- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
701-702

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Englannin kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

705

Englannin kiel i ja kirjallisuus

702

sellaiset kuin Corneille ja vähäistä myöhemmin
Boileau, Racine ja Moliére tulivat nyt
kreikkalaisten klassikkojen rinnalla niiksi esikuviksi,
joita englantilainen kirjallisuus tavoitteli. Koko
kirjallinen aisti muuttui samalla ja uusi tyyli
syntyi, joka oli renesanssiajan täysi vastakohta.
Mielikuvitukselle ei annettu enää mitään valtaa,
\aan sijaan astui järki. Sen vuoksi tyyli tosin
selveni ja kirkastui suuressa määrin. Samalla
saapui myös uusia virtauksia kirjallisuuteen:
Newtonin suuret luonnontieteelliset keksinnöt,
Locken iilosofia, joka läksi myös samalta
kokemusperäiseltä tietämisen perustalta, deistien
hyökkäykset oikeauskoista uskontoa vastaan
jättivät kaikki syvän vaikutuksensa siihen.
Sitä paitsi kirjallisuus sai yhä kansallisemman
leiman ja tunkeutui yhä syvempiin
yhteiskunta-kerroksiin. Se haki itselleen nyt uusia aiheita,
ihmisen intohimot, joita renesanssiaika oli
laulanut, saivat väistyä syrjään ja niiden sijaan
astuivat valtiolliset ja yhteiskunnalliset
harrastukset ja järjen ja omantunnon kysymykset.
Siksipä kirjallisuus luonteeltaan onkin nyt
etupäässä satiirista, didaktista ja filosofista —
valis-tuskirjallisuutta, aatteiltaan rikasta, mutta
tunteeltaan köyhää.

Ensimäiseksi nyt teatterit, jotka puritaanit
olivat sulkeneet, jälleen avattiin. Ranskalaisen
tragedian vaikutuksesta nousi kukoistukseensa
n. s. ,.sankaridraama", jonka tyypillisin edustaja
on J. Dryden (1631-1700, ks. t.), monipuolinen
kirjailija, joka on kirjoittanut sekä murhe- että
huvinäytelmiä ja saavuttanut huomatun sijan
lyyrillisenäkin runoilijana. Hänen
sankaridraa-moissansa („The conquest of Granada" y. m.)
risteilevät mitä erilaisimmat tyyliperiaatteet ja
tapahtumat ovat niissä sotketut mitä pahimpaan
sekasortoon. Sankaridraamoja vastaan kirjoitti
V i 11 i e r s Buckingliamin herttua (k. 1687)
sukkelan farssinsa ,,The rehearsal", ja
myöhemmin Dryden itsekin kyllästyi niihin ja palasi
näytelmillään ,.A11 for love" Elisabetin
aikuiseen draamalajiin. Hänen etevin seuraajansa oli
Th. Otway (1652-85), jonka „Venice preserved"
on sen ajan parhaita murhenäytelmiä.
Sankari-draamaa seurasi sitten huvinäytelmä, jonka
esikuvina olivat ranskalaiset, etupäässä Moliére.
Drydenkin kirjoitti useita huvinäytelmiä, mutta
komediojen kirjoittajien sarjan aloittaa
varsinaisesti vasta G. Etheredge (n. 1634 - n. 1694).
Häntä vielä paljoa etevämpi on W. Wycherley
(n. 1640-1715), joka parhaissa luomissaan
,,The contry wife" ja ,,The plain-dealer" kuvaa
tyhjentymättömällä sukkeluudella ja
säälimättömyydellä, toisinaan törkeästi ja kyynillisestikin
aikansa elämää. Vähemmän katkera ja
kyynil-linen onW. Congreve (1670-1729), joka
säteilevällä huumorilla ja terävällä sukkeluudella
esittää erinomaisia tyyppejänsä (,,Love for love"
y. m.). Vähemmän sukkelia ovat J. V a
n-b r u g h i n (n. 1664-1726) ja G. F a r q u h a r i n
tuotteet, sillä niiden vapaata säveltä hiukan
hillitsee teologiselta taholta tehdyt hyökkäykset
näyttämön siveettömyyttä vastaan. Mainittava
tämän ajan draamallisista kirjailijoista on myös
•T. Gay (1685-1732), jonka näytelmä „The
beggar’s opera" on täynnä persoonallisia
tähtäi-lyjä ja pistoksia. — Dryden, jonka lyyrillinen
runo „Alexander’s feast" on ainoa onnistunut

oodityyliin sepitetty englantilainen runo, toi
myös käytäntöön satiirisen runolajin. Sen minkä
Dryden aloitti, vie perille A. Pop e (1688-1744,
ks. t.), joka hallitsee kokonaan kirjallisuuden
1700-luvun ensi kolmanneksella. Hän oli aikansa
suuri runoilija ja yhä vieläkin pidetään hänen
sulosointuista runouttaan suuressa arvossa.
Aikaisemmin ilmenee hänessäkin ranskalaista
vaikutusta, sittemmin hän on aivan itsenäinen.
Hä-uen teoksensa „Essay on Criticism", jossa hän
esittää aikansa kriitillisiä ajatuksia, ja ,,An
Essay on Man", joka edustaa vapaa-aatteista
deismiä, saavutti menestystä koko Euroopassa.
Samoin herätti suurta ihastusta runoelma „The
rape of the lock", jossa hän pilkkaa klassillista
eepillistä tyyliä. Popea, runoilijamestaria
vastaa proosan alalla J. Addison (1672-1719, ks.
t.), joka samoinkuin R. Steel e (1672-1729)
julkaisi sarjan huvittavia ja moraliseeraavia
aikakauskirjoja („The Tatler" 1709, „The Spectator"
1711). Nämä aikakauskirjat levisivät
suunnattoman laajalle ja olivat hyvin suosittuja, sillä
ne tekivät keveällä ja hauskalla tavalla selkoa
kaikista yhteiskuntaa koskevista asioista.
Näiden aikakauskirjojen esikuvana oli ollut „The
Review" (1704), jonka julkaisija D. Defoe
(1661-1731. ks. t.) on maailmankuuluksi tulleen
kertomuksen „Robinson Crusoen" (1719) tekijä.
Hän kuvaa siinä niin tavattoman
havainnollisesti ja uskottavasti mielikuvituksensa luomia
seikkailuja, että tämä teos tuli uudenaikaisen
romaanin lähtökohdaksi. Samantapaiseen
tyyliin nerokas satiirikko ja valtiollinen kirjailija
J. Swift (1667-1745, ks. t.) kirjoitti kuuluisan
teoksensa „Gulliver’s travels", joka on
englantilaisen kirjallisuuden mestariteoksia.

Sama tyylisuunta, joka 17:nnellä vuosisadalla
pääsi valtaan Englannissa, pysyy voimassa
vielä 18:nnella vuosisadallakin, kunnes
romantiikka tekee siitä lopun. Samat aatteetkin
ovat vallassa, tuotanto vain lisääntyy suuressa
määrin, ei yksinomaan oman maan rajojen
sisäpuolella, vaan se leviää myös muualle. Defoen
,,Robinson Crusoe" on ensimäinen englantilainen
teos, joka herätti huomiota mannermaallakin, ja
sen jälkeen englantilaisen kirjallisuuden
yleismaailmallinen merkitys yhä kasvaa. Ranskan
valistusajan kirjallisuus vaikuttaa myös
osaltaan Englannin kirjallisuuden kehitykseen,
Montesquieu, Voltaire, Rousseau ja Diderot
joutuvat ahkeran tutkimisen esineiksi Kanavan
toisellakin puolella. Viimeinen englantilaisen
valistusajan kirjallisuuden ja klassillisuuden
suurista edustajista on monipuolinen S.
Johnson (1709-84, ks. t.), jolla vuosisadan
loppupuolella on aivan keskellinen asema Englannin
kirjallisuudessa. Hänen voimakas
persoonallisuutensa painaa leimansa koko hänen
laajaan tuotantoonsa. „Lives of the english poets"
on yhä vieläkin arvokas teos runsaitten
biografisten ainestensa vuoksi. Sitäpaitsi hän julkaisi
suuren englantilaisen sanakirjan, toimitti
aikakauskirjoja ja kirjoitti romaanin „Rasselas".
Näihin aikoihin sai myös alkunsa jokapäiväistä
elämää ja oloa kuvaava romaani, joka sittemmin
on niin suunnattomasti kehittynyt kaikissa
Euroopan maissa. Ensimäinen romaanikirjailija oli
S. Richardson (1689-1761, ks. t.), jonka
ensimäinen romaani .,Pamela" ilmestyi 1740.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0377.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free