Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli / 369-370 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Karjala

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

vesistöön. Pielisjärven vesirikas reitti saa vetensä
Lieksanjoen kautta rajan takana olevista
Tuulijärvestä, Lentieran, Lieksan, Roukkulan ja
Juutulan järvistä. Pielisjärvestä, K:n isoimmasta
järvestä, virtaa Pielisjoki vaihtelevien seutujen
halki; paikoin se on niin leveä, että näyttää
järveltä, paikoin se syöksyy kapeana koskena alas.
Pielisjoen yläosaan laskee Koitajoki, jonka
koskista Pamilo on kuuluisin. Koita saa alkunsa
Venäjän rajan tuolta puolen ja pohjoisesta
tulevat siihen kauniin Koitereen vedet. Koitaan
kokoontuu vesiä myös niistä soista ja rämeistä,
jotka täyttävät suuren osan Ilomantsin pitäjää.
Paitsi Pielisjokea laskee Pyhäselkään Höytiäinen
(456 km²), joka 1859 aukaisi itselleen uuden
väylän, nykyisen Höytiäisen kanavan (ks.
Järvenlaskut). Lounaassa Pyhäselkä yhtyy
laajaan, 75 km:n pituiseen ja 20 km:n levyiseen
Oriveteen, joka pohjoisesta saa Viinijärven ja
kaakosta Pyhäjärven vedet. Savon ja Karjalan
rajalla Saimaan vesistö katkaisee Salpausselän
Tainionkoskessa, Imatrassa ja Vallinkoskessa ja
purkautuu Vuoksen kautta Laatokkaan.
Noisniemen kohdalla Vuoksi jakautuu kahteen
haaraan, joista toinen kulkee Räisälän ja
Käkisalmen sivutse ja toinen Suvannonjärven ja
Taipaleen kautta. Vuoksen pohjoispuolella
virtaavat Laatokkaan Kokkolan- l. Hiitolanjoki,
jonka kautta Simpeleen vedet laskevat,
Ihalanjoki, Kiteenjoki, Tohmajoki, Jänisjärven reitti
koskirikkaan Jänis- l. Läskelänjoen kautta,
Uuksunjoki ja Tulomanjoki. Suojärven vedet
laskevat Suojujoen kautta Äänisjärveen.
Suomenlahteen laskee Karjalasta pieniä jokia, joista
mainittava on Siestar- l. Rajajoki. Laatokasta ks. t.

Laatokan-maisema Sortavalan saaristoa Honkasalosta.

K:n luonto on sangen vaihteleva. Toista
viehättää Pohjois-Karjalan maisemien jylhyys ja
suurpiirteisyys, jommoisena se näyttäytyy esim.
Kolivaaroilta tai Pamilon rannalta, toinen
ihailee Laatokan pohjoispuolisia rantoja, pitäen niitä
Suomen kauneimpina, ja se, joka tahtoo
nauttia koskemattomasta luonnosta ja erämaan
hiljaisuudesta, suuntaa tiensä Suistamon ja
Korpiselän salomaille. Etelä-Karjalan
luonnonihanuuksista on ensi sijassa mainittava Suomenveden
pohja ja Saimaankanavan ympäristöt ja ennen
kaikkea kuuluisin nähtävyys, „vetten äiti”
Imatra. Luonnon ja maisemien puolesta K.
jaetaan viiteen alueeseen: Karjalan-kannakseen,
Etelä-Karjalaan (Suomenlahden ja Vuoksen
välillä), reheväluontoiseen Laatokan Karjalaan,
ulottuen Käkisalmesta Uuksujoen tienoille ja
sisämaassa Parikkalaan ja Jänisjärven seuduille,
ja Pohjois-Karjalaan. Karjalan itäisin seutu,
Suojärvi, liittyy luonnonhistoriallisesti
rajantakaiseen alueeseen.

Ilmasto. Vuoden keskilämpö on Käkisalmen
tienoilla + 3°, Sortavalassa n. + 2,5°, Värtsilässä
+ 1,7° ja Nurmeksen pohjoispuolella + 1°.
Sortavalassa on vuoden kuumimman ja kylmimmän
kuukauden keskilämpöjen erotus 26°, Värtsilässä
27°,1 (Värtsilässä tammik. lämpö —10°,7 ja
heinäk. + 16°,4). Laatokan rannoilla on
huomattavissa yö- ja päivätuuli. Sademäärä on
Karjalassa yleensä pienempi kuin muualla Suomessa,
lukuunottamatta Laatokan rantoja, missä sataa
runsaasti. U. K.

Kasvistollisesti K. jaetaan neljään
alueeseen, joilla on samat nimet ja lähimain
sama laajuus kuin maantieteellisilläkin alueilla.
Näistä ovat Karjalan kannas, josta 1911
tunnettiin 684 putkilokasvilajia, Etelä-Karjala (=
Lounais-Karjala, 663 lajia) ja Laatokan Karjala (686
lajia) Suomen lajirikkaimpia maakuntia, jota
vastoin Pohjois-Karjala (536 lajia) on verrattain
yksitoikkoista ja köyhää. Omituista K:lle on, että
täällä itäiset, pohjoiset ja eteläiset lajit
kohtaavat toinentoisensa kasvaen sekaisin samoilla

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>