- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
705-706

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Englannin kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

705

Englannin kiel

i ja kirjallisuus

706

kaataa oma edesvastuunsa. Hänen satiiriset
runonsa henkivät vapaamielisiä aatteita; hän
tuo kirjallisuuteen epäilyn, jonka lähtökohtana
on voimakas ja terve ihmisymmärrys. Samalla
hän on intohimojen runoilija. Hänen
ystävässään Shelleyssä tapaamme saman vapaudenjanon,
hän taistelee oikeauskoista uskontoa vastaan ja
on innokas suvaitsevaisuuden esitaistelija.
Luon-nonkäsitys hänen runoissaan on puhtaasti
panteistinen, hän tuntee olevansa yhtä koko luonnon
kanssa ja hänen runollisuutensa on niin hienoa
ja eteeristä, että vasta myöhempi aika käsitti
hänet täydesti. Shelley ymmärsi paljoa
syvällisemmin muinaisajan kulttuuria ja henkeä kuin
edellisin vuosisadan klassillisuuden ihailijat.
Ja tässä suhteessa hän ei ollut yksin. Niinpä
J. Keats (1795-1821, ks. t.), yksi Englannin
suurimpia lyyrikoita, on luonteeltaan aivan
antiikkinen ja hänen kauneutta uhkuvista
runoistaan huokuu puhtaasti klassillinen henki.
Tämä voimakas runollinen murrosaika
vuosisadan alussa herätti monipuolisen kriitillisen
ajatustenvaihdon, joka taas osaltaan edisti
aika-kauskirjallisuutta. Etevimmät tämän ajan
kri-tikot ja essay-kirjailijat ovat Ch. Lamb, joka
julkaisi antologian edellisen aikakauden
draama-kirjailijoista ja esitti suorasanaisessa muodossa
Shakespearen teo]csia, sekä Th. de Quincey
ja VV. H a z 1 i 11. Historiallisista kirjailijoista
on etusijassa H. Hallani mainittava.

Vuosisadan ensimäisen neljänneksen
päätyttyä tuli runoudessa seisahdus. Sen sijaan
kohosivat tieteet kukoistukseen. Filosofian johtivat
uusille urille J. Stuart Mill (ks. t.) ja
H. Spencer (ks. t.), ja Ch. Darwin (ks. t.)
käänsi „Origin of species" teoksellaan
luonnontieteiden tutkimuksen aivan uudelle suunnalle.
Varallisuus maassa oli elinkeinojen kehityttyä
suurvallaksi kohonnut suuressa määrässä ja
sivistys pääsi nyt leviämään kaikkiin
kansankerroksiin. Yhteiskunnalliset harrastukset
kuvastuvat yhä enemmän kirjallisuudessa, joka
muodoltaan ja sisällykseltään muuttui
realistiseksi. Siirtyminen romantiikasta realismiin
tapahtuu melkein ilman huomattavia ylimenoja.
Korkeamman yhteiskuntaromaanin etevimmät
edustajat olivat lordi L y 11 o n-B u 1 w e r
(1803-73, ks. t.) ja B. D i s r a e 1 i (ks. t.) (lordi
Beaconsfield 1804-81). Fr. Marryat
(1792-1848, ks. t.) alkaa samaan aikaan
meri-mieskertomuksensa („Peter Simple" 1834).
Ch. Dickens (1812-70, ks. t.) liittyy
pikemmin edellisen vuosisadan romaaninkirjoittajiin.
Kuvauksensa hän etupäässä ottaa alemman
kansan ja keskiluokan parista. Vallattoman
huumo-lin ja elämänilon rinnalla ilmenee hänen
romaaneissansa sydämenhyvyyttä sekä syvää sääliä
inhimillistä surua ja onnettomuutta kohtaan.
Hän hämmästyttää ja viehättää kykynsä
merkillisellä rehevyydellä ja voimalla ja hän huvittaa
ja liikuttaa leikillisyydellään ja paatoksellaan.
Etevin sekä proosakirjailijana että
luonnekuvaa-jana on humoristinen ja satiirinen W. M.
Thackeray (1811-63, ks.. t.), joka
teoksellaan „Vanity fair" (1848) ensin saavutti
maineensa. Hänen kuvauksensa liikkuvat etupäässä
korkeampien luokkien parissa. Tänä romaanin
kukoistusaikana esiintyy myös useita
naiskirjailijoita, m. m. M a r y Ann E v a n s (1819-80),
23. II. Painettu 7/,10.

joka salanimellä George Eliot (ks. t.)
saavutti kuuluisuutta. Lämminsydäminen ja
rikas-aatteinen Cli. Kingsley (1819-75, ks. t.)
kirjoitti kristillis-sosiaalisia romaaneja, jotka ovat
täynnä myötätuntoa köyhää työväestöä kohtaan,
sekä historiallisia romaaneja. — Romaani on
suosituin taidemuoto vielä uusimpanakin aikana.
Vuosisadan loppupuolella ilmenevät samat
suunnat kuin alkupuolellakin, vaikka jyrkemmässä
muodossa. Realismi muuttuu radikaaliseksi
naturalismiksi ja romantiikka elpyy jälleen
uudessa muodossa. Ranskalaisen romantiikan
ja naturalismin (Zola) sekä venäläisen ja
pohjoismaisen (Ibsen) kirjallisuuden vaikutus
varsinkin 80-luvulla on tuntuva ja syrjäyttää
johonkin määrin saksalaisen vaikutuksen.
Romaanikirjailijoiden luku on hyvin suuri ja niiden
laatu hyvin vaihteleva. Cli. Reade (1814-84),
jolle rohkea esitystapa on kuvaava, on ikäänkuin
välittäjänä vanhemman ja myöhemmän ajan
kirjailijapolven välillä. G. M e r e d i t h (s. 1828,
ks. t.) on taitava psykologi, joskohta hänen
tyylinsä on hiukan eksoottinen ja omituinen.
Purevalla satiirilla hän vitsoo varsinkin
englantilaisten omahyväisyyttä, mutta ironian ohella on
hänen kuvauksissaan syvää runoutta ja
voimakasta tunnettu ja fantasiaa. Th. Hardy (s.
1840, ks. t.) on kansanelämän kuvaaja ja hänen
teoksissaan on koristelematonta rehellisyyttä,
syvyyttä ja henkevyyttä. R. L. Stevenson
(1850-94, ks. t.), joka on tunnettu myös
essay-kirjailijana ja hienona tyyliniekkana, edustaa
mestarillisesti fantastista romaania; sitä vastoin
Rider Haggard (s. 1856, ks. t.), joka
80-luvulla. oli hyvin suosittu, on jo kadottanut
merkityksensä. Yhteiskuntaromaanin edustajana
on mainittava mrs. H u m p li r y Ward (s.
1851). Suuren lukijapiirin on H. Caine (s.
1853. ks. t.) voittanut laajoilla
melodraamalli-silla romaaneillaan. Humoristista puolta, joka
yleensä on varsin vähän viljelty, edustaa
JeromeK. Jerome (s. 1859). Etevin ja
alkuperäisin uusimmista romaanikirjailijoista on
R. Kipling (s. 1865, ks. t.), jonka
kuvaukset Intiasta huokuvat tavatonta väri rikkautta
ja huumoria sekä luonnon ja eläinkunnan
herkkää ymmärtämystä. — Paitsi jo mainittuja on
olemassa suuri joukko romaanikirjoittajia, sekä
suurempia että pienempiä kykyjä, vaikka
useiden kirjallista merkitystä on vielä liian varhaista
määrätä. Suuresti suosittu ja Englannin
ulkopuolellakin yleisesti tunnettu on H. G. Wells,
jonka eriskummaiset, mielikuvitukseltaan
uhkarohkeat teokset muistuttavat Jules Verneä.
Ete-vimpiä naiskirjailijoita onOliveSchreiner,
jonka kuvaukset ovat kotoisin Afrikasta.
Beatrice Harradenon teoksellaan ,,Ships
that pass in the night" saavuttanut suuren
ihailijapiirin samoinkuin tuottelias Marie
C o r e 1 1 i monilla haaveellisilla kertomuksillaan.

Samaan aikaan kuin englantilainen romaani
20-luvulla sai uutta vauhtia, aloittivat Th. B.
Macaulay (1800-59, ks. t.) ja Th. C a r 1 y 1 e
(1795-1881, ks. t.) kirjallisen toimintansa, joka
suuresti vei historian tuktimusta eteenpäin.
Macaulay julkaisi kriitillisiä ja historiallisia
essay-kirjoituksia aikakauskirjoissa sekä laajan
Englannin historian. Hänen tyylinsä on
tavattoman selvää ja hiottua ja ihmeteltävä on se voima,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0379.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free