Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Airila ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
25
Airila—Akkumulaattori
26
Vähän-Aasian aiolilaiselle alueelle, Troakseen ja
Lesbokseen. U-o N.
Airila, Kaarlo Martti (s. 1878), suom.
kielentutkija ja koulumies, yliopp. 1896, fil.
kand. 1900, fil. Iis. 1912, suomen kielen lehtorina
Jyväskylän seminaarissa v:sta 1906, Jyväskylän
yliopistoyhdistyksen valtuuskunnan
puheenjohtaja vista 1918. Julkaisuja: „Äännehistoriallinen
tutkimus Tornion murteesta" (1912),
,,Äänneopillinen tutkimus Martin
maanlainsuomennoksesta" (1914), ,,Vierasperäiset sanat" (yhdessä
K- Cannelinin kanssa, 1920).
*Aisue [tn]} Seinen lisäjoen Öisen vasemmalta
tuleva lisäjoki Koillis-Ranskassa. Suurvaltain
sodassa saksalaiset Marnen taistelujen jälkeen
syyskuussa 1914 peräytyivät A.-joelle, missä
asettuivat asemiin. M. E. H.
Aistimuskeskukset ovat ne kohdat aivoissa,
joissa jostakin aistinelimestä saapuvat
ärsytykset otetaan vastaan ja analysoidaan, ja jossa
varsinainen tajunnallemme tietoinen aistimus
syntyy, ks. A i v o k e s k u k s e t, Täyd. Y. K.
Aistinelimet (organo, sensus) ovat
tuntohermojen pääte-elimiä, jotka erityisten
tuntosolu-jensa avulla ottavat vastaan ärsytyksiä
ulkomaailmasta ja johtavat ne hermostoon ja näiden
välityksellä aivoihin, joissa ne erikoisissa
tunto-keskuksissa (ks. t. Täyd.) lähemmin
tarkastetaan. Kaiken sen, mitä meitä ympäröivästä
maailmasta tiedämme, olemme saaneet
aistin-elintemme välityksellä. Alemmilla eläimillä ovat
a. yksinkertaisemmin rakennetut, tasan yli
ruumiin pinnan jakautuen, korkeimmalle
kehittyneillä ne muodostuvat erikoisiksi usein hyvinkin
monimutkaisesti rakennetuiksi elimiksi.
Ihmisellä ja korkeimmilla nisäkkäillä on näkö-,
kuuloja siihen liittyvä tasapaino- (ks.
Tasapainoaisti, IX Os.), haju-, maku- ja tunto-a., mutta
eri olosuhteissa elävillä on kaiken
todennäköisyyden mukaan vielä muitakin aistimia (vrt.
Tuntoaisti, Tuntoelin, IX Os.,
Makuaisti, V Os., Hajuaisti, III Os., K n n 1
o-elin, V Os., Silmä, VIII Os., Iho, III Os.).
Y. K.
Aistinepiteli 1 aistimisepiteli
(neuro-epithelium). Jokaiseen aistinelimeemme liittyy
erikoisia, määrättyä aistimusärsytystä
vastaanottavia tunto- tai aistinhermon pääte-elimiä.
Useimmissa tapauksissa ovat nämä pääte-elimet
epitelisolukossa (maku-, haju-, kuulo- ja
näköelimien a.). Tällaista epiteliä nimitetään a:ksi
eli n e u r o e p i t h e 1 i u m i k s i. ( Y. K.)
*Aistinhairahdus ks. Harha-aisti in u s,
Täyd.
Aistinherinot. Tällä nimityksellä käsitetään
kaikista aistinelimistä keskushermostoon päin
johtavia, määrättyä aistinärsytystä kuljettavia
hermoja. Aistinelintemme tavoin jakautuvat nämä
tunto-, maku-, haju-, kuulo- ja näköhermoihin.
Kuulohermoon liittyv aistinhermo
tasapainoelimestä. * (Y. K.)
Aistinsolu, eläimillä aistinepitelissä oleva
hermosolu, neuroni, jossa itse solu, eikä sen dendriitti,
toimii ärsykkeen vastaanottajana, joka ärsyke
sitten johtuu eteenpäin pitkin solusta lähtevää
hermosäiettä. A:iksi sanotaan myös
lisäkkeet-törniä epitelisoluja, jotka välittävät ärsykkeitä
varsinaisiin hermosoluihin. Myös kasveilla on
a:ja, jotka vastaanottavat paino-, valo- y. m.
aistimuksia, vrt. Aisti m e t, 1 Os. ja H e r m
o-kudos, III Os.
*Aita. Aitojen käyttö on Suomessa
vanhastaan sangen tuhlailevaa ja useimmiten vailla
mitään suunnitelmanmukaisuutta. On laskettu,
että Suomen a:t perätysten asetettuina
ulottuisivat yli 18 kertaa maapallon ympäri. Vasta viime
aikoina on puunhinnan suuresti kohottua ryhdytty
supistamaan a:jen käyttöä ja ottamaan
käytäntöön entistä huokeampia a.-malleja, kuten esim.
sellaisia, joissa aidaksien asemesta on
vaakasuoraan asetettuja pyöreitä tai halaistuja riukuja
tahikka sekä riukuja että rautalankaa, ks. myös
A i t a u s v e I v o 1 1 i s u u s, I Os. L. I-o.
Aitovirna ks. V i r n a, X Os.
Aivokeskukset ovat aivoissa esiintyviä
rajoitettuja alueita, joissa hermosolut toimintaansa
nähden läheisesti liittyvät toisiinsa muodostaen
toiminnallisen kokonaisuuden. A:ia ovat esim.
näkökeskus, joka ottaa vastaan näköärsytyksen
ja saattaa sen tietoisuuteemme; liikekeskus, josta
lähetetään käskyt liikehermoja pitkin lihaksiimme;
muistikeskus, jossa säilytetään erilaiset
muistikuvat j. n. e. Suuremmat a. jakautuvat vielä
pienempiin alakeskuksiin; siten esim.
liikekeskuksessa erotetaan käden, jalan, vartalon j. n. e.
liikekeskus, muistikeskuksessa näkö-, kuulo-,
sana-j. n. e. muistikeskukset. Erilaiset aivotaudit
voivat hävittää jonkun näistä keskuksista, jolloin
syntyy vastaavanlainen toimintahäiriö. Y. K.
*Ajattara sana esiintyy ensi kerran saarnassa,
jonka Laurentius Petri Aboicus piti 1666 ja
painatti 1670, kirjoitettuna näin: Ajataro. Sen
ohella mainitaan joukko muita tarullisia nimiä,
lähinnä edellä Calewan pojat ja jäljessä Lieckiöt.
Loitsuissa tavataan nimen muodot Aattara,
Atta-lainen y. m., joita on yhdistetty kertomarunoissa
tavattavaan sankarinimeen Atsarlainen,
Aatsal-lainen y. m. Mahdollisesti on kuitenkin oletettava
kahden eri nimen sekaannusta. Muoto Ajatar
on M. A. Castrenin korjaus, jota sitten Aleksis
Kivi „Kullervo" näytelmässään on noudattanut.
[Virittäjä 1918, siv. 24 ja 1919, siv. 74.] K. K.
Ajo. Metallit laajenevat juuri
jähmettymis-hetkellä, kuten vesi jäätyessään, täyttäen silloin
esim. valumuotin tarkasti. Tätä ilmiötä sanovat
valurit ajamiseksi eli a:ksi. Toiset metallit, esim.
sinkki, ajavat kovasti; niiden valanteet
tulevatkin hyvin tarkkoja. P-o P-o.
Ajosrutto = paiserutto (ks. t. VII Os.).
*Akaa. 5,037 as. (1917); kansakouluja 4;
5-luokk. yhteiskoulu Toijalassa (per. 1906),
tietopuolinen karjanhoitokoulu Rätön kartanossa,
kirkollinen museo kivisakastissa; Tampereen pankin
haarakonttori, kirkolta Toijalan asemalle 1 kin;
Viialan asemalle 8 km; teoll.-lait.: Toijalan
sähkö-tehdas ja -mylly sekä myllynkivitehdas.
Kartanoita: Konho, Kurvoola, Arola (Grönkulla).
Viiala. — Kirkossa Johan Forssellin maalaama
alttaritaulu, sähkövalaistus. J. A. W.
*Akiander, M a 11 i a s. Hänen pääteoksensa
on ,,Historiska upplysningar oin de religiösa
rörelserna i Finland i äldre och senare tider"
(7 os., 1857-63). K. G.
*Akkadilaiset. Tätä nimitystä käytetään
nyttemmin Babylonian ja Assyrian seemiläisten
yhteisnimityksenä. K. T-t.
*Akkuinulaattori, tekniikassa yleensä laite,
johon kootaan energiaa. Niinpä on, paitsi sähkö-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
