Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ido ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
407
Ihmiscnmuotoiset apinat—Iho
408
todistavat sen ihmiseksi. — Neanderthal-i. oli
kaikesta päättäen ankaraan ilmastoon
mukautunut olio, jonka oli alituiseen kamppailtava
olemassaolostaan. Hän on ollut lyhyehkö (alle
1G0 cm), tanakkarakcnteinen,
voimakaslihaksi-nen. Käsi- ja jalkavarsien pituussuhteet ovat
toisiinsa verrattuina selvästi ihmismäiset, vieläpä
eurooppalaismalliset, poiketen esim.
australialaisesta alkurodusta, jolla jalat ovat käsivarsiin
verraten pitkät. Itse kädet ja jalat ovat
suhteellisen isot. Raajavarsien luut ovat jykevät.
Värt-tinäluu on käyristynyt. Reisi on vahva ja
eteenpäin taipunut, ylempää paksumpi ja alapäästään
leveämpi kuin nykyajan i:llä. Säärivarsi on
erittäin lyhyt, sääriluu huomattavan
kömpelö-tekoinen ja sen ylempi nivelkohta taaksepäin
kääntynyt kuten ihmissikiöllä.
Huomattavimmat omituisuudet ovat kuitenkin kallon
muodossa ja mittasuhteissa, jotka monessa
katsannossa ovat kuin väliasteena nykyisen i:n ja
ihmisapinani välillä, ollen monessa kohdassa lähinnä
austraalialaista alkurotua. Näistä
ominaisuuksista ja mittasuhteista mainittakoon seuraavaa:
aivokopan mataluutta kuvaa sen laen 1. kalotin
korkeuden suhde pituuteen (indeksi 40,0-44,3,
simpanssilla 37,7, eräillä austraalialaisilla 47,5,
nykyajan i:llä yleensä 52-68). Otsaluu on aina
pitempi kuin päälaenluu (tämä keskimäärin 82,? %
siitä), nykyajan i:llä useimmiten päinvastoin
(päälaenluu aniharvoin alle 100% otsaluusta).
Otsan kaltevuutta osoittaa paraiten n. s.
otsa-kulma, joka Neanderthal-i:llä on 57,5-70°,
nykyajan i:llä vähintään 73°, eurooppalaisella
keskimäärin n. 90°. Päälaenluun ulkoreuna on pitempi
kuin päälaella oleva reuna (nykyajan iillä
päinvastoin). Niskaluun suurempaa kaarevuutta
eteenpäin osoittaa n. s. niskakulma
(Neanderthal-i:llä keskimäärin 66,nykyajan i:llä 78-85°).
Niskassa on Neanderthal-i:llä poikittainen
luu-harju vahvojen lihaksien kiinnityskohtana.
Ulkonevat silmäkulmat rajoittavat silmäkuoppia
niiden koko leveydeltä, nykyajan i:llä ei ole ulointa
kolmasosaa niiden yläreunasta. Kasvojen
esiin-pistävä alaosa muodostaa aivan kuin kuonon.
Alaleuka on jykevyydessä Heidelbergin alaleuan
ja nykyajan i:n alaleuan väliaste. Leukapää ei
muodosta kaarta eteenpäin, vaan suoraan
alaspäin tai taapäin. Hampaat, varsinkin
poskihampaat, ovat erikoisen suuret. Päinvastoin kuin
nykyajan i:llä on etuhampaissa sisäpuolella
kiille-nvstermiä.
9 V * • • •• I* •• f • I • • 1 • • • i •• •• •• i i ••
Taman Iisaksi on löydöistä päättäen
jaakau-della elänyt ihmismuotoja, jotka kuulunevat
nykyajan ihmiseen (Homo sapiens). Niiden
keskinäiset eroavaisuudet ovat verrattavissa
nykyisten ihmisrotujen keskinäisiin eroavaisuuksiin.
Niitä on joko pidetty muotoina, jotka
polveutuvat nykyajan eurooppalaisten tuntemattomista
kantamuodoista, jotka elivät samaan aikaan
Neanderthal-ihmisen kanssa, tai on tämä
käsitetty kantamuodoksi, josta nykyajan rodut
polveutuvat. Tätä viimemainittua käsitystä
tukisivat n. s. välimuodot, joista tärkeimmät löydöt
ovat: Brüx Böömissä (1871), Predmost Määrissä
(1880), Galley Hill Kentin maakunnassa
Thames-joen suulla (1888) ja Briinn Määrissä. — Selvästi
kuuluvat Homo sapiens-lajiin myöhäisjääkautiset
ihmislöydöt, jotka on ajateltu jakautuvan
ainakin neljään eri rotuun. Näistä on vanhin n. s.
A u r i g n a c-rotu, jonka verraten täydellinen
luu-rankolöytö tehtiin Combe-Capellen luolassa
Mont-ferrandin lähistöllä Périgordissa (1909). Se
polveutunee varhais- ja myöhäispaleoliittisen ajan
rajoilta n. s. Aurignac-kaudelta. Sille on
ominaista pitkä ja kapea kallo (indeksi 65,?),
leveähköt ja korkeat kasvot, naamaosa ei esiinpistävä,
alaleuka kapea ja leukapää selvästi eteenpäin
kaartuva. Raajat eivät ole erikoisen jykevät
eivätkä käyrät. Tällä ihmistyypillä on kuitenkin
eräitä ominaisuuksia, jotka ovat
Neanderthal-ihmiselle tunnusmerkillisiä, toisia taas, jotka
viittaavat Cro-Magnon-rotuun, josta syystä sitä on
pidetty Neanderthal-i:n ja viimemainitun rodun
välimuotona. Toiselta puolelta on siinä
huomattu orankimaisia ominaisuuksia,
Neanderthal-i:ssä taas gorillamaisia. Tästä syystä onkin
Au-rignac-ihminen tahdottu johtaa aasialaisista
ihmismäisistä alkumuodoista, Neanderthal-i. taas
Afrikan anthropoidijuuresta (Klaatsch). Toisaalla
on tämä käsitetty kuitenkin vain satunnaiseksi
yhdennäköisyydeksi 1. konvergenssiksi (Fischer).
— Jonkun verran nuorempi lienee n. s. G r
i-m a 1 d i-rotu, jota edustaa Solutré-kauden
löytö Gritnaldi’n luolan syvemmistä kerroksista
(1900-01). Grimaldi-ihmisellä on kaikki
nykyisten Afrikan neekerien luusto-ominaisuudet. Tästä
syystä pidetäänkin sitä neekerien kantarotuna
(ks. G r i m a 1 d i-t y y p p i, Täyd.). — Vielä
myöhäisemmältä jääkauden ajanjaksolta,
Magdalena-kaudelta, on peräisin n. s. L a u g e r i e- 1.
C r o-M a g n o n-rotu, jonka tärkeimmät löydöt
ovat Cro-Magnonin luola Vézère-laaksossa
Périgordissa (1868), Laugerie Basse Dordognessa (1872),
sekä löydöt Grimaldi’n luolan ylemmistä
kerroksista Sorden, Cavillonin, Bausso da Torren ja
Barma Granden luota sekä epävarmemmin myös
Chancelade Périgueux’n lähistöltä (1880), joka
löytö muotosuhteiltaan poikkeaa toisista. Tämä rotu
on ollut kookas (poikkeus Chancelade) sekä
isoja pitkäkalloinen. Se on tunnettu taidokkaista
jälkeensä jättämistään kalliopiirustuksista ja
luu-leikkauksista. — Jääkauden lopulla lienee
elänyt lyhytkalloinen F u r f o o z-rotu, johon
kuuluvat seuraavat löydöt: Furfooz Lessen
laaksossa (1868), La Truchère ja Grenelle sekä ehkä
myös Offenetin luolan rikas pääkallolöytö läheltä
Nördlingeniä Baierissa (1912). —
Cro-Magnon-rodusta on tahdottu johtaa Länsi-Sveitsin
Cham-blandes-tyypit (kiviarkkulöydöt) neoliittiselta
ajalta sekä megaliittinen asutus Pohjoismaissa,
josta Pohjois-Euroopan rotu olisi peräisin. On
myös oltu taipuvaisia pitämään Kanarian saarten
alkuasukkaita, guancheja, Cro-Magnon-rodun
jälkeläisinä. Furfooz-rodun jälkeläisinä on pidetty
Länsi-Euroopan Dohnen-aikakauden asukkaita,
joiden vaikutus tuntuisi nykyajan alppikansoissa sekä
Hollannin ja Tanskan lyhytkalloisissa.
Keski-ja Etelä-Saksan sekä Tonavan maiden
asuja-mistossa olisi taas jätteitä Brünn-tyypistä. ks.
myös Esihistorialliset ajanjaksot,
II Os. [Leche, „Ihminen"; Sederholm,
„Mui-naisaikojen eläimistöt"; Fischer, „Fossile
Homini-den" (Handwörterb. der Naturwissenschaften).]
K. J. V.
Ihmisenmuotoiset apinat ks. A n t r o p o i d i t,
I Os.
*Iho on monisoluisten eläinten ruumiinpeite.
Alemmilla selkärangattomilla sen muodostaa ulom-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
