- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1709-1710

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kahtalainen totuus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1709

Kahtalainen totuus

1710

b

Kuva 1. Kuva 2.

kulmaa. Lävistäjä ab ja jokainen sen kanssa
yhdensuuntainen suora on kiteen P äi 9/ 3. k s e 1 i.
Tämä ei ole siis mikään määrätty suora, vaan
ainoastaan tietty suunta. Jokainen pääakselin
sisältävä taso on pääleikkaus. Kun
kalkki-sälpävinokaitio lasketaan vaakasuoralle paperille,
jolle on merkitty piste ja katsotaan tätä
pistettä kiteen läpi koktisuorasti rajapintoja
vastaan, niin pisteestä näkyy kaksoiskuva.
Kiertäessä kidettä pisteen läpi kulkevan pystysuoran
akselin ympäri toinen kuva pysyy kaiken aikaa
paikallaan, mutta toinen liikkuu sen ympäri
ympyrän kaarta myöten. Edellinen kuva on
samassa paikassa kuin alkuperäinen piste.
Snel-liuksen sääntö valon taittumisesta edellyttääkin,
että kahden yhdensuuntaisen tason rajoittaman
levyn läpi kohtisuorasti tulevat valosäteet
kulkevat taittumatta. Kuvaa vastaavia valosäteitä
sanotaan yleissääntöisiksi (ordentlich).
Jälkimäisen kuvan taas synnyttävät n. s. er
i-koissääntöiset (ausser ordentlich)
valosäteet, jotka eivät noudata Snelliuksen sääntöä.
Niinpä kiteen rajapintaa vastaan vinosti
tulevia valosäteitä, jotka eivät ole pääleikkauksessa
tai sitä vastaan kohtisuorassa tasossa, ulos
tulo-pinnasta taittuneet erikoissääntöiset säteet
vastaavat, vaikka mainitun säännön mukaan
tuloja taitepinta yhtyvät. Näitten säteitten
taite-eksponentti on sitä paitsi riippuva läpikulkevan
säteen ja pääakselin välisestä kulmasta.
Kalkki-sälvässä se vaihtelee 1,4865 :stä 1,6585 :een.
Huy-gens on ensimäinen tiedemies, joka on antanut
yhtenäisen selityksen valon k:sta. Kun valo
etenee isotrooppisessa (ks. t.) aineessa jostakin
pisteestä joka taholle, ennättää se yhtä pitkän
matkan samassa ajassa kaikkiin eri suuntiin s. o.
samalle pallonpinnalle, jonka säde on mainitun
matkan pituinen ja keskipisteenä on alkupiste.
Aalto on siis pallonmuotoinen. Anisotrooppisessa
aineessa taas aallon muoto riippuu (Fresnelin
selitystavan mukaan) siinä olevan eetterin eri
suunnissa vaihtelevasta kimmoisuudesta. Siten
on esim. kalkkisälvässä eetteri kimmoisinta
pääakselin suunnassa ja vähimmin kimmoista
akselia vastaan kohtisuorassa suunnassa. Tällaista
kidettä sanotaan negatiiviseksi kiteeksi.
Positiivisessa kiteessä on eetterillä
suurin kimmoisuus pääakselia vastaan kohtisuorassa
suunnassa, pienin pääakselin suunnassa (esim.
kvartsi). Negatiivisessa kiteessä taittuvat
yleis-sääntöiset säteet enemmän, positiivisessa kiteessä
vähemmän kuin erikoissääntöiset säteet. Kuta
kimmoisempaa eetteri on valosäteen
(transversaa-listen) värähdyksien suunnassa, sitä nopeammin
valo etenee. Aalto ei sentähden voi olla
pallonmuotoinen anisotrooppisessa aineessa. Sen
muotoa tutkittaessa on muistettava, että kahtais-

taittavan aineen läpi kulkeva valosäde ei
ainoastaan jakaudu kahteen yhtä valon voimaiseen
säteeseen, vaan kumpainenkin osasäde sen
lisäksi polariseerautuu (ks. Polarisatsioui)
siten, että niiden värähdyssuunnat ovat
kohtisuorat toisiansa vastaan. Yleissääntöisen säteen
värähdykset ovat kohtisuorat pääakselia vastaan,
erikoissääntöisen säteen pääleikkauksessa.
Esittäköön piirustuksen taso kuvassa 2
kalkkisälpä-kiteen pääleikkausta ja ab pääakselia. Pisteestä
m ajatellaan lähtevän kuvan tasossa joka taholle
sekä yleis- että erikoissääntöisiä säteitä.
Edelliset, jotka etenevät kuvan tasoa s. o. pääakselia
vastaan kohtisuorilla värähdyksillä, leviävät
kaikkiin suuntiin yhtä nopeasti. Tasoaalto on
niin muodoin ympyrä. Jälkimäisten nopeus taas
on riippuva kulmasta, jonka niiden värähdykset
muodostavat pääakselin kanssa, aft-suunnassa on
eetterin kimmoisuus suurin, mc- 1. »id-suunn.vssa
on sentähden säteen leviämisnopeus suurin, esim.
= mc. Suunnassa cd on eetterin kimmoisuus
pienin ja säteen leviämisnopeus pääakselin
suunnassa siis pienin esim. = am. Muissa suunnissa
on leviämisnopeus suurempi kuin am mutta
pienempi kuin mc. Tasoaalto on ellipsi, jonka
pikku-akseli on ab ja isoakseli dc. Kumpaakin
väräh-dyslajia vastaavat aallot sivuavat toisiaan
pisteissä a ja b. Koska nyt tasoaalto on
samanmuotoinen jokaisessa «6:n sisältävässä
pääleikkauksessa, niin valoaallon muoto kalkkisälvässä
saadaan, kun ajatellaan kuvion kääntyvän o&:n
ympäri. Aalto käsittää siis pyöräysellipsoidin ja
sitä sisäpuolelta sivuavan pallon. Jälkimäinen
vastaa yleissääntöistä, ellipsoidi
erikoissään-töistä sädettä. Positiivisessa kiteessä on aalto
muodoltaan pallo ja sitä sisäpuolelta sivuava
pitkulainen pyöräysellipsoidi. Pääakselia myöten
etenevä säde ei ole k:n alainen, koska sen kaikki
värähdykset ovat pääakselia vastaan
kohtisuorassa tasossa, missä eetterin kimmoisuus on sama
joka suunnassa. N. s. yksiakselisissa
kiteissä on vain yksi suunta, jossa k:ta ei tapahdu.
On myös olemassa kiteitä, joissa on kaksi
tällaista suuntaa. Niitä sanotaan
kaksiakseli-siksi. Jälkimäisissä on valoaallon muoto vielä
monimutkaisempi kuin edellisissä.
Kaksiakse-lisessa kiteessä on määrätyssä suunnassa
havaittavissa omituinen k., jota sanotaan
kartio-taittumiseksi. Ilmiö käsittää sen, että
valosäde hajaantuu kartion sivupinnan
muotoiseen kimppuun. — Elektromagneettisen
valoteo-rian mukaan on k:n syy säkköläpäisyn vakion
(dielektrisiteetti-konstantin) vaihteleva suuruus
kiteen eri suunnissa. U. 8:n.

Kahtalainen totuus (saks. „zweifache
Wahrheit"). Keskiaikana muutamat oppineet esittivät
sen väitteen, että se, mikä filosofisesti eli
tieteellisesti on totta, saattaa olla uskonopillisesti
väärin. He myönsivät eräiden tieteellisten
oppiensa vievän johtopäätöksiin, jotka sotivat
uskonoppia vastaan, mutta selittivät täydellisesti
alistuvansa uskonnollisen ilmoituksen alle ja
pitävänsä sen korkeimpana totuutena. Niin esim.
mainitaan Juhana Brescialaisen 1247 selittäneen,
kun hänen väitteitään moitittiin kerettiläisiksi,
esittäneensä ne pätevinä vain filosofisessa, mutta
ei uskonnollisessa merkityksessä. Paavi 1275
hylkäsi opin k:sta t:sta. Siitä huolimatta monet
tiedemiehet edelleen siihen turvautuivat keskiajan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0911.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free