Hurt, „Die estnisehen Nomina auf
-ne puruni" (1886) ; Lauri Kettunen,
„Laut-geschiclttliche Untersucliung iiber den
Kodafer-schen Dialekt. Vokalismus" (1912),
„Laut-geschiclitliche Untersucliung iiber den
Kodafer-schen Dialekt" (1913), „Viron kielen
äännehistoria" (1917). — Viron kieltä käsitelleistä
tutkijoista mainittakoon vielä K. A. Hermann ja
E. N. Setälä („Yhteissuomalainen äännehistoria’",
1890-91), murretutkijoista W. Grunthal, H.
Ojansuu, J. Mark ja A. Saaberk. II. O.
2. Kirjallisuus. Katolinen aika.
Viron kielen vanhimmat muistomerkit ovat
13:nnelta vuasis. Niiden merkitys on kuitenkin
vain filologinen ja sivistyshistoriallinen. Henrik
Lättiläisen (ks. t.) „Chronicon Lyvoniae"
nimisessä kronikassa (13:nnen vuosis. ensi
vuosikymmeniltä) esiintyy useita muinaisvirolaisia nimiä
ja sanoja sekä yksinäinen lause. N. 1240 laadittu
kuningas Valdemarin maakirja ,,Liber census
Dania;" sisältää n. 500 vironkielistä paikannimeä.
Kristinuskon maahantuonti ei ollut virikkeenä
kirjallisuuden syntymiselle. Virolaisilta
nuorukaisilta koetettiin ehkäistä pääsy
koulusivistyksen osallisuuteen, mikä seikka tietenkin teki
mahdottomaksi kansanomaisen kirjallisuuden
viriämisen. Iiiian arkkipiispa Henning kielsi
kirkonkirouksen uhalla kääntämästä kirkollisia
kirjoja kansankielelle. Ensimäinen vironkielinen
kirjallinen tuote on piispa Johannes K i
e-velin 1517 toimittama (elikä painettunakin
julkaistu) katolinen katekismus, joka kuitenkaan
ei ole jälkimaailmalle säilynyt. Samoin on
käynyt Geldernistä kotoisin olleen jesuiitan
Tuomas Busseuksen 1585 t. 1586 julkaiseman
katekismuksen. Niinikään kahden jesuiitan,
Ambrosius Welther uksen (1590) ja
Wilhelm Bucciuksen (1622) julkaisemat
vironkieliset kirjoitukset ovat todettavissa vain
tiedonantojen nojalla.
Uskonpuhdistuksen aikakausi
(1500-1700). Humanismin ja renesanssin
virtaukset eivät ulottuneet Viroon. Uskonpuhdistuksen
mukanaau tuoma kansankielinen jumalanpalvelus
ja kansanopetus oli virolaistenkin keskuudessa
rahvaankielisen kirjallisuuden virikkeenä. Tämä
kirjallisuus on aina 19:nteen vuosis. saakka
luterilaisen, enimmäkseen saksalaissyntyisen papiston
hoivissa, ja siltä puuttuukin näin ollen
kansanomainen alkuperäisyys. Tämän ajan vironkieliset
kirjalliset tuotteet ovat pääasiassa uskonnollista
opetusta tarkoittavia kansankirjoja ja sitäpaitsi
enimmäkseen käännöksiä tai mukailuja.
Lutherin katekismus painettiin Franz W i 11 e n
viroksi kääntämänä Lyypekissä jo 1553. Tätäkään
kirjaa ei ole säilynyt jälkimaailmalle, ja niinpä
ei vielä 16:nnelta vuosis. ole olemassa
vironkielistä kirjaa. Tärkein käsikirjoituksena
säilynyt vironkielinen muistomerkki
uskonpuhdistuksen ajalta on Georg M ii 1 1 e r i n 39 saarnaa
(pidetyt Tallinnassa 1600-06) käsittävä kokoelma
(julk. W. Reiman 1891). Saarnoissa alituiseen
uudistuvista ja vakiintuneista käänteistä voi
päätellä, että jo silloin oli olemassa jonkunverran
virolaista kirjallista traditsionia ja että
evankeliumeja ja epistoloita jo ehkä pitemmän ajan
kuluessa oli käännetty viron kieleen ja
käsikirjoituksina käytetty. Näistä saarnoista käy myös
ilmi, että jo edellisellä vuosis. oli ryhdytty viroksi
kääntämään luterilaisia virsiä. Näitä aluksi
käsikirjoituksina kierrelleitä kirkollisia kirjoja
julkaisi pappi Henri-cus Stahl (k. 1657, ks. t.)
1632-38 pappeja varten aiotun neliosaisen
kokoelman „Hand- und Haussbucli", vanhin virolainen
painotuote, jota vielä on tallella. Stahl toimitti
vielä kuningatar Kristiinan kustannuksella
painetun postillan („Leyen-Spiegel") ja julkaisi 1637
kieliopin ,,Anfiihrung zu der Ehstnischen Sprach",
jossa hän, latinan ja saksan kielioppi ohjeenaan,
koettaa^ esittää viron taivutussuhteita. Teokseen
liittyvä saks.-vir. sanaluettelo sisältää noin 2,000
sanaa. Samoihin aikoihin (1632) julkaisi Joa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
