Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Karjala
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
aloilla etenkin Laatokan K:ssa. Jaloista puista
kasvavat tammi ja saarni harvinaisina
kannaksen eteläosissa, Suomenlahden rannikkoseuduissa
Etelä-K:ssa ja varsinkin Viipurinlahden
ympärillä, saarni myös Sortanlahdessa Laatokan
puolella. Villin omenapuun pohjoisimmat löytöpaikat
ovat Kirvussa, Kaukolassa ja Taipalsaarella,
pähkinäpuu on yleinen kannaksella, mistä etenee
pohjoiseen Hiitolaan ja Parikkalaan. Kynäjalava
tavataan verrattain yleisenä kannaksen
eteläosissa ja Viipurin seuduilla, vuorijalava
harvinaisempana samoilla seuduilla mutta myös
pohjoisempana Ruskealassa ja Suistamossa saakka.
Sama pohjoisraja kuin edellisellä on myös sitä
varsinkin Laatokan rantaseuduissa paljon
yleisemmällä vaahteralla. Lehmuksia, jotka etelässä
ovat sangen yleisiä, tavataan joskus vielä
Nurmeksessa ja Lieksassa pohjoisessa. Yleisistä
puulajeistamme tervaleppä käy maakunnan
pohjoisosissa harvinaiseksi. (J. A. W)
Eläinkunta on yleensä sangen rikas.
Maassamme yleisesti tavattavien lajien ohessa
huomataan useita eteläisiä ja kaakkoisia lajeja, jotka
eivät ole levinneet muuhun Suomeen tai jotka
K:ssa ovat aikaisemmin kotiutuneet ja täällä
tavallisemmat kuin maamme muissa osissa.
Sellaisia ovat muutamat nisäkkäät, esim. tammihiiri
(Laatokan pohjoispuolella), rusakkojänis ja
hilleri, jotkut linnut kuten sininärhi ja
kaulushaikara (Karjalan kannaksella), punavarpunen,
kaislakertut, eräs matelija, nim. hietasisilisko
(Aunuksessa), eräät kalat, m. m. mutakala
(Raudussa) ja miekkakala (Laatokassa) y. m. Toiselta
puolen monet varsinaisesti pohjoiset lajit
ulottavat levenemisalueensa Karjalaan saakka
niinkuin villi peura, joka Venäjän puoleisessa osassa
on viime vuosinakin, joskin harvalukuisena,
esiintynyt, ahma. jota peuran seuralaista Viipurin
läänissä tapettiin 1903-07 yhteensä 20 kpl., naali,
jonka ilmoitetaan oleskelevan paikoitellen
(Korpiselillä) joskus ympäri vuoden, linnuista joutsen,
iso hanhi, pohjansirkku y. m. Ennen maassa
yleisesti levinneistä petoeläimistä tavataan vain
rajaseuduilla (Salmi, Korpiselkä, Ilomantsi,
Pielisjärvi) enää joku määrä karhuja. Näitä
ammuttiin siellä vielä 1906 15 kpl. ja yhtä monta
yhteensä 1907 ja 1908. Muita petoeläimiä tapettiin
vv. 1903-07 Viipurin läänissä: susia 11, ilveksiä
65, näätiä 108 ja kettuja 851 kpl. Laatokassa
elää omaan rotuunsa (Phoca fœtida ladogensis)
kuuluva norppa sangen lukuisana. K. M. L.
K: n vanhimmat asutusalueet ovat
Karjalan kannas ja Laatokan länsi- ja
luoteisrannikko. Ensimäiset asukkaat asettuivat
nähtävästi laaksoihin ja pienempien vesistöjen
ympärille harjoittaen elinkeinoinaan kalastusta ja
metsästystä. Kivikauden loppupuolella väestö
näyttää lisääntyneen, ja siihen viittaavat tämän
ajan lukuisat löydöt Vuoksen alajuoksun varrelta
(Kaukolassa, Räisälässä, Pyhäjärvellä, Sakkolassa
ja Metsäpirtissä). Löydöissä tavatut saviastiat,
runsaine mittausopillisine kuvioineen, osoittavat
viljelysyhteyttä Keski-Venäjän kanssa, josta päin
Karjalan ensi asutus näyttää tulleen.
Todennäköisesti lappalaiset jo kivikaudella ovat
asuttaneet Karjalan. Pronssikauden esineitä on
Etelä-Karjalasta löydetty vain kolme kappaletta
(kaikki sen vanhan reitin varrelta, joka johti
Suomenveden pohjasta Laatokalle), joten sitä
aikaa, jolloin Karjalassa on siirrytty
metalliesineiden käytäntöön, ei tarkoilleen voi määrätä.
V:n 700 paikoilla j. Kr. alkaa Etelä-Karjalassa
rautakausi; samoihin aikoihin tulevat karjalaiset
maahan, ei kuitenkaan minään
valloittajakansana, vaan pienin joukoin ja pitemmän ajan
kuluessa, ja ottavat maan haltuunsa rauhallisina
siirtolaisina. Rautakauden Karjalasta ja sen
viljelyskannasta antavat kalmisto- ja muut löydöt
varsin monipuolisen kuvan. Ne osoittavat
kansan aineellisen sivistyksen kohonneen. Kansa
harjoittaa maanviljelystä ja karjanhoitoa, sen
työkalut ovat parantuneet ja kauneusaisti
kehittynyt. Vuoksen Linnasaarella, nykyisessä
Räisälän pitäjässä, on ollut Tiurinlinna, jonka
raunioista on saatu runsaat löydöt. Laatokan
luoteisrannikolla on tavattu puolustuslaitosten
jäännöksiä, n. s. muinaislinnoja, jotka sijaitsivat
korkeilla mäillä ja kallioilla; sellaisia ovat
Kurkijoen Linnavuoret, Jaakkiman Linnamäki
ja linnarauniot Läskelänjoen edustalla, joista
Mäkisalon saaressa oleva on maamme paraiten
säilyneitä. Löydöistä päättäen on rautakauden
asutus Karjalassa levinnyt Jänisjärven, jopa
Oriveden tienoille saakka. Pohjoinen Karjala
oli silloin metsien peittämää erämaata, joissa
lappalaiset liikkuivat. Erämiesten tieltä täytyi
kuitenkin lappalaisten väistyä, ja keskiajan
lopulla on karjalainen asutus ulottunut
pohjoisessa Pielisjärvelle; Pielisjoen länsipuolella
olevat seudut olivat silloin koskemattomat.
Samoihin aikoihin kuin karjalaiset ottivat haltuunsa
Laatokan ja Suomenlahden väliset alueet,
ulottivat viikingit retkensä näihin seutuihin.
Islantilaisissa tarinoissa kuvastuvat nuo retket
„itämaille”; niinpä kerrotaan Ruotsin hallitsijan
Iivar Vidfamnen purjehtineen Karjalanpohjaan,
jolla nähtävästi tarkoitetaan Nevajoen suuta (vrt.
Karjalaiset). Viikinkiretket jatkuivat, ja
9:nnellä vuosis. viikingit perustivat
valtakunnan Ilmajärven rannalle. Karjalaisten maa
kosketti tärkeätä kauppa- ja sotatietä, mikä ei
ollut vaikuttamatta heidän oloihinsa. Karjala
joutui vähitellen Novgorodin vaikutuspiiriin.
Venäjän aikakirjoissa mainitaan ensi kerran 1143
karjalaisten nimi niiden heimosotien yhteydessä,
joita karjalaiset ja hämäläiset, maamme
historiallisen ajan koittaessa, kävivät keskenään.
Ja vihollisuus yltyi, kun ruotsalaiset laskivat
Lounais-Suomen valtansa alle ja näyttivät
aikovan levittää vaikutustaan hämäläisten
keskuuteen. Novgorodilaisten kannattamina karjalaiset
tekivät retkiä Lounais-Suomeen, tunkeutuivatpa
laivastolla 1187 Mälaren-järvelle, jolloin
hävittivät Ruotsin mahtavimman kauppakaupungin
Sigtunan. Heimosodat jatkuivat koko seuraavan
vuosisadan. Kun Häme oli joutunut Ruotsin
vaikutuspiiriin, aiheutti tämä varmaankin
ryöstöretkiä karjalaisten puolelta. Eräs paavillinen
bulla (v:lta 1256 tai 1257) kuvaa heidän julmaa
menettelyään. Siinä valitetaan, että
„Kristuksen viholliset, joita tavallisesti „carialeiksi”
sanotaan, ynnä muut sen puolen pakanat olivat
tehneet julman hävitysretken Suomeen, surmanneet
paljon kristityitä, vuodattaneet paljon verta,
polttaneet paljon kyliä ja viljelysmaita,
saastuttaneet jumalanpalvelukselle pyhitettyjä
paikkoja ja ryöstäneet monta kastettua lasta, joita
he aikoivat kasvattaa pakanalliseen uskoon ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
