Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Keller ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
673
Kellojärvi—Keloidi 682
naistutkija ja Ziirichin muinaistieteellisen
seuran perustaja. K. löysi sveitsiläiset
paaluasu-tukset (ks. Esihistorialliset
ajanjaksot, kuva II: 1-2) ja toimitti löydöistään
tärkeän julkaisun „Die keltischen Pfahlbauten in den
.Schweizer Seeu", joka on runsaasti kuvitettu. K.
toimitti myös monet vuodet sveitsiläisiä
muinais-tieteellisiä aikakauskirjoja. Ammatiltaan hän oli
kielenopettaja. A. M. T.
Keller, Friedrich Gottlob (1816-95),
mekaanisen puumassan keksijä, kotoisin
Saksista. Jo nuorukaisena veti häntä halu
kokeisiin ja keksintöihin. Koettipa hän m. m.
8 vuoden aikana keksiä ikiliikkujaakin. V. 1840
hän luki erään kirjoituksen, jossa esitettiin,
kuinka tärkeää olisi keksiä sopiva, halpa
raaka-aine paperin valmistamista varten.
Ampiaispesät johtivatkin hänet pian oikeaan
suuntaan. K. ryhtyi hiomaan puuta. Tavallisella
tahkolla hän suoritti ensin pikku kokeita ja
jat-kettuaan niitä jonkun aikaa hän esitti
tuloksensa eräälle paperitehtaalle. Keksinnön suurta
merkitystä ei kuitenkaan käsitetty, ja Saksin
hallituskaan ei osoittanut suurempaa huomiota
keksijän anomuksille kokeiden suorittamiseksi
hallituksen avustuksella. K. sai jatkaa omin
voimin ja kärsi suuria vastoinkäymisiä, kunnes
Bau-tzenin paperitehtaitten johtaja H. Voelter
sattuman kautta sai tietää kokeista ja toimitti
Kellerin tehtaaseensa. Patenttiajan päätyttyä näet
Voelter lupasi K:lle osuuden hiomalaitoksessa,
jos K. ottaisi osaa patentin
uudistamiskustannuk-siin. Kun K. oli varaton, ei hän voinut
esitykseen suostua, ja niin keksintö jäi Voelterin
käsiin; hän sen sittemmin kehitti käytäntöön
täysin soveltuvaksi. K. siirtyi pois teollisuusalalta
ja eli ahtaissa taloudellisissa oloissa. Hänen
hyväkseen toimitettiin m. m. 1893 rahankeräys
useissa maissa. Suomestakin lähetettiin pienempi
summa. S. V. 11.
Keller, Friedrich Ludwig (1799-1860),
aateloituna K. zum Steinbock, sveits.
oikeusoppinut ja valtiomies, tuli 1825 siviilioikeuden
professoriksi Zürichin poliittiseen opistoon sekä
valittiin 1830 suureen neuvoskuntaan. V:n 1830
heinäkuun vallankumouksen aikaansaaman
liikkeen kestäessä hän johti Zürichin radikaalista
puoluetta, oli tämän tultua valtaan 1831-37
presidenttinä ylioikeudessa ja otti kanttonin
edustajana valaliittokunnan edustuslaitoksessa
huomattavalla tavalla osaa lainsäädäntötöihin,
erittäinkin v:n 1S33 liittouudistusehdotukseen. V:sta
1833 hän oli ylimääräisenä ja v:sta 18S7
vakinaisena professorina Ziirichin korkeakoulussa. Kun
radikaalinen puolue 1S39 kukistettiin, antautui
hän kokonaan opettajatoimeensa. V. 1843 hän
tuli roomalaisen oikeuden professoriksi Halleen
ja 1847 Puchtan jälkeen Berliiniin. V:sta 1S49
K. esiintyi taantumuksen etevimpänä puoltajana
ollen jäsenenä Preussin edustajakamarissa ja
Erfurtin parlamentissa 1S50. Tärkeimmät K:n
julkaisuista ovat „über Litiscontestation und
Urtheil" (1827), „Der römische Civilprocess und
die Aktionen" (1852; 6:nnen pain. julk. XVach
1883) sekä hänen luentonsa pandekteista (julk.
Friedberg 1861 ; 2:sen pain. julkaissut Lewis
1867). E. E-jn.
Keller. Gottfried (1819-90), sveits.
runoilija ja kirjailija; harrasti ensin
maisemamaa-22. IV. Paiaettu M/s12.
Gottfried Keller.
lausta ja opiskeli sitä |
Mtlnohenissä 1840-42;
mutta kova taloudellinen I
ahdinkotila pakotti hänet |
palaamaan
kotikaupunkiinsa Ziirichiin, missä I
hän pian huomasi
omistavansa enemmän lahjoja
runoilemiseen kuin
maalaamiseen. K:n
ensimäi-nen runokokoelma
„Ge-dichte" (1846) sai osak-I
seen pätevien arvostelijain
tunnustuksen. Hän sai
ziirichiläisen valtionapu- |
rahan ja saattoi siten
useammaksi vuodeksi
asettua Heidelbergiin, jonka
yliopistossa täydensi sivistyksensä. V. 1850 K.
siirtyi Berliiniin etupäässä perehtyäkseen
teatteritaiteeseen, sillä hän aikoi
näytelmänkirjohtajaksi. Draamallisia luonnoksiaan hän ei
kuitenkaan suorittanut valmiiksi. Sen sijaan bän
julkaisi uuden sarjan runoja „Neue Gedichte"
(1851) ja suuren autobiografisen romaaninsa ,,Der
griine Heinrich" (1854-55. 4 nid.), joka asetti
hänet saks. kirjailijain eturiviin. Siinä hän ou
tavattoman runollisesti ja syväaatteisesti
kuvannut omaa erehdystään uranvalinnassaan ja
taiteellisessa ja uskonnollisessa kehityksessään. V. 18.’fi
ilmestyi l:nen nidos hänen kertoelmiaan „Die
Leute von Seldwvla" (suom.), joiden miellyttävä
huumori ja taiteellinen sommittelu herättävät
arvostelukykyisten ihailua. Hitaasti ne löysivät
tiensä suureen yleisöön. V. 1861 K. tuli Ziirichin
kantonin ensimäiseksi valtionkirjuriksi ja pysyi
tässä toimessa v:een 1876, ollen tällä ajalla niin
ankarassa virkamiestoimessa, että niukasti jäi
aikaa kirjalliseen tuotantoon. Mainittava on
kuitenkin „Sieben Legenden" (1872). Vasta
virasta-luopumisen jälkeen seurasi hänen kirjallinen
kukoistusaikansa. K. muodosti uudelleen
romaaninsa „Der griine Heinrich" ja julkaisi uuden
kokoelman novelleja ,,Ztiricher Novellen" (1878, 2
nid.). Siinä ilmenee tekijän elämäniloa uhkuva
mieliala entistään vahvempana. V. 1883 K.
julkaisi aikojen kuluessa syntyneillä lyyrillisillä
runoilla lisätyn runokokoelman „Gesammelte
Gedichte". Aikansa epäkohtia hän ruoski satiirisessa
romaanissa ,,Martin Salander" (1886 ; suom.). K:lle
ominaista on miehekkään ihanteellinen mieli,
ytimekäs huumori, havainnollinen ja omintakeinen
mielikuvitus ja suurenmoinen esityskyky.
Eepillisenä runoilijana hän on vuosisatansa mestareita.
— Kootut teoksensa K. itse julkaisi (1889-90, 10
nid.). K:n kuoltua J. Bæchtold julkaisi
„Nachge-lassene Schriften und Dichtungen" (1S93) ja
..Gottfried Kellers Leben. Seine Briefe und
Ta-!_’ebücher" (1892-96), sekä liitteenä ..Gottfried
Keller-Bibliographie" (1897). Paitsi jo
mainittuja on lisäksi suomennettu sarja ,,Novelleja".
[Brahm, .,G. K." (1883); Brenning, „G. K. nach
-einem Leben und Dichten" (1S91); Kambli,
,G. K. nach seiner Stellung zu Religion und
Christentum. j. n. e." (1892); Brun, ,,G. K. als
Maler" (1894); A. Koster. ,.G. K., sieben
Vorle-sungen" (1899) ; F. Baldensperger, „G. K., sn
vie et ses ceuvres" (1899) ; Ricarda Hucli, „G. K."
1904).] J. n-i.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
