Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Intian kielet ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1025
Intian kielet ja kirjallisuus
10:50
ajalta. Xe ovat muodostetut ankarasti
keskitetyiksi oppilauselmiksi (sütra = ohjenuora).
Kaikkein oikeaoppisimpana pidetään Vedänta -
järjestelmää (Brähmasütra, Bädaräyanan
laatimaksi sanottu; Vedäntasära, Sadänandan
laatima), ankarau monistinen, panteistinen
ajatusrakennelma. S ä n k h y a-järjestelmä
(Sän-khyakärikä, Igvara-Krisnan laatima,
Sankhya-pravagana, Kapilan laatimaksi sauottu) on
dualistinen. Läheinen edellisille on Y o g a - o p p i
(Yogasütra, Patanjali’n laatima), joka sisältää
käytännöllisiä neu\;oja viisauden saavuttamiseksi.
[P. Deussen, „Allg. Gesch. d. Philosophie" I, s:
„Die nachvedische Philosophie der Inder (1908) ;
sama, ,,Das System des Vedänta" (1883, 2 pain.
1906) ; R. Garbe, „Die Sànkhyaphilosophie"
(1904); sama, „Sänkhya und Yoga" („Grundriss
d. Indo-Arischen Philologie", 1896).]
Teologisissa kouluissa pyhien tekstien
tutkiminen sekä uhripalvelus olivat aiheena uusille
kir-jallisuudenhaaroille, joista tässä esitettäköön
laajat, lyhyissä oppilauselmissa (sütra) esitetyt
rituaaliset tekstit. Niitä on kahta lajia:
Crauta-sütra, jotka sisältävät suurempien uhrien
sääntöjä, ja Grihyasütra perhe-elämässä
esiintyviä menoja varten. Varsinkin näillä
viimemainituilla on merkitystä vertailevalle
sivistyshistorialle ja kansatieteelle. Tärkeimmät näistä
teksteistä ovat eurooppalaisten oppineiden
julkaisemia. [Useita Grihyasütra-tekstejä on kääntänyt
H. Oldeuberg („Sacred books of the East", XXIX
ja XXX). — A. Hillebrandt, „Bitual Literatur.
Vedische Opfer u. Zauber" („Grundr. d.
Indo-Arischen Philologie", 1897).]
2. Eriuskoinen uskonnollinen ja
filosofinen kirjallisuus:
jainalai-suus ja buddhalaisuus.
Ennen ensimäisen esikristillisen vuosituhannen
puoliväliä arjalaiset olivat levinneet
Ganges-vir-ran ali varsille ja perustaneet sinne useita pieniä
kuningaskuntia ja tasavaltoja. Tässä seudussa ja
tähän aikaan syntyi lukuisia uskonnollisia
yhdyskuntia, jotka useinkin asettuivat bramiinien
uskontoa vastustavalle kannalle. Niistä on kaksi,
jainalaisuus 1. jaina (ks. t.) ja buddhalaisuus (ks.
Buddha, Intian uskonnot) elänyt
meidän päiviimme asti ja jälkimäisellä ollut
maailmanhistoriallinen merkitys. Edellinen alkoi
n. s. Nirgrantha-lahkosta, jota edelleen kehitti
Vardhamäna Jnätiputra 1. (murteellisesti)
Nä-taputta, liikanimeltään Mahävira ja Jina
(voittaja), josta uusi lahko sai nimensä. Hän eli
6:nnella vuosis. e. Kr. kenties 5:nnelle asti, ja oli
Buddhan hiukan vanhempi aikalainen. Jaina-opin
kanoniset kirjat, jotka ovat yhdistetyt
„Sidd-hänta" kokoelmaan, jaettuina 45 n. s. „Agamaan",
otaksutaan syntyneiksi 3:nnella vuosis. e. Kr. Ne
ovat kirjoitetut präkrit-kielen eri murteilla ja
toistaiseksi on vain vähäinen osa julkaistu tai
käännetty (esim. H. Jacobi, sarjassa „Sacred
books of’the East", nid. XXII ja XLV).
Sitäpaitsi on säilynyt hyvin laaja ei-kanoninen
kirjallisuus.
Vanhemman buddhalaisuuden kanonisen
kirjallisuuden täytyy katsoa olleen valmiina
myöhäi-sintään keskipaikoilla 3:tta vuosis. e. Kr. Nämä
kirjat olivat alkujaan sepitetyt jollakin
paikallisella murteella ja ne käännettiin sittemmin
päli-murteelle, joka tuli eteläisten (Ceylonin, Birman
33. III. Painettu *>/6 11.
ja Siamin) buddhalaisten pyhäksi kieleksi.
Päli-kielisten kanonisten tekstien yhteisnimityksenä
on „Ti-pitaka" (sanskriitiksi: „Tri-pitaka" = kolme
vasua). Ensiniäinen „vasu", 5-osainen
„Vinaya-pitaka", sisältää kurinpito-säädöksiä varsinkin
munkeille ja nunnille; toinen, niinikään
5-osainen. ,,Sutta-p." (sanskriitiksi: „Sütra-p.") esittää
buddhalaisuuden uskonnollisia ja siveellisiä
oppeja, kolmas, 7-osainen „Abhidhamma-p." (sanskr.:
Abhidharma-p."), sitävastoin on pääasiallisesti
kosmogonista ja metafyysillistä sisällystä.
Tunnetuimmista teksteistä mainittakoon
„Dhamma-pada" [julk. V. Fausböll (2:nen pain. 1900) ;
käännös m. m. sarjassa „Sacred books of the East",
nid. X], 423 kaksoissäettä moraalifilosofista
sisällystä, sekä „Jätaka", kokoelma
moraliseeraa-via kertomuksia Gautama Buddhan
aikaisemmista ilmestymisistä n. s. Boddhisattana eli
Buddhan mahdollisuutena [julk. V. Fausböll (7 nid.
1875-97) ; täydellinen engl.-kielinen käännös E. B.
Cowellin johdolla (6 nid. 1895-1907).] Kuu
Buddha usein esitetään syntyneenä maailmaan
eläimen muodossa, kohtaamme tässä eräitä
eläinsadun vanhimpia tyyppejä.
,,Jataka"-kertomuk-siin liittyi myös jommoinenkin määrä
esibuddha-laisia taruaineksia, mutta ne ovat vuorostaan
suuresti vaikuttaneet myöhempään saturunouteen.
Ei-kanonisista päli-kirjoista mainittakoon
,,Mi-linda-panha", sepitetty luultavasti l:sellä vuosis.
e. Kr.; se esittää buddhalaisuuden pääoppeja
ollen muodoltaan keskustelu buddhalaisen
munkin, Nägasenan, ja kuningas Milindan, s. o.
Menandroksen välillä, joka eli 2:11a vuosis. e. Kr.
ja jonka mainitaan kääntyneen buddhalaisuuteen
(käännös sarjassa „Sacred books of the East’’,
nid. XXXV ja XXXVI).
[Miltei täydellinen, selityksillä varustettu
,,Ti-pitaka"-painos on, Siamin kuninkaan
Chulalong-kornin toimesta, julkaistu hänen hallituksensa
25-vuotisjuhlaksi 1893; se käsittää n. 15,750 siv;
julkaisemattomat osat vielä arviolta n. 1,300 siv.
Useita yksityisiä tekstejä ovat eurooppalaiset
oppineet julkaisseet sekä myöskin kääntäneet eri
eur. kielille. Sarjat „Sacred books of the East"
sekä „Sacred books of the Buddhists"
sisältävät useiden tekstien käännöksiä. Sitäpaitsi
mainittakoon erään psykologisen tekstin, „Dhamma
sangani"n, käännös mrs Bhys Davidsin kirjassa
„A Buddhist manual of psychological ethics"
(1900) ; K. E. Neumannin käännössarja „Gotamo
Buddhos Beden" (ilm. par’aikaa, useita paksuja
nidoksia) ; erittäin hyvän tekstivalikoiman
tar-joo H. C. Warren, „Buddhism in translation"
sarjassa „Harvard oriental series" (5:s pain.
1909) ; useita tekstejä on kääntänyt K. F.
Johansson teokseen „Främmande
religionsurkun-der" II (1907).]
Buddhalaisuus hajosi varhain eri lahkoihin,
joita on kaksi pääryhmää: Hmaväna (pienet
vaunut) ja Mahäyäna (suuret v.). Päli-tekstit
kuuluvat edelliseen ryhmään; Pohjois-Intiassa
taas Mahäyäna voitti alaa. Täällä vanhat
tekstit käännettiin sanskriitin kielelle, aluksi hyvin
murrevoittoisesti, mutta aikaa myöten yhä
puhtaammin. ,,Tri-pitaka"-teksteille tosin
tunnustettiin kanoninen arvo, mutta ne syrjäytyivät
uusien kirjojen tieltä. Suuri osa
Maliäyäna-lah-kon kirjoja on hukkunut; eräitä tunnetaan vain
tibetin- ja kiinankielisistä käännöksistä. Viime
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
