Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itä-Karjala ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1559
Itä-Karjala—Itävalta
1550
syyttä ja antanut jyrkimmille sinnfeiniläisille
aihetta uusiin väkivallantekoiin 11. Jyrkkien ja
maltillisten sinnfeiniläisten kesken tehtiin helmik.
1922 sopimus, että I:n parlamentin vaalit
lykätään siksi, kunnes I:n väliaikainen hallitus on
saanut hallitusmuotoelidotuksensa valmiiksi.
Vaalien jälkeen esitetään mainittu ehdotus ja
sopimus kansalle, jotta se voisi valita vapaavaltion
ja itsenäisen tasavallan välillä. Maaliskuun
lopulla 1922 saatiin Lontoossa Pohjois- ja
Etelä-I:n hallitusten edustajain kesken aikaan
sopimus, jossa molemmat hallitukset sitoutuivat
toimimaan yhdessä rauhan palauttamiseksi
riidanalaisina olleilla alueilla. Tästä huolimatta ovat
jyrkkien sinnfeiniläisten väkivallanteot edelleen
jatkuneet. J. F.
*Itä-Karjala. I.-K: n suhteen Tarton rauha
(ks. t. Täyd.) Suomen puolelta pantiin toimeen
siten, että helmik. 14 p. 1921 oli Suomen
suojelus Repolan ja Porajärven pitäjissä
Pohjois-Au-nuksessa täydellisesti päättynyt, s. o. niistä oli
poistettu niin suom. siviilihallinto kuin
sotilaallinen suojelus kokonaan. Suomen ylläpitämä
koululaitos, johon syksyllä 1920 kuului yksi
alkukoulunopettajaseminaari ja 22 kansakoulua,
oli varsinaisesti päättänyt toimintansa jo ennen
joulua 1920, koska joululuvan jälkeen ei katsottu
enää kannattavan aloittaa toimintaa.
Hallinnollisten, elintarve- ja postiviranomaisten toiminta
sitävastoin jatkui yllämainittuun päivään,
jolloin viimeisten suojelusjoukkojen poistuessa
lopullinen evakuointi tapahtui. Vienan-Karjala ja
yleensä muut osat I.-Iv:aa olivat jo aikaisemmin
jääneet bolsevikkien haltuun.
Neuvosto-Venäjän oli Tarton rauhankirjan
mukaan Repolan ja Porajärven luovutuksen jälkeen
toteutettava I.-K:ssa autonomia
kansanedustus-laitoksineen ja Repolaan ja Porajärveen nähden
vielä kahden vuoden aikana pidettävä voimassa
erinäisiä sopimuksia, m. m. sallittava väestön
asettaman miliisin hoitaa kunnissa paikallista
järjestyksenpitoa, suotava väestölle vapaa
omistus- ja viljelysoikeus maahan, poismuutto
kunnista kaiken irtaimen omaisuuden kera;
neuvostovalta saisi pitää pitäjissä näinä vuosina
ainoastaan „vähäistä raja- ja tullipalvelusta
varten tarpeellista valvontamiehistöä".
I.-K: aan oli kuitenkin jo edellisenä kesänä
perustettu n. s. Karjalan kommuuni. Koska
Tarton rauhansopimuksen jälkeenkin tämä
kommuuni jäi voimaan eikä sen puitteissa suinkaan
oltu toteutettu mitään sellaista karjalaisten
kansanedustuslaitosta, mitä varmaan ainakin
Suomen puolelta Tarton sopimuksessa tarkoitettiin,
syntyi ilmeinen ristiriita rauhankirjan lupausten
ja todellisuuden kesken. I.-K:aa koskevia
itse-näisyyslupauksia ei koetettukaan toteuttaa, ja
Repolassa ja Porajärvellä, jossa väestö jo oli
alkanut perustaa miliisijärjestöään ja
koululaitostaan, saatiin pian nähdä nämä kaikki
estettyinä ja kommunistivallan kaikkine
ominaisuuksineen sinnekin siirtyvän. Syksyyn mennessä
1921 oli jo useita pitäjien entisiä johtomiehiä
vangittuina tai oli heidän ollut pakko paeta
Suomeen ja jättää omaisuutensa ja perheensä oman
onnensa nojaan. Yleinen sekasorto pääsi valtaan
samaten kuin muualla kommuunissa ja Venäjällä.
Myös elintärveolot pääsivät kaikkialla mitä
sur-keimpaan tilaan. Ne vähäiset viljamäärät, jotka
syksyllä 1921 oli saatu Suomesta I.-K:aa
varten ostetuksi, eivät riittäneet mihinkään,
varsinkaan kun ne lienevät joutuneet suurimmaksi
osaksi kommuuni viranomaisten ja heidän
tuekseen tulleen punasotaväen hyväksi.
Näissä oloissa syntyi lokakuun lopulla 1921
viimeinen tähänastisista I.-K: n kansallisista
va-pautumisyrityksistä. Tällä kerralla sai
karjalainen kansannousu enmaisen alkunsa jotenkin
syvällä I.-K:ssa, nim. Vienan-Karjalan ja
Aunuksen väliseutujen itäpitäjissä. Liikkeen henki
le-I visi pian laajemmalle ja puhkesi tekoihinkin.
Lyhyessä ajassa olivat Vienan-Karjalan läntiset
pitäjät vapautuneet. Ainakin jonkun aikaa
lienevät Paadenen pitäjän pohjoiskylätkin olleet
vapaina, jopa mainittiin taistelun yhteydessä
Selkienkin kylien seudut saman pitäjän
eteläosista. Rukajärven pitäjä Aunuksen
pohjoisrajalla oli melkein koko ajan vapaustaist eli jäin
käsissä. Repola ja Porajärvi vallattiin näiden
I jälkeen. Osittain saatiin pohjoisessa
Muurman-; nin rataa rikotuksi.
Mutta pian kääntyi sotaonni. Jo tammikuun
ensi päivinä 1922 menetettiin Porajärvi kovien
taisteluiden jälkeen ja pian senjälkeen oli
Repolakin asteittain luovutettava. Näistä pitäjistä
muodostui tämän Karjalan taistelun lukko. Kun
se murtui, oli melkein kaikki menetetty.
Vienan-Karjalan itäiset alueet oli jo täytynyt
aikaisemmin luovuttaa, ja kiila, joka silminnähtävästi
, tunki Rukajärven länsipään kautta Suomen ja
Vienan-Karjalan joukkojen välille, pakotti
viimemainitut nopeasti vetäytymään Vienan-Karjalan
länsiosistakin. Viimeiset taistelut käytiin
Oulangan pitäjässä, viimeisin Tiirovaaran kylässä. Jo
helmikuun loppupuolella 1922 oli taas koko I.-K.
bolsevikkien — Karjalan kommuunin, Venäjän
neuvostovallan käsissä. — Tammikuun
puolivälissä oli I.-K:n asia Suonien hallituksen toimesta
Kansainliiton käsiteltävänä Genevessä, jossa oli
läsnä myös yksi karjalaisten edustaja, mutta liitto
antoi asiasta epämääräisen lausunnon.
Itse sodassa ei liene paljon karjalaisia
kaatunut, mutta kaikenlaista kurjuutta saatiin
kärsiä paljon, erittäinkin vaatevaruksien
puutteellisuuden tähden poikkeuksellisen ankarana talvena.
Kurja oli myös sodan tulos. Suurempi määrä
kuin koskaan ennen on itäkarjalaisia, etupäässä
vienankarjalaisia, saanut lähteä kotoaan
pakosalle. Karjalaisten pakolaisten määrä Suomessa
noussee nyk. (1922) n. 12,000:een. Näitä kaikki
karjalaisseurat, lukuisat
hyväntekeväisyysjärjestöt ja ennenkaikkea Suomen valtio ovat kiireellä
ryhtyneet sijoittamaan, saattamaan töihin,
vaatettamaan, muonittamaan, valistamaan.
Kotikonnut ja omaisuus ovat monilta kenties iäksi
menneet, useilta lähimmät omnisetkin.
Karjalaisten kansallisessa historiassa ja I.-K:n
kysymyksessä lienee aika Tarton rauhasta tähän asti
katkerin ja kohtalokkain kausi. /. Il-nen.
*Itävalta. Pinta-ala 77,536 km2, väkiluku
6,057,617 (1920); tähän tulee lisäksi I:Ile
luovutettava osa saks. Länsi-Unkaria, n. s. Burgenlandia.
V:n 1921 lopulla toimitetun kansanäänestyksen
perustuksella osa Burgenlandia, ainakin Sopron
(Ödenburg), jää Unkarille. Burgenlandin koko
pinta-ala on 4,343 km2, väkiluku 345,073. —
Menetetyt alueet: Tsekkoslovakialle Böömi, Määri,
Sleesia, yhteensä 79,314 km2, 10,303,000 asukasta,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
