Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Knuut ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1129
Knuut Knös
1130
Merirosvoutta ja orjuutta liün ehkiiisi.
Kuninkaan ankaruus tuomittujen sakkojen
vaatimisessa synnytti lopulta Juutinmaalla kapinan,
jolloin kapinoitsijat ajoivat pakenevaa kuningasta
takaa ja tappoivat liilnet Fyenissä Odensen
kirkossa, josta oli etsinyt turvaa, 10 p. heinäk. 1086.
K. julistettiin pyhäksi 1101 ja tuli keskiajalla
Tanskan kansallispyhäksi, jonka kunniaksi m. m.
perustettiin suuri joukko n. s. Knuuti n-k i
1-t o j a eli veljeyksiä. — 3. K. M a u n u n p o i k a
(k. 1157) valittiin 1147 kuninkaaksi
Juutin-maalla. mutta joutui tappiolle taistelussa
sukulaistansa ja kilpailijaansa Sven Gratea vastaan
ja pakeni lopulta keisari Fredrik Barbarossan
luo. Tämän avulla K. sai tehdyssä sopimuksessa
takaisin osan valtakuntaa, mutta kun hän
palasi. houkutteli Sven hänet ynnä kolmannen
kruununtavoittajan Valdemarin (ks.
Valdemar I Suuri) pitoihin Roskildeen, jossa K.
-urmattiin. — 4. K. VI, kuninkaana 1182-1202,
Valdemar I:n poika, nousi isänsä kuoltua
valtaistuimelle ja jatkoi arkkipiispa Absalonin
tukemana hänen pyrkimyksiään Tanskan vallau
laajentamiseksi. V. 1184 hän voitti slaavilaiset
vendit ja liitti sen jälkeen valtakuntaansa
Pomme-rin ja Mecklenburgin sekä otti »slaavilaisten
kuninkaan" nimen. Vielä kauemmas, Preussiin ja
Viroon asti, K. ulotti sotaretkiiinsä kristinuskon
levittämiseksi, kertovatpa tansk. kronikat 1191
tehdyn ristiretken Suomeenkin. Kun useat
Poh-jois-Saksan ruhtinaat tekivät Tanskaa vastaan
tähdätyn liiton, taisteli kuninkaan veli Valdemar
menestyksellä heitä vastaan. K. G.
Knuut Dana-ast (s. o. tanskalaisten lempi),
tansk. prinssi, Gorm Vanhan vanhempi poika,
oleskeli paljon viikinkiretkillä Länsimerellä ja
sai siellä myöskin surmansa. Kerrotaan ettei
kukaan uskaltanut kuninkaalle siitä kertoa, mutta
kuningatar Tyrän neuvosta pukeutuivat kaikki
karkeihin vaatteihin ja osoittivat muutenkin
syvää surua, jolloin Gorm aavisti, mitä oli
tapahtunut, ja tämä koski häneen niin syvästi, että
kaatui kuolleena maahan. K. G.
Knuut Lava rt (s. o. Herra) (k. 1131), tansk.
prinssi, Eerik Eiegodin poika, Etelä-Jyllannin
herttua, oli lahjakas ja jalo ruhtinas, joka niissä
sisällisissä sodissa, jotka siihen aikaan
valtakuntaa järkyttivät, koetti turvata rauhaa,
kunnes hänet orpanansa Maunu Niilonpojan toimesta
murhattiin 1131. Keisari Lothar oli antanut
hänelle obotriittien kuninkaan arvon. Hänet
julistettiin sittemmin pyhäksi ja hänen päivänsä oli
tammikuun 7 (myöhemmin 13) päivä. Hänen
poikansa oli Valdemar I Suuri. K. G.
Knuut Bonpoika ks. G r i p.
Knuut Eerikinpoika ks. Kurki.
Knuutinen, Lassi, ks. Nuutinen.
Knuutinkillat ks. Knuut Pyhä,
Tanskan kuningas.
Knuutti, ks. Knuut.
Knüpfer, Arnold Friedrich Johann
11777-1843), vir. kansanrunouden keräilijä ja
kielentutkija, opiskeli jumaluustiedettä Jenassa
1794-97, tuli 1S00 Kadrinan seurakunnan
kirkkoherraksi, jossa toimessa pysyi kuolemaansa
saakka; 1833 hänelle tarjottiin Vironmaan
super-intendentin virka, jota hän kuitenkaan ei
ottanut vastaan. Osan laajoista
kansanrunous-kokoelmistaan K. julkaisi Rosenplänterin ,.Bei-
trägo"issä (XI ja XVIII, m. m. »Salme" ja
Tamme-laul"); suuri osa Neusin julkaisemista
virol. kansanlauluista on K:n keräämiä. K:u
kielitieteellisistä julkaisuista ovat mainittavat
arvokas „über die Bildung und Ableitung der
Wörter in der Ehstnischen Sprache" (yllämain.
..Beiträge" III ja VIII) sekä »Bemerkungen tiber
die Declinations- und Casusformen der
Ehstnischen Sprache" (1817). Y. IV.
Knyphausen [-zen], Dodo von (1583-1636),
valtavapaaherra, saks. sotilas; meni 1608
evankelisen unionin palvelukseen, oli sittemmin
Tanskan, Englannin ja v:sta 1629 Ruotsin
palveluksessa ottaen osaa Kustaa Aadolfin sotaretkeen
ja kohoten sotamarsalkaksi; johti Lützenissä
ruotsalaisten toista linjaa ja vaikutti
kuninkaan kaaduttua ratkaisevasti tappelun
onnelliseen päätökseen; kaatui Haselilnnen luona 1636.
[Sattler, „Reichsfreiherr D. zu Innhausen und K."]
Knytlinga-tarina, s. o. tarina Knuutin
jälkeläisistä, norröna-kirjallisuuteen kuuluva tansk.
kuningastarina Harald Gorminpojasta (940-986
t. 987) n. v:een 1190. Tarina lienee sepitettv
n. 1270.
Knäred [-ërë-], pitäjä Ruotsissa Hallandin
läänissä. Siellä tehtiin 20 p. tammik. 1613
Ruotsin ja Tanskan välillä K:n rauha. Sen ehdoista
mainittakoon seuraavat: molemmin puolin
luovuttiin sodan aikana tehdyistä valloituksista.
Ruotsi suostui maksamaan sotakorvausta kuuden
vuoden kuluessa miljoonan talaria, minkä
summan panttina Tanska sai pitää Elfsborgin v. m.,
ja luovutti Kristian kuninkaalle ja Norjan
kruunulle kaikki oikeutensa Titis- ja Varankivuonon
välillä asuviin merilappalaisiin; Juutinraumassa
ei saanut kantaa tullia ruotsalaisilta. J. F.
Knäsee 1. Knäsoi (ven. Knjazaja gubai,
kylä pohjoisimmassa Vienan-Karjalassa,
Kannan-lahden lounaisrannalla, Kannanlahden kunnan
alueella, 40 km etelään Kannanlahden
kauppalasta. Hyvä satamapaikka ja kalastusasema.
Tärkeä liikekeskus, josta esim. Suomen puoleisiin
rajaseutuihin tuodaan melkoiset määrät
nris-jauhoja. L. JJ-nen.
Knös
5-J, Anders Olofsson (1721-99).
ruots. jumaluusoppinut ja koulumies. Aikaisin
kehittyneenä K. saavutti jo opintoaikanaan [-Upsalassa itselleen nimen Wolffin filosofian
kannattajana. Maisterinarvoa varten v. 1742
julkaisemansa väitöskirja „De principiis et nexu
reli-gionis revelatæ et naturalis" herätti häntä
vastaan teologisen tiedekunnan oikeaoppisuusinnon.
V. 1743 maisteriksi vihittynä K. jatkoi
filosofisia opintojaan, mutta kun hänen pyrkimyksensä
päästä yliopiston opettajaksi ei onnistunut ja
hänen elämänkatsomuksessaan tapahtui käänne
käytännöllis-kristilliseen suuntaan, myi hän
runsaan filosofisen kirjastonsa ja vihitytti itsensä
papiksi Skarassa 1747. Toimittuaan erinäisissä
pappis- ja kouluviroissa K. tuli 1756 filosofian,
1757 teologian lehtoriksi, 1771 tuomiorovastiksi
Skaraan. Teologian tohtorin arvon hän sai 1768.
Pyrittyään kolme eri kertaa turhaan Upsalan
yliopiston opettajaksi K. pysyi Skarassa
elämänsä loppuun asti harjoittaen käytännöllisten
virkatointen ohella huomattavaa tieteellistä ja
kirjallista toimintaa. Teoksista mainittakoon:
»Institutiones theologiæ practicæ" (1768),
„Ob-servationes apologetieie ad illustrationem argu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
