Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vladivostok ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1423
Voermann—Vogel
1424
julkaisi aukarau arvostelun Sophus Buggen erään
tutkimuksen johdosta, jossa tämä oli esittänyt
käsityksenään, että kaikki Eddassa ilmenevät
uskomukset ja myytit muka ovat vierailta
saatua lainatavaraa. Pääteoksessaan „Sjjeledyrkelse
og naturdyrkelse" (I, 1897), jossa V. käsittelee
uskonnontutkimuksen metodia etupäässä silmällä
pitäen Rigvedaa ja Eddaa, hän asettuu jyrkästi
vastustamaan käsitystä kulkukulttuurin
merkityksestä, pitäen sitä varsin pinnallisena ilmiönä,
ja painostaa omaperäisen, paikallisen,
luonnon-ja olosuhteiden luoman kulttuurin merkitystä
myöskin uskomuksiin ja myytteihin nähden.
Paitsi omintakeisilla ja uusia näköaloja aukovilla
mielipiteillään on V. herättänyt huomiota
taitavana kielenkäyttäjänä ja tyyliniekkana.
U. Hbg.
Voermann ks. W ö r m a n n.
Vogeesit (roomalaisten Vosegus, ransk. les
Vos-ges, saks. myös Wasgau, Wasgenwald), vuoristo
Reinin laakson vas. puolella, vastapäätä
Sehvvarz-waldia, ulottuu etelä-lounaasta, Belfortin
tienoilta, Reinin mutkaan asti pohjois-koillisessa;
lähes 250 km pitkä, 35-60 km leveä. — V.
muistuttavat pinnanmuodostuksensa ja geologisen
rakenteensa puolesta suuresti Schwarzwaldia,
jonka kanssa ne ennen tertiäärikautta ja Reinin
hautalaakson syntyä muodostivat yhtenäisen
vuorimaan. Niinpä ne viettävät jyrkästi
mainittuun laaksoon, loivasti useimmille muille
suunnille, jakautuvat jokilaaksojen välityksellä
ylä-tasankomaisiin lohkoihin tai pyöreäpiirteisiin
vuoriryhmiin ja mataloituvat vähitellen etelästä
pohjoiseen. Vuoriston eteläisin osa, Ylä-V.
(Mar-kirchiin asti pohjoisessa), kohoaa koko joukon
yli 1,000 m yi. merenp. (korkein vuori, Sulzer
Belchen, tarkalleen vastapäätä Schwarzwaldin
Feldbergiä, 1,423 m), Keski-V. (Markirchistä
Zabernin 380 m yi. merenp. olevaan solaan, johon
varsinaiset V. päättyvät) saavuttavat
Donon-huipussa 1,010 m:n korkeuden (vastapäätä oleva
Schwarzwaldin Hornisgrinde 1,164 m),
pohjoisimpana oleva osa (Ala-V. ja Haardt) on mäkimaata,
jonka huiput vain poikkeustapauksissa
sivuuttavat 600 m:n korkeuskäyrän (Kalmit 683 m,
Donnersberg 687 m). Vuoriperusta on etelässä
graniittia, gneissiä, vanhoja kiteisiä liuskeita sekä
devoni- ja kivihiilikauden liuskeita ja
hiekka-kiviä; reunoilla on nuorempia, kerrostuneita
aineksia. Koko pohjoisosa on muodostunut triaskauden
kirjavasta hiekkakivestä. Malmeja ja hyödyllisiä
kivennäisiä monessa kohden (etelässä m. m. rautaa,
lyijyä ja vaskea, Ala-V:ssa vuoriöljyä). — Ilmasto
on lauhkea ja sateinen; v:n keskilämpö
alimmissa osissa n. + 10° C, laella + 5°- -j- 6° C,
vuotuinen sademäärä harjanteilla paikoin yli
1,800 mm. Eteläisintä, Rhöneen viettävää
rinnettä lukuunottamatta, kuuluu koko vuoristo
Reinin (länsiosa Ulin, itäosa Moselin)
vesialueeseen. Korkeimmilla, osaksi metsättömillä
ylängöillä on jääkautisten jäätikköjen muodostamissa
kar-altaissa ja moreeninotkoissa paljon järviä ja
soita. Terveyslähteistä Niederbronn (Ala-V :ssa)
ja Plonibiöres (lounaassa) tunnetuimmat.
Rinteillä on taajoja metsiä; 600 m:n alapuolella
etupäässä lehtipuita (pyökkejä, tammia,
kastanjoja y. m.), ylempänä havumetsää. Itäjuurella
on laajoja viiniviljelyksiä. — Ylä-V :n autio
vedenjakajaselänne on rajana saks. ja ransk.
kielialueen välillä. Pohjoisempana, Dononin
kohdalla, kieliraja kaartuu luoteeseen, joten
vuorimaan pohjoisosa kokonaisuudessaan kuuluu
saksankieliseen alueeseen. Asutus on tihein
(100-200 km2:llä) itärinteillä, missä on taajaväkisiä
teollisuusyhteiskuntia; harvempaa (60-80 km-:llä)
se on päävedenjakajan länsipuolella, missä
maatalous on pääelinkeinona. Ala-V :n poikki kulkee
useita rautateitä. Tärkeätä Zabernin
poikittais-laaksoa seuraa, paitsi Pariisin-Strassburgin rataa,
Reinin-Marnen kanava. J. G. G-ö.
Vogel Ifögal]. 1. E d u a r d V. (1829-56), saks.
Afrikan tutkija, matkusti 1853-54 Tsad-järven
ympäristössä, kävi 1855 Binue-joella ja lähti
1856 Kukasta Vadaihin, missä tuli surmatuksi
(vrt. V a d a i).
2. Hermann Karl V. (1841-1907),
edellisen veli, saks. tähtitieteilijä. V :sta 1865 Leipzigin
observatorin apulainen, v:sta 1870 erään
yksityisen tähtitornin johtajana; kutsuttiin 1874
Potsdamin astrofysikaaliseen observatoriin, jonka
johtajaksi nimitettiin 1882. V:n tieteellinen
toiminta kohdistui etupäässä astrofysiikkaan;
etenkin spektraalianalyysin sovelluttamisessa
kiinto-tähtiastronomiaan V:n teoksilla on pysyväinen
merkitys. Mainittakoon „Spektralphotometrische
Untersuchungen", Spektralanalytische
Mitteilun-gen", „Untersuchung iiber die Eigenbe\vegung
der Sterne im Visionsradius auf
spektrogra-phisehem Wege". E. Ii.
Vogel IfögalJ, Hermann Wilhelm
(1834-98), saks. fotokemisti, nimitettiin 1864
fotokemian opettajaksi Berliinin
,,Gewerbeakade-mie"hin, ja 1884 Charlottenburgin teknillisen
korkeakoulun fotokemiallisen laboratorin
johtajaksi; perusti 1863 Berliinin
valokuvaajainyhdis-tyksen ja 1887 saks. valokuvauksenystäväin
seuran. V. otti osaa moneen ulkomaille lähetettyyn
retkikuntaan, joille oli uskottu
auringonpimennys-havaintojen tekeminen. V:n tärkeimmät
tutkimukset koskettelevat n. s.
sensibilisaat-toreja, s. o. eräänlaisia väriaineita, jotka
lisäiltyinä valokuvauslevyn bromihopeaan tekevät
tämän herkäksi sensibilisaattorien
absorbeeraa-mille värillisille valolajeille. Täten hän tuli
keksineeksi (1873) värillisten esineiden
valokuvaamisen oikeissa värisuhteissa (kolmivärimenettely).
V. on tutkinut absorptsionispektrejä, hapen,
vedyn, typen y. m. aineiden spektrejä sekä
suunnitellut universaalispektroskoopin 1877. V. 1885
hän keksi fotokroinisen periaatteensa, johonka
valokuvauksen avulla toimitettu väripaino
perustuu. Teoksia: „Lehrbueh der Photographie"
(1867-70; 4:s pain. nimellä ,.IIandbuch der
Photographie", 4 os. 1890-99; 5:s pain. I os. 1906),
„Praktisclie Spektralanalyse irdischer Stoffe"
(1877; 2 :nen pain. 1889), „Die Photographie
far-biger Gegenstände in den richtigen
Tonverhält-nissen" (1885), „Das photographische
Pigment-verfahren" (5:s pain. 1905), „Lichtbilder nach
der Natur" (1879); perusti 1864 aikakauskirjan
„Pliotographische Mitteilungen".
U. S:n.
Vogel Ifögal], Karl (1828-97), saks.
kartografi, työskenteli v:$ta 1853 Justus Perthesiu
maantieteellisessä laitoksessa Gothassa.
Julkaissut m. m.: „Karte des Deutschen Reiches"
(1: 500,000, 27 lehteä, vv. 1892-93).
Vogel, M n *• f i n ks. Fogel, M.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
