- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
349-350

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Henselt ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

nuorena huomattava asema. Veljensä tuotantoon ja
kehitykseen hänellä oli suuri vaikutus. Useita
säveltämiään lauluja hän julkaisi veljensä
nimellä. I. K.

Henselt [-nz-], Adolf (1814-89), saks.
pianisti ja pianosäveltäjä, Hummelin oppilas.
Asettui 1838 Pietariin, tuli keisarinnan
hovisoittajaksi ja nuorten suuriruhtinasten
soitonopettajaksi; sai myöhemmin tehtäväkseen
musiikkiopetuksen tarkastamisen valtakunnan kaikissa
naiskasvatuslaitoksissa. Hänen sävellyksensä
ovat hienoja ja loistosointisia (piano-konsertto,
konserttietydejä, täydentävä 2:nen piano-osa
Cramerin etydeihin, y. m.). I. K.

Hensen [-nz-], Viktor (s. 1835), saks.
fysiologi; tuli 1868 fysiologian professoriksi Kieliin.
H. on suurella menestyksellä tutkinut kuuloaistin
anatomiaa ja fysiologiaa sekä kokeilevaa
fonetiikkaa; myöskin embryologia on ollut hänen
erittäin monipuolisen tutkimuksensa esineenä.
Hänen julkaisuistaan mainittakoon: „Physiologie
des Gehörs” (1880) ja „Physiologie der Zeugung”
(1881). H:n ansioksi on myöskin luettava n. s.
planktoni-oppi, jota hän saksalaisen
planktonikommissionin johtajana on kehittänyt. Tältä
alalta mainittakoon teos: „Die
Plankton-Expedition und Hæckels Darwinismus” (1891).

M. O-B.

Hepaattinen ilma, rikkivedyn vanha nimitys.

Hepar (lat.), maksa. — Kem. Rikkimaksa,
kalsiumsulfidi.

Hepatalgia (kreik., lat. hepar = maksa, ja
kreik. algos = kipu), maksakipu, maksaneuralgia;
(vrt. Neuralgia); nimitys maksan seudussa
esiintyville erilaisille kivuille, myöskin
sappikiven aikaansaamille sappikivikohtauksille. (vrt.
Sappikivikohtaus ja
Sappikivikouristus). (M. O-B.)

Hepatica ks. Anemone.

Hepaticæ ks. Maksasammalet.

Hepatisatsioni (lat. hepar = maksa),
maksoittuminen, keuhkon kudoksen muuttuminen
maksantapaisesti tiiviiksi, niinkuin on laita
keuhkotulehduksessa (pneumonia cruposa), jossa
taudinalaiseksi joutunut keuhkonlohko menettäen
köykäisen, ilmakkaan ja hohkaisen tilansa käy
hyvin verekkääksi, kovaksi ja hauraaksi,
muistuttaen ulkonäöltään maksan kudosta. (M. O-B.)

Hepatitis (lat. hepar = maksa).
maksatulehdus; nimitystä käytetään sekä äkillisistä että
pitkällisistä tulehduksentapaisista tiloista
maksassa. H. parenchymatosa acuta,
äkillinen keltainen maksa-atrofia; H. purulenta
s. suppurativa
maksa-absessi l. -ajos; H.
interstitialis chronica
maksasirroosi.

(M. O-B.)

Hepburn [hepbən] James, ks. Bothwell,
J. H.

Hephaistion (kreik. Hephaisti’ōn, lat.
Hephæstio). 1. Makedonialainen, Amyntorin poika,
Aleksanteri Suuren sotapäällikkö ja läheinen
ystävä. H. otti osaa kuninkaan valloitusretkiin
Aasiassa, usein johtaen itsenäisiä
armeianosastoja. Aleksanteri teki hänestä khiliarkin (s. o.
valtiokanslerin) ja antoi hänelle puolisoksi
kuningas Dareioksen Drypetis nimisen tyttären,
jonka vanhemman sisaren Stateiran hän itse oli
nainut. H. kuoli Ekbatanassa 324 Aleksanterin
katkeraksi suruksi.

2. Aleksandrialainen grammatikko 2 vuosis.
j. Kr., sepitti 48 kirjaan jaetun kreikkalaista
metriikkaa käsittelevän teoksen, josta hän itse
on tehnyt lyhennetyn „käsikirjan”. Ollen
laatuaan ainoa meidän päiviimme säilynyt teos on
viimemainittu erehdyksistään huolimatta tärkeä.
Siihen liittyy „skholioita” ynnä Longinoksen
(ks. t.) nimellä käyvä johdanto. H:n käsikirjan
ovat julkaisseet Gaisford (2 os., 2 pain. 1S55) ja
Westphal teoksessa: „Scriptores metrici græci”,
(1 osa 1866). E. R-n.

Hephaistos [he-], kreik. uskonnossa tulen
jumala. Hänet synnytti Hera yksin, ilman
mitään isää; toisen, luultavasti nuoremman, tarun
mukaan hän oli Heran ja Zeuksen poika. H.
syntyi rampana (ontuvana); sen tähden Hera heitti
hänet luotaan; hän putosi mereen, mutta
merenhaltijattaret Thetis ja Eurynome pelastivat
hänet luoksensa (toisen tarutoisinnon mukaan Zeus,
kun H. vanhempiensa riidellessä asettui äidin
puolelle, paiskasi hänet alas taivaasta, jolloin
hän putosi Lemnos-saarelle). Kostaaksensa äidille
H. lähetti tälle takomansa ihmeistuimen, jonka
salakahleisiin hän takertui kiinni, niin ettei
kukaan voinut päästää häntä irti, ennenkuin
Dionysos viinin avulla taivutti H:n palaamaan
Olympokseen. H:lla on useita kosketuskohtia
toisen tulenhaltijan, Prometheuksen kanssa;
niinpä milloin H:n milloin Prometheuksen
kerrotaan kirveeniskulla päästäneen Athenen
syntymään Zeuksen päästä. Toisten tarujen
mukaan H:lla oli puolisonaan Kharis (sulotar),
toisten itse Aphrodite, jonka kerrotaan pettäneen
häntä Areen kaussa. H:ta kuvailtiin
seppä-jumalaksi, jos joidenkin ihmeellisten teosten
takojaksi; hänen pajansa sijoitettiin milloin
Olympokseen, milloin (myöhemmin) tulivuoriin, joissa
hänen apumiehinään olivat Kyklopit. H:ta
palveltiin varsinkin seppien mutta myös muiden
käsityöläisten jumalana. Hänen palvelukseensa
kuuluivat m. m. tulisoihtu-kilpajuoksut. Sen
tärkeimpiä pesäpaikkoja olivat Lemnos-saari,
jossa hänet asetettiin yhteen Kabeirien kanssa,
ja Ateena, jossa H. niin hyvin kultissa kuin
tarustossa liittyi läheisesti Atheneen. Ateenan
parhaiten säilyneen, väärin Theseioniksi sanotun
temppelin luullaan olleen H:lle pyhitetty. —
Roomalaiset pitivät H:ta samana kuin omaa
Volcanus (Vulcanus) jumalaansa. O. E. T.

illustration placeholder
Decticus verrucivorus

(naaras).


Hepokatit (Locustidæ) hyppyjalkaisiin
(Saltatoria) kuuluvia suorasiipisiä hyönteisiä
(Orthoptera), jotka helposti
tunnetaan pitkistä
sukamaisista tuntosarvistaan ja
4-nivelisistä nilkoistaan.
Siivet lepotilassa
kattolaskuisesti asettuneet.
Kuuloelimet etusäärissä. Koiras
aikaansaa hankaamalla
etusiipiään vastakkain
vihlovan äänen, jolla se houkuttelee naarasta
luoksensa. Naaraalla on pitkä miekkamainen
munanasetintorvi, jolla se työntää munansa syvälle
maahan. Toiset lajit ovat vihreitä ja oleskelevat
puissa ja pensaissa, joiden lehtiä ne syövät, toiset
ruskeita tai harmaanruskeita ja elävät alempana
likellä maanpintaa. H:t ovat levinneet miltei
yli koko maapallon. Suomessa 7 lajia. U. S-s.

Heponiemi ks. Lamala.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0203.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free