- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1469-1470

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juhana ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1465

kansallisen ja kansanomaisen katsantokantansa
Frankfurtin kansalliskokous kesäk. 29 p. 1848
suurella ääntenenemmistöllä valitsi J:n Saksan
valtakunnankoitajaksi, josta toimesta hän
kuitenkin, tuskaantuneena kaikista tämän
arkaluontoisen tehtävän aiheuttamista vaikeuksista ja
vas-toinkäynneistä, jo jouluk. 20 p. 1849 luopui.
[Sclilossar, „Erzherzog J. von Österreich"; v.
Zwiedineck-Südenkorst, „Erzkerzog J. im
Feld-zuge von 1809".] -IsJcm-.

2. J. (Johann Nepomuk Salvator)
(1852-91), Toscanan prinssi, Toscanan
suurkert-tuan Leopold Ilfn nuorin poika, oli korkeissa
sotilasviroissa, 1879-83 divisioonan päällikkönä
Pressburgissa, mutta siirrettiin
sotilasviranomaisten tyytymättömyyttä herättäneen kirjoituksensa
„Drill oder Erziekung" (1883) jokdosta
samanlaiseen toimeen Linziin; menetti tämän viran
1887 syystä että oli omin päin ruvennut
tavoittelemaan Bulgaarian valtaistuinta; luopui 1889
ruktinaallisesta arvostaan ja otti nimekseen J
o-kann Orth; lähti varustamallaan
kauppalaivalla Etelä-Ameriikkaan, mutta hukkui
todennäköisesti tämän mantereen etelärannalla; siitä
kuolimatta näkyy sanomalelidissä ykä vieläkin
silloin tällöin kertomuksia, että hän on elossa;
on julkaissut paitsi sotatieteellisiä kirjoituksia
spiritismiä vastustavan „Einblicke in den
Spiritismus". J. F.

Juhana (port. Joao), Portugalin
kuninkaita. 1. J. I Avioton 1. Suuri (1357-1433),
kuninkaana 1385-1433, Pietari I:n avioton poika;
pelasti Portugalin tulemasta ykdistetyksi
Kasti-liaan voittamalla espanjalaiset Aljubarotan luona
1385. J. valloitti Ceutan 1415; hänen poikansa
oli Henrik Purjektija. — 2. J. II
Täydellinen (1455-95), kuninkaana 1481-95. Hänen
aikanaan B. Diaz suoritti onnellisesti tutkimusretken
pitkin Afrikan länsirannikkoa, purjektimalla
Hyvän toivon niemen ympäri, jolle J. antoi
tämän nimen; valloitti Tangerin; haki tukea
porvaristosta ja muserti aateliston vallan. — 3.
J. III (1502-57), kuninkaana 1521-57; Emanuel
Suuren poika; nai Katariinan, Kaarle V:n
sisaren. J. edisti Aasian kauppaa, joka kukoisti
suurten löytöretkien jälkeen, ja otti
takavarikkoon kengellisten ritarikuntien tilat; siitä
kuolimatta kirkko sai entistä suuremman vallan ja
inkvisitsioni tuli käytäntöön. — 4. J. IV (1604-58),
kuninkaana 1640-56, alkuaan Braganzan herttua
jaBraganzan hallitsi jasuvun perustaja. J.
vapautti Portugalin espanjalaisten herruudesta 1640
ja huudettiin kuninkaaksi. Hänen aikanaan
Ceylon joutui hollantilaisille, joiden kuitenkin
täytyi luopua Brasiliassa tekemistään valloituksista;
Intian kauppa tuli kokonaan tukotuksi ja siirtyi
väkitellen englantilaisten käsiin. J. oli tunnettu
soitannollisista karrastuksistaan. — 5. J. VI
(1767-1826), kuninkaana 1816-26, Pietari III:n
ja Maria I:n poika. V:sta 1792 mielisairaan
äitinsä sijaishallitsija. Kun Napoleon 1807
valtasi Portugalin, pakeni J. Brasiliaan ja antoi,
sittenkuin ranskalaiset oli karkoitettu,
englantilaisen marsalkka Beresfordin joktaa maan asioita,
kunnes vuoden 1820:n kapina pakotti tämän
lälitemään maasta. J. palasi 1821 Portugaliin ja
vannoi 1822 pitävänsä pyhänä Espanjan v:n 1812
valtiosäännön mukaisen kallitusmuodon. Hänen
poikansa Dom Miguel koetti ykdessä vallanhimoi-

1470

sen äitinsä Charlottan kanssa vallata kallituksen
1824, mutta ajettiin maanpakoon; toinen poika
Pedro tuli keisariksi Brasiliassa, joka oli
erottautunut emämaasta 1822. E. M-a.

Juhana (puol. Jan), Puolan kuninkaita.

1. Jukana II Kasimir (1609-72),
kuninkaana 1648-68, Puolan ja Ruotsin kuninkaan
Sigismundin poika, sai vaillinaisen,
kiihkokato-lisen kasvatuksen. V. 1643 J. rupesi vastoin
veljensä Vladislavin tahtoa noviisiksi jesuiittain
veljeskuntaan ja sai 1646 kardinaalin arvon,
mutta erosi jo sam. v. veljeskunnasta; seur.
v. kän luopui myös kardinaalinarvostaan.
Veljensä Vladislavin kuoltua (1648) J. valittiin
Puolan kuninkaaksi samoilla elidoilla kuin
aikoinaan Vladislav, jonka lesken, Gonzaga-Neversin
Marie Louisen kanssa hän meni naimisiin.
Hänen hallitusaikansa kului taisteluihin ulkonaisia
ja sisällisiä vikollisia vastaan. Jo Vladislavin
eläessä alkanut kasakka- ja tataarilaissota
laajeni, Vähän-Venäjän antauduttua tsaari Aleksein
valtaan (1654), Puolan ja Venäjän väliseksi
sodaksi. Kun vielä Buotsin kuningas Kaarle X
Kustaa kyökkäsi Puolaan, ja Preussin
vasalli-herttua, Brandenburgin „suuri vaaliruhtinas",
luopui J:sta, alkoi Puolan olemassaolo olla
vakavasti ukattuna. Tarmokkaan puolisonsa
tukemana J. kokosi valtakuntansa voimat, mutta
joutui tappiolle kuuluisassa kolmipäiväisessä
taistelussa Varsovan luona keinäk. 1656. Tanskan,
Alankomaiden, Venäjän ja Saksan keisarin
yh-dyttyä Ruotsia vastaan ja J:n tektyä sovinnon
suuren vaaliruktinaan kanssa päästämällä hänet
vasalliudestaan (1657), Puola kuitenkin vapautui
pakimmasta vaarasta. Ruotsin kanssa tektiin
rauha Olivassa 1660, jolloin J:n täytyi luopua
vaatimuksistaan Liivinmaakan ja Ruotsin
kruunuun. Sotaa Venäjää vastaan jatkui edelleen ja
Andrusovon rauhassa 1667 J;n oli pakko
tsaarille luovuttaa Dneprin itäpuolisia alueita.
Puolan sisälliset olot olivat sillä välin käyneet ykä
sekasortoisemmiksi. Eripuraisuus pukkesi
huippuunsa, kun vekkeilevä kuningatar ryktyi
ajamaan ranskalaisen prinssin valitsemista Puolan
kruununperilliseksi ja siten nosti suuren osan
aatelistoa suurmarsalkka Lubomirski’n johdolla
ankaraan vastarintaan. V. 1665 pukkesi
sisällinen sota, jossa J. kärsi kovan tappion (keinäk.
1666) ja jonka tuloksena oli että känen täytyi
taipua aateliston vaatimukseen vapaan
vaalioikeuden säilyttämisestä. J :n asema kävi, Ranskan
yhä jatkuvien taivuttelujen ja aateliston
tyytymättömyyden ristiaallokossa, varsinkin kun
syntyi uusia ulkonaisia vaikeuksia, niin
sietämättömäksi, että hän katsoi parhaaksi luopua
kruunustaan (syysk. 1668). V. 1669 hän siirtyi
Ranskaan. Häneen sammui miespuolelta Vaasan
hallitsi jasuku Puolassa.

2. J. III Sobieski (1629-96), hallitsi 1674-96,
kuuluisaa puolal. ylimyssukua, sai huolellisen
so-tilaskasvatuksen ja otti osaa sotiin 1650- ja
1660-luvuilla. Kuningatar Marie Louise koukutteli
käuet korkeita arvoasemia lupaamalla
ranskalais-vekkeitään kannattamaan; samaan suuntaan veti
häntä luinen rakkaussukteensa erääseen
ranskalaiseen kovinaiseen, Marie Casimireen
(Marysien-kaan), jonka kanssa hän meni naimisiin 1665.
Viimemain. v. hänet nimitettiin suurmarsalkaksi,
1667 sotahetmaniksi ja 1668 suurhetmaniksi. So-

Jugra—Juhana

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:34 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0789.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free