Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarle ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
16Ö3
Kaarle
1664
mella 1824. K. oli hyväntahtoinen, mutta
vähä-lahjainen ja umpivanhoillisen ympäristönsä
johdettavissa. Hän ihaili entisen ajan itsevaltaista
kuninkuutta ja halusi toimia vanhan
järjestyksen uudistamiseksi. Tästä oli seurauksena, että
hänen hallituksensa pian herätti
tyytymättömyyttä, joka kasvoi varsinkin sen jälkeen kuD
hallitus oli esittänyt lakiehdotuksia
painovapauden supistamiseksi ja hajoittanut Pariisin
kansalliskaartin (1827). V:n 1827 vaaleissa
vas-tustuspuolue voitti ja välit kamarin kanssa
kiristyivät entistäänkin kireämmälle, sittenkuin
kuningas oli pääministerikseen valinnut
vanhoillisen Jules de Polignacin. Kamari hajoitettiin
(toukok. 1830), mutta uusissa vaaleissa
hallituksen vastustajat pääsivät voitolle, huolimatta siitä
että hallitus kansan suosiota saavuttaakseen
samaan aikaan valloitti Algerian. Silloin kuningas
päätti turvautua valtiokeikaukseen: hän julkaisi
n. s. Heinäkuun ordonanssit, jotka
ha-joittivat eduskunnan ennenkuin se oli
kokoontunutkaan, muuttivat vaalilakia sekä kumosivat
painovapauden. Näillä ordonansseilla hän sai
aikaan heinäkuunvallankumouksen. Elok. 2 p.
kuningas luopui hallituksesta pojanpoikansa,
Bordeaux’n herttuan hyväksi, mutta kun
Ranskan kansa, tästä välittämättä, elok. 9 p.
tunnusti Ludvik Filipin kuninkaakseen, täytyi
hänen elok. 16 p. paeta Englantiin. E. M-a.
Kaarle I, Romaanian kuningas, ks. Carol I.
Kaarle (ruots. Karl), Ruotsin ja
Ruot-s i n-N orjan kuninkaita. — Tämännimisiä
kuninkaita on Ruotsissa ollut kaikkiaan
yhdeksän ; ensimäinen oli K. Sverkerinpoika.
Se seikka että K:in numerojärjestyksessä on
päästy lukuun viisitoista, johtuu siitä, että
historiankirjoittaja Johannes Magnus
teoksessaan „Historia de omnibus Gothorum
Sveo-numque regibus" isänmaallisen intonsa
eksyttä-mänä sepitti pitkän sarjan olemattomia
kuninkaita, niiden joukossa kuusi K.-nimistä.
Johannes Magnuksen tiedonantoihin luottaen Kustaa
Vaasan poika Kaarle kuninkaaksi päästyään
otti järjestysnumerokseen luvun IX, vaikka
hänen järjestysnumeronsa olisi oikeastaan pitänyt
olla kolme. J. F.
1. K. VII (oikeastaan I),
Sverkerinpoika, kuninkaana 1160-67, oli kuningas
Sver-ker vanhemman poika. Sverkerin jälkeen 1155
tunnustettiin K. Itä-Göötanmaan kuninkaaksi;
taisteli Eerik Pyhää ja sitten hänen
surmaajaansa Maunu Henrikinpoikaa vastaan sekä tuli
tämän kaaduttua 1161 koko valtakunnan
valtiaaksi. K. käytti ensimäisenä „svealaisten ja
göötalaisten kuninkaan" nimeä. Hänen aikanaan
Ruotsi sai oman arkkipiispansa Upsalaan. V.
1167 Eerik kuninkaan poika Knut hänet yllätti
ja surmasi Visingsön kuninkaankartanossa.
2. K. VIII Knuutinpoika (1408-70),
syntyi syyskuun 29 p. 1408, luultavasti Turun
linnassa, missä hänen isänsä Knuut Tordinpoika
Bonde jonkun aikaa oli linnanisäntänä (v:een
1411); äiti oli Margareeta Kaarlentytär Sparre.
Johannes Magnus sanoo, että häntä ensin
kasvatettiin Suomessa ja että hän sitten teki
laajoja opintomatkoja ulkomaille. (V. 1414 on eräs
„Carolus Bonde de Aho" kirjoitettu ylioppilaaksi
Leipzigissä, mutta tämä ei voi olla K.
Knuutiu-poika, jollei hänen syntymävuotensa olisi väärin
Kaarle Knuutinpoika.
Gripsholman linnassa olevan
puuveistoksen mukaan.
ilmoitettu). Pian aukesi hänelle loistava ura,
kun hänet lokakuussa 1435 siinä
sovittelukokouk-sessa, joka silloin
pidettiin Eerik
XIII:n ja Ruotsin
valtaneuvoston
välillä, nimitettiin
valtakunnan
marskiksi. Seur. v:n
alussa, kun kapina
uudestaan syttyi,
K. valittiin
valtakunnan päämieheksi ja johti nyt
ruotsalaisten
vapaustaistelun Ee-rikiä vastaan
onnelliseen loppuun;
valittiin kaksi
vuotta
myöhemmin valtionhoitajaksi. Mutta 1440
syyskuussa
Kris-tofer Baierilainen
valittiin
kuninkaaksi, jolloin
K:lie hyvitykseksi
luvattiin koko
Suomi
läänityk-seksi. Jo seur. v.
hänen kuitenkin täytyi suostua luopumaan
Turusta, ja hän muutti silloin Viipuriin, jonka
linnaa hän kaunisti ja jossa vietti upeaa
hovi-elämää. Hänen hallitustoimistaan on ensi sijassa
mainittava, että hän 1446 ratkaisi tuon
pitkällisen riitakysymyksen Savon ja Hämeen rajasta.
Viipurin kaupunkia ja kirkollisia laitoksia hän
lahjoituksilla edisti. Venäläisten kanssa hänen
mainitaan olleen sodassa ja tehneen 1444 laajan
hävitysretken syvälle Inkerinmaahan.
Kristofer kuninkaan kuollessa alussa vuotta
1448 toteutui K. K:lle se toivo, joka kauan oli
hänelle kangastanut: kuninkaankruunu.
Lähdettyänsä 800 soturin seurassa Viipurista, valittiin
hänet Ruotsissa kuninkaaksi ja kruunattiin
Upsalassa 29 p. kesäk. K:n hallitusaika tuli
kuitenkin levottomaksi: ruots. ylimykset katselivat
kateudella, että yksi heidän vertaisistaan nyt oli
heidän herrakseen tullut, ja mahtava
unionipuo-lue velikeili uudistaaksensa Ruotsin ja Tanskan
yhdistyksen. Ensin näytti tosin onni hymyilevän
K:lle: hän valittiin 1449 myöskin Norjan
kuninkaaksi; mutta jo seur. v. tämä maa hänestä jälleen
luopui. Tanskassa kuninkaaksi tullut Kristiern
Oldenburgilainen ryhtyi sotaan, jota ensin käytiin
vaihtelevalla onnella. Mutta 1457 täytyi K:n,
arkkipiispa Jöns Pentinpojan kapinan johdosta,
paeta Danzigiin, ja Kristiern tunnustettiin
Ruotsissakin. Tyytymättömyys Kristierniä vastaan
aikaansai kuitenkin jälleen kapinan ja nosti K:n
1464 valtaistuimelle, mutta ainoastaan muutamiksi
kuukausiksi. Tammik. 1465 hänen taas täytyi
luopua kruunusta, saaden läänitykseksi Raaseporin,
Kokemäenkartanon ja Korsholman läänit
Suomessa. Hän asettui nyt Raaseporiin, jonka
linnan kuitenkin sai haltuunsa vasta useita
kuukausia riideltyään Turun piispan Kort Bitzin kanssa.
Mitään yleiseen tunnustettua hallitsijaa ei
valtakunnassa ollut, ja asiakirjoista nähdään, että K.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
