Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Damara ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
143
Dambach—
Damophon
144
kyään mekaanisissa kutomoissa
jacquardikangas-puissa ja käsikutomoissa käyttämällä erityisiä
damastiniisiä. E. J. S.
Dambacli, Otto Wilhelm Rudolf
(1831-99), saks. lainoppinut, toimi rikos-, kansain- ja
valtio-oikeuden ylim. professorina Berliinin
yliopistossa ja ylipostineuvoksena
valtakunnan-postihallituksessa; otti sitäpaitsi tehokkaalla
tavalla osaa Saksan sähkölennätinlaitoksen
hallintoon; nimitettiin 1891 kruununasiamieheksi
ja Preussin herrainhuoneen jäseneksi. D:ia
pidettiin Preussin etevimpänä asiantuntijana
kirjallisten, taiteellisten ja teollisuusteosten
omistusoikeutta koskevissa kysymyksissä, ja
useimmat hänen lukuisista kirjoituksistaan
kuuluvatkin tälle alalle. Niistä mainittakoon:
,,Die Gesetzgebung des Norddeutschen Bundes,
betreiTend das Urheberrecht an Schriftwerken"
(1871) ; „Das Telegrafenstrafrecht" (1872; 2:nen
pain. 1897) ; ,,Das Gesetz über das Postwesen des
Deutschen Reichs vom 28 Okt. 1871 erläutert"
(1872; 8:s pain. 1901) ; ,,Das Musterschutzgesetz
vom 11 Januari 1876" (1876) ; „Das Patentgesetz
für das Deutsche Reich" (1877) ; „über
Nach-druck und Nachbildung" (Holtzendorffin
,,Hand-buc-h des deutschen Strafreelits" nimisessä
käsikirjassa (3-4 nid. 1874-77).
(O. K-nen.J
Dame-jeanne [damza’n] (ransk.,
< arab. damagä’n; Englannissa
dc-mijohn), suuri, pallonmuotoinen,
olkien ja palmikoidun korin
ympäröimä lasipullo, jossa säilytetään
rikkihappoa tai muita syövyttäviä
aineita, Välimerenmaissa myös viiniä.
Damiani [-ä’ni], Petrus (1006 t. 1007-72),
ll:nnen vuosis. vaikuttavimpia hengellisiä. D.
oli päässyt sikopaimenesta opintielle ja vihdoin
asettunut kotikaupunkiin, Ravennaan,
opettajaksi. Mutta äkkiä hän erosi onnistuneelta
opettajauraltaan, siirtyen Fonte Avellanan
luostariin, jonka prioriksi ja apotiksi hän tuli. D.
liittyi kirkkoa ja luostareja uudistavaan
liikkeeseen, paljastaen papiston tilaa m. m. ,,Gomorran
kirjassa", jonka hän 1049 kirjoitti paavi Leo
IX:lle. Hildebrand (paavina Gregorius VII) sai
D:sta tärkeän avustajan sekä kirkon
uudistamis-puuhiinsa että valtiollisiin pyrkimyksiinsä,
vaikkakaan D. viimemainittuihin katsoen ei
Hildebrandt hierarkkista kantaa hyväksynyt. V. 1069
D. paavillisena lähettinä pakoitti Henrik IV:n
luopumaan avioerohankkeista. K. S.
Damianus de Goes [-ä’n-], esp. munkki, joka
Upsalan katolisen arkkipiispan Johannes
Magnuksen toimesta lähetettiin lappalaisia
käännyttämään. Tästä toiminnastaan hän antoi 1540
paavi Paavali IIFille kertomuksen, nimeltä
„De-ploratio Lappianæ gentis", jossa hän m. m.
mainitsee itäisissä Lapinmaissa 84° leveydellä
olevan komean ja varakkaan P. Andreakselle
pyhitetyn temppelin oppineine ja valistuneine
esi-miehineen. On arveltu D:n sillä mahdollisesti
tarkoittaneen Petsingan luostaria, joka
kumminkin lienee ollut P. Nikolaille omistettu.
Niinikään hänen kirjoittamakseen luullaan teosta
„De Lappiæ situ et ineolis". (Histor. Ark. IV,
siv. 148.) K. S.
Damiette [-e’t] (arab. Dumjä’t), kaupunki
Pohjois-Egyptissä Niilin Damiette-haaran ja
Menzale-järven välissä, 44,000 as. D. on
rautatieyhteydessä Egyptin muitten osien kanssa, mutta
kauppakaupunkina sillä ei ole suurta merkitystä,
koska pääsy satamaan on vaikeanlainen. Kauppa
on arabialaisten ja levanttilaisten käsissä,
eurooppalaisia siellä ei ole kuin pieni määrä.
Täällä ranskalaiset Kléberin johdolla voittivat
turkkilaiset 1 p. marrask. 1799. K. T-t.
Damjanics, Janos [damjanits jänos]
(1804-49), unk. kenraali, LTnkarin vapaussodan
rohkeimpia ja urhoollisimpia sotilaita, yksi „Aradin
marttyyreja", vaikutti tehokkaasti unkarilaisten
voittoihin m. m. Szolnokin, Vftcin ja Nagysarlön
luona, puolusti linnanpäällikkönä Aradia kunnes
Vilägosin antautumisen (elok. 19 p. 1849)
jälkeen oli pakotettu luovuttamaan sen
venäläisille. Nämä taas luovuttivat D:n itävaltalaisille,
jotka hirttivät hänet Aradissa lokakuun 6 p. s. v.
Dammara-liartsi, Taka-Intiasta ja Taka-Intian
saaristosta kauppaan tuotua vaaleankeltaista,
mautonta ja hajutonta pihkaa, joka tihkuu
useista eri heimoihin (Dipterocarpaceæ,
Arauca-riaceæ) kuuluvista vielä tarkemmin
tuntemattomista puista. D. on tärkeä raaka-aine lakka- ja
vernissateollisuudessa. Dammarakuusesta
saadaan kop a ai ia (ks. t.).
Dammara-kuusi ks. A g a t h i s.
Dammipeli ks. Tammipeli.
Damnum (lat.), vahinko, tappio, ks. V
a-hingonkorvaus.
Damokleen miekka ks. D a m o k 1 e s.
Damokles [dämolcl&s], tarinan mukaan
Syrakusan yksinvaltiaan Dionysios nuoremman
hovi-miehiä. Kun Damokles suunnattomasti ylisti
valtiaan onnea, niin tämä salli hänen kokeeksi
sitä nauttia. Mutta kun Damokles keskellä
kuninkaallista loistoa ja hekumaa huomasi, että
hänen päänsä yläpuolella vain jouhikarvan
varassa riippui paljas miekka, niin hän ymmärsi
ettei yksinvaltiuden onni ollutkaan kadehdittava.
— Tästä johtuu sananparsi Damokleen
miekka. O. E. T.
Damon f-mönj ja P h i n t i a s, kreik. tarinan
mukaan kaksi Pythagoraan lahkokuntaan
kuuluvaa ystävystä Syrakusasta. Syytettynä
murhayrityksestä tyranni Dionysiosta vastaan
Phin-tias tuomittiin kuolemaan, mutta pyysi
muutaman päivän vapautta järjestääkseen
kotiasioitaan ; D. tarjoutui mestattavaksi ystävänsä
sijaan, jollei tämä määräajan kuluessa palaisi.
Pyyntöön suostuttiin. Juuri ennen määräajan
loppua Phintias palasikin. Liikutettuna tyranni
pyysi ystävyksiä ottamaan hänet kolmanneksi
liittoonsa. — Tarina on antanut Schillerille
aiheen kauniiseen „Die Bürgschaft" balladiin
(„Takaus") ; siinä tarun toisinnossa, jota hän
on noudattanut, ystävysten niminä ovat Moiros
ja S e 1 i n u n t i o s. — Antiikkisessa ja
antiikki-soivassa paimenrunoudessa D. on sangen
tavallinen nimi. O. E. T.
Damoplion [dämophö’n], kreik. kuvanveistäjä,
syntyisin Messenestä, eli luultavasti 2:sella
vuosis. e. Kr.; teki m. m. Arkadian Lykosurassa
olevaa Despoinan (=Koren) temppeliä varten
suuren marmorikuvaryhmän: Demeterin,
Despoinan, Artemiin ja Anytos jumalan. Temppelin
rauniota tutkittaessa löydettiin 1889 melkoisia
tämän ryhmän jätteitä. Ne osoittavat
dekora-tiivista mutta pintapuolista tyyliä. O. E. T.
Dame-jeanne.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
