Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Italia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
113lJ
Italia
1140
arvon. Genova oli vapautunut Ranskan
ylivallasta ja Andrea Dorian johdolla liittynyt
keisariin; samoin tekivät Savoijin-suku ja useimmat
tämänaikuiset paavit. Venetsia säilytti
itsenäisyytensä ja pysyi Espanjalle vihollisena.
Espanjan ylivalta sekä paavien edustama
katolinen reaktsioni lamauttivat pitkiksi ajoiksi I:n
kansan henkiset voimat; se vaipui yhä
enemmän velttouteen ja välinpitämättömyyteen eläen
vain muinaisajan suurista muistoista; kuitenkin
esiintyy I:ssa vielä eteviä tieteiden edustajia,
kuten Galilei. — Ameriikan ja Intian meritien
löydön sekä turkkilaisten etenemisen johdosta
I. menetti johtavan asemansa
maailmankaupassa; varsinkin Venetsian varallisuus sen
kautta väheni. — Paavikunnallakaan ei ollut
samaa merkitystä kuin ennen; etevinkin
1500-luvun paaveista, Sikstus V, saattoi vain omassa
valtakunnassaan saada huomattavaa aikaan. Kun
Ranskan uskonsotain päätyttyä tämä valtio
uudisti taistelun Habsburg-sukua vastaan,
kallistuivat paavit sen puolelle. Richelieu alkoi
Gonzaga-suvun vanhemman haaran sammuttua
Mantovan perimyssodan ja pakotti 1631 keisari
Ferdinand II: n läänittämään Mantovan ja
Monferraton Nevers’in herttualle. Ranskan
liitossa paavi anasti Urbinon. — Ludvik XIV:n
aikana Ranska jälleen alkoi saada vaikutusta
I:ssa, kun Espanjan perimyssota syttyi. Vielä
kerran I. joutui taistelukentäksi vieraiden
kilpaillessa sen yliherruudesta. Itävallan eduksi
ratkaisi taistelun varsinkin Eugen Savoijilaisen
voitto Torinon luona 1706, jonka jälkeen
ranskalaiset karkoitettiin I:sta. Utrechtin rauhassa
1713 Itävalta sai Milanon, Napoli’n ja
Sardinian; Savoijin herttua Sisilian; viimemainitun
saaren hän 1720 vaihtoi Sardiniaan, ottaen
Sardinian kuninkaan nimen. Espanjan
Bourbon-sukuhaara koetti tästä lähin hankkia takaisin
menetettyjä maita; Filip V:n poika Kaarle
saikin 1735 Napoli’n ja Sisilian Itävallalta
erityiseksi kuningaskunnaksi; 1748 Parma ja Piacenza
luovutettiin hänen veljelleen Filipille. V. 1737
sammui Medici-suku Toscanassa, joka maa
silloin joutui Maria Teresian puolisolle,
Lothringenin herttualle Frans Stefanille. — Ei millään
valtiolla ollut enää niin ehdotonta ylivaltaa
I:ssa kuin ennen Espanjalla; uudet
liallitsija-suvut osaksi italialaistuivat, ja varsinkin
Toscanaa hallittiin hyvin, jonka tähden kansan
hyvinvointi ja henkiset voimat jälleen jonkun
verran kohosivat. Valistusajan aatteet saivat
I:ssakin jalansijaa.
Ranskan vallankumous viritti uudestaan
kilpailun I:n herruudesta ja herätti samalla sen
kansassa vapaudenharrastuksia. V. 1792 Ranska
alkoi sodan Sardiniaa vastaan ja soti seur.
vuosina vaihtelevalla onnella varsinkin itävaltalaisia
vastaan, kunnes Napoleon Bonaparte sai
ylipäällikkyyden I:ssa 1796. Hän pakotti
Sardinian luopumaan Nizzasta ja Savoijista, sai
sarjan loistavia voittoja itävaltalaisista ja valloitti
koko Pohjois-I:n sekä muutti täydellisesti sen
valtasuhteet muodostamalla 1797 Cisalpiinisen
tasavallan Milanosta, Mantovasta, Modenasta,
Kirkkovallan osista y. m. alueista. Genova
muutettiin Ligurian tasavallaksi. Campo-Formion
rauhassa sam. v. jaettiin Venetsian tasavalta:
Itävalta sai Adigen itäpuolisen osan; länsipuolinen
yhdistettiin Cisalpiiniseen tasavaltaan.
Direkto-riohallitus muutti 1798 Kirkkovaltion Booman
tasavallaksi, ja paavi Pius VI vietiin vankina
Ranskaan; Napoli muutettiin Parthenopean
tasavallaksi 1799 ja Sardinian kuningas menetti
kaikki alueensa mannermaalla. Tosin
ranskalaisten täytyi toisen liittokunnan sodassa luopua
I:sta sam. v., mutta Bonaparten voitto
Maren-gon luona 1800 teki heidät jälleen Pohjois-I:n
herroiksi. Lunévillen rauhassa 1801 uudistettiin
pääasiassa edelliset päätökset. Cisalpiininen
tasavalta muutettiin 1S02 I:n tasavallaksi, jonka
presidentiksi tuli Bonaparte. Tultuaan keisariksi
hän muutti sen I:n kuningaskunnaksi 1805,
otti itse sen kruunun ja määräsi poikapuolensa
Eugene Beauharnais’n varakuninkaaksi. Se sai
Ranskan mallisen valtiosäännön ja siihen
liitettiin sam. v. Itävallan osa entistä Venetsian
aluetta, Dalmatsia ja Istria sekä myöhemmin
muita alueita. Suorastaan Ranskaan yhdistettiin
Ligurian tasavalta 1805, Parma ja Etruria
(Toscana) 1808 sekä Kirkkovaltio 1809; paavi Pius
VII vietiin vuorostaan vangittuna Ranskaan,
ja Napoleon antoi 1811 äskensyntyneelle
pojalleen Rooman kuninkaan arvonimen. V. 1805
Napoli’n Bourbon-suku julistettiin menettäneeksi
kruununsa, jonka Napoleon antoi veljelleen
Joosepille; tämän seuraajaksi tuli 1808 Napoleonin
lanko Joakim Murat; Sisilia säilyi kuitenkin
Bourboneilla. — Vaikka Napoleonin laitokset
I:ssa olivatkin mieli- ja väkivaltaiset, olivat ne
kuitenkin monessa suhteessa hyödylliset. Vanhoja
epäkohtia ja väärinkäytöksiä poistettiin,
yhteiskunnallisiin, uskonnollisiin ja taloudellisiin
oloihin tuli suurempaa vapautta ja kansallisen
yhtymisen harrastukset, jotka Napoleon herätti, mutta
joita hän ei tyydyttänyt, jäivät siitälähin eloon.
Wienin kongressi ei ensinkään ottanut
huomioon näitä toivomuksia; Napoleonin
kukistuttua tahdottiin vain mikäli mahdollista uudistaa
entiset olot. — Murat oli säilyttänyt Napoli’n
luopumalla langostaan, mutta kun hän liittyi
Napoleoniin tämän palatessa Elbasta, kukistui
hän yhdessä hänen kanssaan. Bourbon-suku
palasi Napoliin (joka 1816 yhdistettiin Sisiliaan
molempain Sisiliain kuningaskunnan nimellä);
samoin palasivat muutkin karkoitetut ruhtinaat.
Itävalta sai Lombardian takaisin ja lisäksi
Venetsian; Sardinian kuningas sai
mannermaa-alueensa jälleen ynnä Genovan; keisarinna
Marie-Louise sai Parman; Kirkkovaltio
uudistettiin pääasiassa entisine rajoineen. —
Englantilaiset olivat anastaneet Maltan, joka tuli
tärkeäksi heidän merivallalleen. — Kaikkialla I:ssa
uudistettiin itsevaltius ja vapausvritykset
tuke-hutettiin; ruhtinaat saattoivat tällöin nojautua
Itävaltaan, joka sai I:ssa johtovallan.
Huolimatta reaktsioni n ankarasta
poliisivalvonnasta elivät vapauden ja kansallisen
yhtymisen pyrinnöt. Kaikkialla muodostui salaisia
seuroja näitä tarkoituksia ajamaan, varsinkin
Carbonari-yhdistys (ks. t.) oli vaikutusvaltainen
(per. jo 1807). Espanjan esimerkin mukaan
syttyi 1820-21 kapinoita Napoli’ssa ja
Sardiniassa, mutta ne kukistettiin helposti Itävallan
avulla. Beaktsioni yltyi yhä julmemmaksi, mutta
viha Itävallan vierasta sortovaltaa vastaan
kasvoi myös tämän johdosta kasvamistaan. —
Heinäkuun vallankumouksen jälkeen 1830 ita-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
