Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kollár ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1199
Kollegiaalisysteemi — Kollektori
1200
sen haittana 011 hitaisuus. Senvuoksi on
ulkomailla päällikküjürjestelmii hallintovirastoissa
tullut tavalliseksi ja kollegijärjestelmä taasen
juurtunut oikeuslaitoksen alalle. —
ITallinto-virastojärjestelmäksi kollegisuus kehittyi ensin
Ranskassa, jossa se keskushallinnossa
vieläkin on säilynyt m. m. valtioneuvostossa
(Conseil d’état). Englannissa monet
hallitus-departementit ovat nimellisesti kollegisia, mutta
itse asiassa pää 11 i kko j är j estelmä ä noudattavia,
jotavastoin jotkut alemmat virastot todellakin
ovat kollegisia. Saksassa ja Venäjälläkin on
kollegisia keskushallintolaitoksia. Skandinaavian
maiden vanhat keskuskollegit ovat säilyneet vain
Ruotsissa (Norjassa ne poistettiin jo 1800-luvun
alussa ja Tanskassa 1848 ja niiden tehtävät
jätettiin asianomaisen ministerin johdolla
toimiville ministeriöille 1. departementeille).
Ruotsissakin on miltei kaikki jäljelläolevat kollegit
uusittu niin. että päällikkö yksin ratkaisee
useimmat asiat ja vain muutamat tärkeimmät
päätetään kollegisesti. ja uudet keskusvirastot on
1820-luvulta alkaen pääasiallisesti järjestetty
pääl-likköjärjestelmän mukaan. Niitä takeita, joita
ennen oli kollegijärjestelmästä, tarjoo nyt
mi-nisterivastuunalaisuus. Ministerineuvosto, missä
sellainen on olemassa, on rakenteeltaan
kollegi-nen. Paikallishallinnossa käytetään,
mikäli se ei ole itsehallintoa, kollegijärjestelmää
vain ani harvoin (esim. Preussissa).
Oikeuslaitoksen alalla sitävastoin on sääntönä, että
tuomioistuimet, varsinkin kaikki ylemmät, jopa
hallinto-oikeudellisetkin, ovat kollegisia, ja
ainoastaan vähäiset asiat jätetään yhden tuomarin
ratkaisun varaan. — Suomessa käytetään
keskushallinnossa kollegijärjestelmää varsin
laajalti. Keis. Suomen senaatti toimii kollegisena,
mikäli asioita ei voida ratkaista asianomaisessa
senaatin toimituskunnassa, ja keskusvirastoista
ovat kollegisia koulutoimen ylihallitus,
lääkintä-hallitus, maanviljelyshallitus,
metsänhoitohalli-tus, painoylihallitus, rautatiehallitus,
teollisuus-hallitus, tie- ja vesirakennusten ylihallitus,
tullihallitus, valtiokonttori ja yleinen revisionioikeus.
Paraillaan (1911) on kuitenkin vireillä kysymys
näiden virastojen, paitsi painoylihallituksen ja
yleisen revisionioikeuden, muuttamisesta
sellaisiksi, joissa päällikkö yksin ratkaisee asiat.
Paikallisessa hallinnossa käytetään
kollegijärjestelmää vain muutamissa virastoissa, kuten
tuomiokapitulissa ja maistraatissa. Varsinaiset
tuomioistuimet ovat sitävastoin kollegisia.
K. K-a. (K. J. 8.)
Kollegiaalisysteemi (ks. Kollegi),
virasto-järjestelmä, joka vaatii päätöksen tekoon
useampia jäseniä. K i r k k o-o ikeudessa k.
merkitsee käsityskantaa, jonka mukaan kirkko on
jäsentensä yhteenliittymisen kautta syntynyt,
valtiosta vapaa yhdistys. Kirkollinen valta kuuluu
sen mukaan yhdistykselle sellaisenaan; jos se
jossain maassa, kuten esim. Saksassa, on
maallisen esivallan hallussa, niin tällainen asiaintila
on selitettävä yhdistysvallan hiljaisen
luovuttamisen kautta syntyneeksi. A. J. P-ä.
Kollegiasessori, Venäjällä ja Suomessa
kahdeksannen luokan arvonimi (kapteeninarvo).
Kolleginen ks. Kollegiaalinen.
Kollegineuvos, Venäjällä ja Suomessa
kuudennen luokan arvonimi (vastaa everstin arvoa).
Kollegio ks. Kollegi.
Kollegiregistraattori, Venäjällä ja Suomessa
neljännentoista (alimman) luokan arvonimi.
Kollegisihteeri, Venäjällä ja Suomessa
kymmenennen luokan arvonimi (vastaa luutnantin
arvoa).
Kollegiumi ks. Kollegi.
Kollehti ks. Kolehti.
Kollekta (lat. colle’ctus), kirkkorukous, joka
jumalanpalveluksessa luetaan alttarilta ennen
epistolatekstiä. Nämä rukoukset polveutuvat
vanhoilta ajcilta. jonka tähden niillä on
omituinen arkaistinen leima. E. K-a.
Kollektanea 1. collectanea
ä’-J (lat., <
collfyerc = koota), otekokoelma, teoksia lukiessa
poimitut mietelmät, tiedonannot.
Kollektiivinen (lat. coUeetVtum = ryhmä-,
joukko-, < colli’gere = koota), useita henkilöitä,
asioita t. esineitä käsittävä; henkilö-, asia-, [-esine-yhdistelmään kuuluva t. siitä lähtöisin oleva;
yhteinen. — Kielit. K. nimi 1. kollektiivi,
r y h m ä n i m i, sellainen appellatiivi (ks. t.),
joka vksikkömuotoisena ilmoittaa joukon samaan
lajiin kuuluvia yksilöitä yhdeksi kokonaisuudeksi
käsitettyinä, esim. kansa, koivikko, kirjasto.
A. K.
Kollektiivinen sopimus, joukkosopimus; sopi
musmuoto, joka on tullut käytäntöön etupäässä
työväen ja työnantajien välisiä suhteita,
varsinkin työehtoja (työpalkkaa, työaikaa y. m.)
järjestettäessä. Kollektiivisen sopimuksen tekijöinä
on tässä tapauksessa toisella puolen joukko
työväkeä. tavallisesti joku ammattiyhdistys tai
ammattiliitto, ja toisella puolen joko joku yksityinen
työnantaja tai useampia työnantajia käsittävä
työnantajajärjestö. Siihen nähden, että
palkka-tariffi on työehtoja koskevan kollektiivisen
sopimuksen pääosana, on tällainen sopimus saanut
nimen tariffisopimus (ks. t.).
Kollektiiviprokura, yliteisprokura. useille
henkilöille yhteisesti annettu prokuravaltakirja. ks.
P r o k u r a.
Kollektivismi (lat. coUectVvus, < colli’gcre =
koota). Tätä nimitystä käytetään
uudenaikaisesta, nykyajan sosiaalidemokratian edustamasta
sosialismista. K.-sanan saattoi käytäntöön belg.
de Colins (1783-1859), joka kirjassaan „Le
pacte social" vaati, että maa oli tehtävä
yhteiskunnan omaisuudeksi. Ransk. P. Leroy-Beaulieu
asettaa teoksessaan „Le eollectivisme" tämän
osittaisen 1. agraarikollektivismin
rinnalle täydellisen 1. teollisuusko
1-1 e k t i v i s m i n, jonka mukaan sekä luonnon
varat että tuotantovälineet on siirrettävä
yhteiskunnan haltuun, ks. lähemmin Sosialismi.
— Kollektivisti. k:n kannattaja.
Kollekti-visteiksi sanoivat itseään myöskin Marxin
vastustajat Internatsioualessa (ks. t.). J. F.
Kollektori (lat. colli’gere = koota). 1. Kokooja,
kerääjä. — 2. K. 1. virrankokooja
(kommu-taattori), se sähkö- 1. dynamokoneen osa, jonka
kautta induktori-kierteissä syntynyt virta
johdetaan kollektorilla liukuvien harjojen avulla
ulkojohtoon. Kollektori on samalla akselilla kuin
induktori ja on siinä tavallisesti yhtä monta
levyä (lamellia) kuin induktorilla kierrevyyhtiä.
Jokaisen vyyhdin loppupää yhdistetään
seuraavan vyyhdin alkupään kanssa samaan
kollektori-Ievyyn joko juottamalla tahi vahvalla ruuvi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
