Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itävalta (Österreich)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1-223
Itävalta
1221
toivat I:n eri perintömaiden säädyt ja useat
ulkomaankin vallat suostumuksensa.
Kaarlea seurasi hänen tyttärensä Maria
Tere-sia (1740-80), joka oli naimisissa Toscanan
suurherttuan, Lothringenin sukua olevan Frans
Stefanin kanssa. Mutta Kaarlen toiveet, että hänen
tyttärensä rauhassa perisi I:n maat, eivät
toteutuneet; Baierin vaaliruhtinas Kaarle Albert
näet vaati koko I:n monarkkiaa ja Preussin
Fredrik II osia Sleesiasta. Kun viimemainitun
vaatimukset hyljättiin, aloitti hän ensimäisen
Sleesian sodan (1740-42), missä hän valloitti
tämän maan, sekä vahvisti valloituksensa toisessa
Sleesian sodassa 1744-45. Ranska, Espanja,
Sardinia ja Saksi liittyivät I:aa vastaan ja
kannattivat Kaarle Albertia, joten syntyi I:n
perimyssota (1740-48). Varsinkin unkarilaisten
uskollisuus pelasti Maria Teresian kruunun.
Aachenin rauhassa hänen täytyi luovuttaa m. m.
Parma ja Piacenza Espanjan Bourbon’eille, mutta
pragmaattinen sanktsioni vahvistettiin ja Frans
Stefan tunnustettiin Saksan keisariksi (Frans I
1745-65).
Maria Teresia, jonka etevin neuvonantaja oli
ruhtinas Kaunitz, käänsi nyt pääharrastuksensa
I:n sisällisen tilan parantamiseen. Suuri
hajanaisuus oli tähän asti vallinnut I:n eri
kruunun-maiden itsenäisen aseman tähden; hallinnossa
pantiin nyt toimeen keskitys ja maapäiväin
oikeudet vähennettiin. Kauppaa ja teollisuutta
edistettiin merkantiilijärjestelmän periaatteiden
mukaan. Sotalaitos järjestettiin preussilaiseen
malliin. Talonpoikaisväestön tilaa parannettiin,
päivätyövelvollisuus lievennettiin y. m.
Opetuslaitos julistettiin valtion asiaksi
(kansakoululaitos perustettiin 1774). Nämä parannukset
koskivat kuitenkin vain böömiläis-itävaltalaisia
maita; Unkarilla, Belgialla ja Lombardialla oli
erikoiset olonsa ja laitoksensa. Uudistuspuuhia
keskeytti seitsenvuotinen sota (1756-63), joka
päättyi I:lle onnettomasti: Hubertsburgin
rauhassa vahvistettiin Sleesian luovutus. — Frans
I:n kuoltua 1765 tuli Saksan keisariksi hänen
poikansa Joosef II, joka myös pääsi I:ssa äitinsä
kanssahallitsijaksi. Hänen vaikutuksestaan
varsinkin I. otti osaa Puolan ensimäiseen jakoon
1772, missä se sai Galitsian ja Lodomerian;
siihen tuli lisäksi Turkin luovuttama Bukovina
1775. Kun I. tavoitti Baieria, syttyi uusi sota
Preussin kanssa, joka kuitenkin kohta sovittiin
1779. — Ollen äitinsä kuoltua yksin I:n
hallitsijana (1780-90) jalo ja ihmisystävällinen
Joosef II tahtoi perinpohjin uudistaa valtion
valistusajan aatteiden mukaan. Useat hänen
uudistuksistaan olivat itsessään hyödylliset, kuten
luostarein peruutus ja armeliaisuuslaitosten
perustaminen, uskonvapauden julistaminen,
kouluolojen parantaminen, maaorjuuden poistaminen,
kaikkien alamaisten tekeminen yhdenvertaisiksi
lain edessä y. m., mutta niiden jyrkkä ja liian
kiireellinen toimeenpano ja se seikka, ettei
asianomaisten mielipidettä niiden johdosta kysytty,
aikaansai suurta tyytymättömyyttä. Liiallinen
hallinnon keskittäminen ja yritys tehdä saksa
ainoaksi viralliseksi kieleksi, herätti myös muiden
kansallisuuksien vastustusta, esim. Belgiassa julki
kapinan. Vastoinkäymisistä murtuneena Joosefin
itsensä täytyi peruuttaa useat säädöksistään. —
Liitossa Venäjän kanssa Joosef oli alkanut so-
dan Turkkia vastaan 1787, jonka kestäessä hän
kuoli. Hänen veljensä Leopold II (1790-92), sitä
ennen Toscanan suurherttuana, sai pian sisällisen
rauhan I:ssa entiselleen peruuttamalla suureksi
osaksi veljensä laitokset ja teki Turkin kanssa
Sistovan rauhan 1791. Banskan
vallankumoukseen nähden Leopold pysyi odottavalla kannalla.
Hänen poikaansa Frans II:ta (1792-1835)
vastaan Ranska julisti sodan 1792. Tässä sodassa
menetettiin Belgia, mutta sen sijaan I. sai Puolan
kolmannessa jaossa Länsi-Galitsian 1795.
Napoleonin Italiassa saavuttamain voittojen jälkeen I:n
täytyi tehdä Ranskan kanssa Campo-Formion
rauha 1797, jossa se luopui Belgiasta ja
Lombardiasta mutta sai korvaukseksi Adigesta itään
olevan osan Venetsian entisistä alueista. Toisen
liittokunnan sodassa 1799-1801 I:lla oli alussa
menestystä, mutta Marengon tappion jälkeen (1800)
sen täytyi taipua Lunevillen rauhaan (1801), joka
pääasiassa uudisti Campo-Formion rauhan
määräykset. Odottaen Saksan valtakunnan pikaista
loppua Frans II otti 1804 I:n perinnöllisen
keisarin arvonimen (Frans I). Kärsittyään
kolmannen liittokunnan sodassa m. m. Austerlitzin
tappion I:n täytyi Pressburgin rauhassa (1805)
luovuttaa Venetsia Italian kuningaskunnalle ja
Tiroli Baierille; sekä Italia että Saksa tulivat
Napoleonista riippuvaisiksi. Beinin liittokunnan
perustamisen jälkeen Frans luopui
roomalais-saksa-laisen keisarin nimestä 1806. Sotaväkeä
uudestaan muodostamalla I. valmisti uutta taistelua
Napoleonia vastaan, mutta tämäkin yritys
päättyi onnettomasti; Wagramin tappion jälkeen I.
Wienin rauhassa 1809 menetti Saltzburgin,
Krai-nin ja Adrian-meren rannikon y. m. — I:n uusi
johtava ministeri, ruhtinas Metternich, tavoitti
lähinnä ystävällistä suhdetta Ranskaan, ja keisari
suostui antamaan tyttärensä Maria Louisen
Napoleonille puolisoksi sekä auttamaan häntä Venäjän
retkellä. — Sotien vuoksi I:n rahapula oli
noussut korkeimmilleen, 1811 tehtiin valtion
vararikko. — Napoleonin tappion jälkeen 1812 I. pääsi
hänestä riippumattomaksi, 1813 se yhtyi
liittoutuneisiin ja sai ensimäisessä Pariisin rauhassa 1814
sekä Wienin kongressin (1814-15) päätöksen
mukaan entiset alueensa takaisin paitsi Belgiaa
sekä lisäksi Venetsian.
Ahdasmielisen Frans I:n sekä vielä hänen
seuraajansa Ferdinand I:n aikana eli v:een 1848
saakka Metternich johti I:n politiikkaa
jyrkästi itsevaltaiseen ja vanhoilliseen
suuntaan. Kaikki vapauspyrinnöt tukahutettiin
käyttämällä ankaraa poliisivalvontaa ja
paino-tarkastusta. I. yhtyi Pyhään allianssiin ja
esiintyi kaikkialla Euroopassa taantumuksen tukena
varsinkin Saksassa ja Italiassa. Baha-asiain
huono tila jatkui kauan, kuitenkin alkoi myös
taloudellinen edistys esim. höyrylaivojen ja
rautateiden käytäntöön ottamisella; sitä kuitenkin
hidastutti ankara suojelustullijärjestelmä (oli myös
sisätulleja olemassa Unkarin ja Itävallan välillä).
Saksassa Preussi tunki I:n syrjään
muodostamalla Saksan tullivlidistyksen.
Frans I:tä seurasi poikansa, heikko Ferdinand
I (1835-48). — I: n eri kansallisuudet alkoivat
näihin aikoihin vaatia itselleen sekä suurempaa
vapautta että kansallisia erioikeuksia, jotka
viimemainitut pyrinnöt olivat vaaralliset
valtakunnan kokonaisuudelle. — Helmikuun vallankumous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
