Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Irving ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1069
Irving—Irvingiläiset
1070
puheisella ja intoilevalla saarnatavallaan sai
suuren kuulijakunnan, usein niin suuren, että liike
kirkon ympärillä häiriytyi. I:n erikoisena
tarkoituksena oli sanoa uskonnon totuudet kirkon
lai-niinlyömille sivistyneille, keksijöille, politikoille,
laki- ja tiedemiehille. Lontoossa I. joutui Henry
Drummondin johtamaan, apokalyptisten
aatteiden innostamaan uskonnolliseen piiriin, ja pian
hänen hehkuvat saarnansa olivat näiden aatteiden
läpitunkemia. V. 1825 hänelle oli rakennettava
suurempi kirkko. Mutta jo 1827 häntä syytettiin
siitä, että hän opétti Kristuksen ottaneen
päällensä langenneen ihmisluonnon, ja 1829
Edinburghiin kokoontunut Skotlannin yleissynodi julisti
hänet harhaoppiseksi. Mutta siitä huolimatta hän
saarnasi Edinburghissa useita viikkoja julistaen
uuden hengenvuodatuksen ja apostolisen ajan
ar-molahjain eloonheräämisen olevan lähellä. Niinpä
saatiinkin pian kuulla „kielillä-puhumista", johon
liittyi kehoituksia varustautua tuomiopäivää
vastaanottamaan. Aluksi I. koetti estää kielillä
puhujia esiintymästä kirkossa, mutta innostuksen
kasvaessa I. ei enää voinut eikä tahtonutkaan
estää uuden hengen ilmauksia tulemasta ilmi myös
kirkossa. Kirkko suljettiin häneltä ja hänet
erotettiin virasta, mutta hän siirtyi seurakuntineen
omaan vuokrasaliin. „Apostoliset virat" otettiin
käytäntöön: oli apostoleita, profeettoja,
paimenia (enkeleitä), opettajia (evankelistoja), I. itse
nimitti itseään enkeliksi. Mutta profeettain henget
eivät olleet profeetoille enää alamaiset, vaan
I. itse joutui syrjään; nykyiset irvingiläiset
hänet kieltävät. Seurakunnan keskeisissä
taisteluissa hänen terveytensä oli murtunut. Carlyle
julkaisi hänen teoksensa, „Collected writings"
(5 nid., 1S65). [Elämäkertoja ovat kirjoittaneet
Wilks (2 pain. 1860) ja Oliphant (3 pain.1865) ;
Kolde, „Edward I." (1901).] (L. E.)
Irving [ävir)], Sir H e n r y, (1838-1908), engl.
näyttelijä, varsinkin suuri
[-Shakespeare-karaktee-rien-]
{+Shakespeare-karaktee-
rien+} tulkitsijana, jona
saavutti etevimmän
englantilaisen murhenäytelmän esittäjän maineen.
Yhdessä F. A. Marshallin
y. m. kanssa hän julkaisi
näyttämöpainoksen
Shakespearen teoksia
(1887-90, 8 n.). [Archer, „H. I.,
aetor and manager"
(1885) ; Hatton, „H.
Ir-ving’s impressions of
America" (1884, 2. n.);
Hiatt, „Sir H. I." (1899).
Brereton, „The Lyceum
and H. I." (1903)0
J. E-l.
Irving [svir]], Washington (1783-1859),
amer. kirjailija, alkoi ,,Columbia-college"ssa tutkia
lakitiedettä, mutta läksi terveydellisistä syistä
Eurooppaan, missä viipyi kaksi vuotta, alkoi
palattuaan Ameriikkaan 1806 veljensä Williamin
ja J. K. Pauldingin kanssa julkaista
aikakauskirjaa „Salmagundi", jonka esikuvana oli
Addisonin „Spectator" (ks. t.). Siinä hän julkaisi
salanimellä Launcelot Langstaff
satiirisia luonnoksia. I:n maailman maineen perusti
teos „A history of New York by Diedrich
Knickerbocker" (1809), joka loi
parodillis-huumo-rillisen kuvan New Yorkin hollantilaisesta
aikakaudesta. V. 1815 hän
kävi Englannissa veljensä
asiamiehenä. Siellä
syntyi kokoelma
kertomuksia nimeltä „The
Sketchbook of Geoffrey Crayon."
Julkaistuaan vielä
teokset „Bracebridge Hall, or
the humourists" (1822)
ja „Tales of a traveller"
(1824) hän noudatti amer.
lähettilään kutsua
Madridiin, ja tutki
Escoria-lin linnassa olevia,
Ameriikan löytöä koskevia
käsikirjoituksia. Täten
saavuttamansa
ainesko-koelman pohjalla hän
kirjoitti teokset „The life
and voyages of Christopher Columbus" (1828, 4 n.),
„Chronicle of the conquest of Granada" (1829),
„Voyages of the companions of Columbus" (1831),
„The Alhambra" (1832, suomennettu), „Legends
of the conquest of Spain" (1835) ja „Mahomet
and his successors" (1849, 2 n.). Palattuaan
kotimaahansa hän matkusteli sen etelä- ja
länsiosissa ja kirjoitti „A tour of the prairies"
(1835), „The adventures of captain Bonneville"
(1837). I. on lisäksi kirjoittanut Oliver
Gold-smithin ja Yrjö Washingtonin elämäkerrat.
Painoksia: 1882, 27 nid. (riemujulilapainos), 1895.
10 n. ja 1897, 40 n. [Warner, „Life of W. I."
(1881); Dali, „W. I." (1879); Laun, „W. I., ein
Lebens- und Charakterbild" (1870, 2 n.).]
J. E-l.
Irvingiläiset, perustajastaan Edward
Irvin-gistä (ks. t.) nimensä saanut uskonnollinen lahko,
joka odottaa Kristuksen pikaista tuloa ja tahtoo
sitä valmistaa uudistamalla apostolisen kirkon
järjestyksen. Irvingin kuollessa 1834 julistettiin
hänen oppiaan Lontoossa jo 7 kappelissa („7
apokalyptista seurakuntaa"). Lahkon pääpaikka oli
Henry Drummondin maatila Albury.
Kaksitoista apostolia järjestyi „apostoli s-k a t o 1
i-seksi kirkoksi" (virall. nimi) 1835, jakaen
maapallon 12 lähetyspiiriin; heidän alaisinaan
olivat profeettain, evankelistain ja paimenten
virat yleisinä kirkollisina virkoina, enkelit,
vanhimmat, papit ja diakonit seurakuntavirkoina.
Ehtoollinen käsitettiin uhriksi siinä
merkityksessä, että konsekreeratut ehtoollisaineet
muuttuneina Kristuksen ruumiiksi ja vereksi
edes-kannetaan Jumalalle Kristuksen kuoleman
muistoksi. Muutoin koko oppirakennelma on
apokalyptisellä pohjalla. Sekä protestanttiset
kirkkokunnat että katolinen kirkko ovat Ilmestys
kirjan Baabeli; joka siitä eroaa ja „saa sinetin"
(Joh. ilm. 73 seur.), voi ennen tulevaista
tuomiota tulla temmatuksi ilmoihin ja pelastua.
Jeesuksen tuleminen asetettiin erinäisiksi
määrävuosiksi (esim. 1835, 1838, 1842, 1845). Oltuaan
ensin lähetysmatkoilla Euroopan eri maissa 1,260
päivää (Joh. ilm. lls seur.)
uskonsanansaatta-jat yhtyivät Lontoossa, sovittivat muutamia
erimielisyyksiä ja lähtivät jälleen oppiansa
levittämään. Sveitsissä heillä on ollut pysyväistä
menestystä vain Baselissa, Saksassa irvingiläisillä
H. Irving.
W. Irving.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
