Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hannington ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
109
Hannington
i—Hannover
110
7,709 milj. ja v. 1910 noin 9,soo milj.). —
Toimittanut ansiokkaasti ensimäistä suomalaista
metsätaloudellista aikakauskirjaa „Suomen
metsänhoitolehti" (1888-93) sekä useita muita
julkaisuja, joista mainittakoon „Suomen metsät
kansallisomaisuutenamme" (1895) sekä
„Metsänhoito-oppi" (1882, 1892, 1903). a. G.
3. Pekka Juhani H. (s. 1854),
musiikinlehtori, säveltäjä ja laulunopettaja. Oli
„Ylioppilaskunnan laulajain" johtajana sen
perustamisesta alkaen 1882-86, Uuden Suomettaren
musiikki- ja teatteriarvostelijana 1885-87, sekä
yleisenä laulunjohtajana useissa laulujuhlissa
1888-1903, Jyväskylän seminaarin musiikinopettajana
v:sta 1887. On kerännyt runoja ja
kansansävelmiä Vienan ja Suomen Karjalasta. Perusti
ensi-mäisen suomenkielisen musiikkilehden
„Sävelet-tären" 1887, julkaisi laulukokoelmia: „Pieni
lauluseppele", 1-5, „Sirkkunen", 1-6 sekä useita
Kansanvalistusseuran nuottivaraston
lauluvihkoja. Hänen lukuisat kuorosävellyksensä ovat
kansanomaisen ja raikkaan luonteensa kautta
saavuttaneet yleistä suosiota. i. k.
Hannington [hänirjtan], James (1847-85),
engl. lähetyspiispa Itä-Afrikassa. Murhattiin
seurueineen Ugandan hallitsijan Muangan
toimesta, yrittäessään tunkeutua Ugandaan, jossa
paraikaa oli kristittyjen vainoja käymässä.
[Dawson, „Jacob H.".] U. P.
Hanno. 1. H., karthagolainen päällikkö ja
löytöretkeilijä, purjehti n. v. 510 e. Kr. pitkin
Afrikan länsirannikkoa Senegal-joen toiselle
puolelle sekä toimitti retkestään puunien kielellä
kertomuksen, jonka kreikankielinen käännös on
säilynyt nimellä „Periplus"
(„Ympäripurjehdus", julk. m. m. K. Müller 1855). [C. Th.
Fischer, „De Hannonis Carthaginiensis periplo"
(1893).]
2. H. Suur i, karthagolainen valtiomies ja
päällikkö, Hamilkarin ja Hannibalin (ks. n.)
kiivas vastustaja, kannatti sopimusta
roomalaisten kanssa, välitti Zaman taistelun jäljestä 202
e. Kr. rauhanteon Karthagon ja Rooman välillä.
k. j. n.
Hanno ks. A n n o.
Hannover [liannCfer], 1. Preussin maakunta,
ennen itsenäinen herttua- sittemmin
vaaliruhtinas- ja kuningaskunta Luoteis-Saksassa, Elben
länsipuolella, ympäröi Oldenburgin ja Bremenin
alueet. Sitäpaitsi kuuluu H:iin etelässä
Braun-schweigiu erottama alue, useimmat saks. Friisein
saarista ja muutamia pienempiä hajallisia
sirpaleita; yhteensä 38,506 km1; 2,759,544 as. (1905).
H:n rannikkoalue on alavaa, padoilla suojattua,
hedelmällistä marskia; sen takana leviää geesti,
— suota tai kangasmaata kuten Bourtanger Moor
Emsin länsipuolella sekä länteen Elbestä
Lüneburgin nummi, joka yksin käsittää 1/t n:ia.
Sisämaassa on vuoriharjänteitä, kaakossa ulottuu
H:n alueelle osa Harzia. Ilmasto lauhkea,
keskilämpö + 8 — -f- 9° C, sadetta 690 mm vuodessa.
Vesitiet ovat hyviä; eivät ainoastaan pääjoet
Elbe, Weser ja Ems, vaan myös useat lisäjoet
ovat kulkukelpoisia. Taaja, kehittynyt
kanava-verkko yhdistää eri vesialueet. Pääelinkeinoja
ovat maanviljelys (33 % peltoa ja puutarhaa) ja
karjanhoito (22% niittyä ja laidunmaata).
Hyviä lehmärotuja on varsinkin Ostfrieslandissa,
kuuluja hevostarhoja Cellen tienoilla; marskeilla
kasvatetaan suuria hanhilaumoja.
Mehiläishoitoa harjoitetaan Lüneburgin nummella.
Merenkulku, kalastus ja vuorityö huomattavia.
Vuorista saadaan kivi- ja ruskohiiltä, sinkkiä, lyijyä,
kuparia, rautaa ja kalisuoloja. Metsää on
vähän, rannikoilla ei ollenkaan. Teollisuus
toisarvoinen, paitsi suuremmissa kaupungeissa ;
käsittää kehruu-, kutomo-, rauta y. m. teollisuutta.
— Oppilaitoksia: Göttingenin yliopisto,
korkeakouluja H: n samannimisessä pääkaupungissa,
metsä- ja vuoriakatemioja y. m. — Historia
liittyy welfiläisen herttuakunnan Braunschweigin
(ks. t.) historiaan, kunnes H. 1569 siitä
erotettiin. Sen herttuat laajensivat vähitellen
alueitaan; heidän kantansa 30-vuotisessa sodassa oli
horjuva. Vv. 1648-1705 H. oli jakaantunut
kahtia, Lüneburg-Celleen ja Kalenberg-H:iin;
1692 Kalenberg-H:n herttua, etevä hallitsija,
Ernst August, oli korotettu vaaliruhtinaan
arvoon. Tämän poika Yrjö Ludvik peri 1714
Englannin kruunun (Yrjö I), ja H. oli v:een
1S37 persoonallis-unionissa Englannin kanssa,
jonka hallitsijat pitivät siitä hyvää huolta.
Väliaikaisesti maa oli Napoleon I:n käsissä ja
kuului 1807-14 suuremmaksi osaksi Westfalenin
kuningaskuntaan, joutuen Wienin kongressin
päätöksen mukaan jälleen Englannille, nyt
kuningaskunnaksi korotettuna. Kun Vilhelm IV:n
veli, Cumberlandin herttua Ernst August, nousi
H:n valtaistuimelle 1837, lakkasi yhdistys
Englannin kajissa. Uusi kuningas kumosi 1833
annetun perustuslain ja rajoitti tuntuvasti
eduskunnan valtaa (1840), mutta pakotettiin 184S
taipumaan ja tekemään vapaamielisiä lisäyksiä
valtiosääntöön. Hänen poikansa, sokean Ernst
Augustin aikana jatkuivat perustuslakiriitaisuudet.
Sodassa Preussin ja Itävallan välillä hän meni
jälkimäisen puolelle, ja menetti sen johdosta
maansa, josta tuli Preussin maakunta 1867. H:n
entinen hallitsijasuku ei kuitenkaan ole
luopunut oikeuksistaan. E. E. k. & g. k.
2. Edellisen maakunnan sekä samannimisen
piirikunnan (5,717 km2, 694,779 as. 1905)
pääkaupunki Leine-joen partailla (nimi < Tlonover
= [am] hohen Ufer = „korkean rannan [luona]") ;
250,024 as. (1905). Vanhan kaupunginosan,
Alt-stadtin, vastakohtana ovat uudemmat komeasti
rakennetut, jotka tekevät H:n yhdeksi Preussin
kauneimmista kaupungeista. Rakennuksista
huomattavat: kuninkaallinen palatsi rakenn. 1636-40.
sittemmin uusittu, valtionkirjasto (200,000 nid.),
raatihuone, rautatieasema, teatteri (Saksan suu-
Eiainlililkilrikorkeakoulu.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
