Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hollannin valkoinen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
537
Hollannin valkoinen—Hollantilainen taide
538
karjojen vuotuiset keskilypsyt nousevat joskus
4,000-4,500 kg:aan ja yksityiset lehmät voivat
runsaalla ruokinnalla vuodessa lypsää 8,000 kg
ja ylikin. Rasvamäärä maidossa on alhainen,
tavallisesti vain n. 3 %. H. r. on hyvässä
maineessa monessa maassa, m. m. Etelä-Ruotsissa.
11. N.
Hollannin valkoinen ks.
Lyijyvalkoi-n e n.
Hollanteri, paperimassan hienontamiseen
käytetty kone, jossa kuidut jauhautuvat pyörivään
sylinteriin kiinnitettyjen valssiterien ja kahteen
kanavaan jaetun ammeen pohjaan kiinnitettyjen
pohjaterieu välissä. H. on vanhimpia
paperiteollisuuden käyttämiä koneita, ja sitä on
muodosteltu ja muuteltu hyvin moneen eri malliin,
joista kuitenkin useimmat ovat vähässä
käytännössä tai unohduksiin joutuneet. Eniten
käytetään alkuperäistä, yhdellä valssilla varustettua
hollanterimallia nykyajan tekniikan
vaatimusten mukaan muodosteltuna, ks. Paperi.
A. S-r.
Hollanti. 1. Usein käytetty Alankomaiden
kuningaskunnan nimi (ks. t.). — 2. Vv. 1806-10
Napoleon I:n muodostama kuningaskunta, käsitti
Alankomaiden (v:sta 1795 n. s. Batavian)
tasavallan alueen. — 3. Entinen kreivikunta,
käsitti nyk. Pohjois- ja Etelä-H:n maakunnat sekä
osan Pohjois-Brabantia. Pitkien taisteluiden
jälkeen vasta Kaarle Suuri sai sen asukkaat,
friisit, kukistetuiksi ja H:n liitetyksi
valtakuntaansa. 900-luvulla, jolloin H. kuului
Lotli-ringeniin, se mainitaan kreivikuntana.
1300-luvulla puhkesi sisällinen vallanperimys-sota,
jossa pääosaa näyttelivät valtiolliset puolueet
,,hoeks"(ylimyksellinen) ja
„kabeljaouws"(porvarillinen). V. 1428 täytyi kreivitär Jakobæan
luovuttaa maa Burgundilie. Siihen liitettynä II.
joutui Espanjan Ilabsburg-suvulle 1556. V. 1579
H. liittyi Utreehtin unioniin, ottaen mitä
tehokkaimmin osaa vapautussotaan. V. 1648
itsenäiseksi tunnustetussa Alankomaiden
liitto-tasaval-lassa H. rikkautensa ja mahtavuutensa
perusteella saavutti johtavan aseman. V. 1840 II.
jakaantui kahtia: Etelä- ja P o li j o i s-IT o
1-läntiin (ks. n.). E. E. K.
Hollantilainen taide. Maalaus.
Keskiaikainen lioll. maalaustaide on hyvin vähän
tunnettu, vaikka epäilemättä vanhimmat
alankomaalaisetkin kirkot olivat seinämaalauksilla
koristettuja ja taulu- ja miniatyyrimaalaus jo
silloin kukoisti. Maan lauhkea, kostea ilmanala
kehitti jo aikaisin silmät huomaamaan
vaihtelevia valoilmiöitä ja tasainen maa viiva- ja
ilma-perspektiivin vaikutuksia; kukoistava kauppa,
teollisuus ja merenkulku taas synnytti
varallisuutta, itsenäisyyden ja oman arvon tuntoa,
avarsi näköaloja ja käänsi harrastuksia
henkisillekin aloille. Siten valmistui maaperä
taiteellekin. Yleisen tavan mukaan maalaustaiteen
harjoittajat alkoivat liittyä jo 13:nnen vuosis.
lopulla ammattikunniksi, ja jo näiltä ajoilta
lienee peräisin muuan tärkeä keksintö, himmeiden
temperavii rien vaihtaminen taulumaalauksessa
paljoa loistoisampiin ja mukavampiin
öljyvärei-h i n. Ainakin tiedetään, että kuuluu Gentin
alttarin luojat, veljekset Hubert ja Jan van Eyek,
käyttivät ja kehittivät näitä värejä. Heitä
tavallisesti pidetäänkin varsinaisen koll. maalaus-
taiteen perustajina. Heidän oppilaitaan ja
seuraajiaan olivat Petrus Christus, Roger van der
Yv’eyden, Hugo van der Goes, Hans Memling,
Gerard David, Dirck Bouts ja Albert van
Ouwa-ter. Heitä nuorempi oli Quentin Matsys, mutta
hän muistuttaa heitä sekä aihevalinnaltaan
(uskonnoll. maalauksia) että käsittelytavaltaan,
niinikään Lukas van Leyden ja Jakob Cornelisz
van Oostsanen. Näihin aikoihin, 16:nnen vuosis.
ensi puoliskolla alkaa myöskin jo italialaisen
taiteen vaikutus tuntua, ja se käy vuosisadan
lopulla yhä voimakkaammaksi. Sen
kannattajista mainittakoon Jan van Mabuse, Jan Matsys,
Jan van Scorel ja Anton is Mor sekä myöhemmät
Martin van Ileemskerck, Barend van Orley,
Mikael van Coxie, Frans Floris ja Martin de Vos.
Tämä aika oli sekä uskonnollisessa ja
valtiollisessa että taiteellisessa suhteessa merkillinen
murroskausi. Uskonpuhdistuksen aatteet, jotka
olivat saaneet yleistä kannatusta pohjoisissa
maakunnissa, saivat sielläkin liikkeelle
kuvainraasta-jat, jotka hävittivät kirkoista paljon taideteoksia,
ja Alban hirmuvalta nosti lopulta nämä
maakunnat vapaustaisteluun Espanjaa vastaan. Eteläiset
maakunnat taas pysyivät sekä katoliselle
kirkolle että vanhalle hallitukselle uskollisina.
Taidekin jakautui kahtia: flaamilaiseen ja
varsinaisesti hollantilaiseen, joilla kummallakin
on tästä alkaen aivan selvä erikoisluonteensa.
Italian taiteen vaikutus pysyi yhä edelleenkin
flaarm taiteessa huomattavana piirteenä, holl.
taide sen sijaan alkoi kulkea omia teitään ja
kehittyi yhtä omaperäiseksi ja itsenäiseksi kuin
Italiankin. Etelä-alankomaalaisissa on sekaisin
germaanisia ja romaanisia kansanaineksia, ja
siksi llaamil. taiteessakin huomaa paljon
latinalaisten ulkonaisen väriloiston ja muodon
rakkautta ; pohjoisliollantilaiset ovat puhtaita
germaaneja ja sellaisina luonteeltaan syvempiä,
raskaampia ja sisäänpäinkääntyneitä. Flaam. taide
kukoisti kirkon ja hovin suojassa, holl. loi
tuotteitaan pääasiallisesti varakkaiden porvarien
koteja varten. Siksi sen erikoisalaksi kehittyikin
realistinen laatu-, muotokuva- ja
maisemamaalaus, jota flaam. koulukin tosin harrasti
loisteliaamman ja monumentaalisemman kirkollisen,
mytologisen ja historiallisen taiteen rinnalla.
Flaam. taiteen pesäpaikkana oli 17:nnellä vuosis.
Antverpen, ja sen etevimmät edustajat olivat
monipuolinen ja uhkea Peter Paul Rubens ja
tyynempi ja hienompi muotokuvamaalaaja Anton
van Dyck. Heitä kansanomaisempi aiheiltaan
ja käsittelyltään oli Jakob Jordaens. Pienempiä
samanaikuisia kykyjä olivat Pieter Brueghel
sekä hänen molemmat poikansa Pieter ja Jan,
molemmat edelliset talonpoikien elämän
kuvaajia, jälkimäinen maisemamaalaaja. Kapakoista
sai enimmät aiheensa hurja Adriaen Brouwer,
ja hänen jälkiään kulki David Teniers nuorempi.
Eläinmaalareista on Frans Snyders ja
kukka-maalaajista Jan de neem mainittava. — Holl,
koulun pääpaikka oli Amsterdam, ja siellä
työskenteli koko germaanisen taiteen syvin,
itsenäisin ja monipuolisin nero, valohämyn mestari
Rembrandt Harmensz van Rijn. Hänen
aikuisensa, vaikka hänestä riippumaton oli
humoristinen laatu- ja muotokuvamaalari Frans Hals.
Kummaukin jälkiä kulki sitten joukko heitä
rajoitetumpia, mutta aloillaan huomattavia ky-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
