Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Korkeuskäyrä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1363
Korkkikuori—Korko
1364
ja tälliin sekoitetaan sementtiä, hiekkaa, savea,
sammutettua kalkkia, kuituaineita y. m.
taikinaksi josta k.-kappaleet kaavaillaan joko tiilen
tai muuhun tarvittavaan muotoon. Parhaimmaksi
korkkikiveksi on käytännössä näyttäytynyt se,
joka 011 tehty sekoittamalla korkkiainetta. savea,
sammutettua kalkkia ja vesilasia toisiinsa.
V. V.
Korkkikuori ks. Korkki.
Korkkimatto ks. L i n o 1 e u 111 i 111 a 11 o.
Korkkitammi ks. Tammi ja Korkki.
Korkkitylppy ks. K o r k k i.
Korko. 1. Kielit, (aksentti). K:lla
tarkoitetaan yleensä äänteen tai äänneryhmän
tähdentämistä muihin äänteihin tai äänneryhmiin
verraten. Tämä erityisten puheenosien
tähdentäminen ilmenee joko äänen painovoimassa tai
sen korkeudessa tai molemmissa yhtaikaa.
Äänen painovoimaan perustuvaa korkoa
nimitetään paiuokoroksi
(intensiteetti-aksentti-, ekspiratorinen a.,
dyna-minen a.), äänen korkeuteen perustuvaa taas
sävelkoroksi (tonaliteetti-aksentti,
musikaalinen a., kromaattinen a.,
melodinen a., ,,intonatsion i"). Sitä
äänen painoa tai korkeutta, jolla tavun eri äänteitä
toisiinsa verraten tähdennetään. nimitetään
tavukoroksi (ekspiratorinen tavukorko tai
musikaalinen tavukorko); esim. suo sanassa sekä
paino- että sävelkorko «-äänteessä.
Sana-koroksi (ekspiratorinen sanakorko tai
musikaalinen sanakorko) taas sanotaan sitä äänen
painoa tai korkeutta, millä sanan eri tavut
tulevat toisiinsa verraten tähdennetyiksi. Samalla
tapaa voidaan puhua myös lausekorosta
(sekä ekspiratorisesta että musikaalisesta), jonka
kautta lauseen eri sanat ekspiratorisesti tai
musikaalisesti korostetaan (vrt. esim. ..H ii n
antoi kirjan." ..Hän antoi kirjan." „Hän antoi
kirja n.").
Painokorko. Tavallisessa hengityksessä
ilma jotenkin tasaisella painolla ja jotenkin
yhtäsuurilla väliajoilla vedetään sisään ja
hengitetään ulos. Puhuessa sitävastoin keuhkojen
ilmalla täyttyminen tapahtuu paljoa äkillisemmin.
Uloshengitys tapahtuu eripitkissä
tvönnähdyk-sissä. joiden painovoima on hyvin erilainen.
Näiden työnnähdyksien painovoimasta juuri riippuu
niiden kielellisten muodostelmien (äänteiden,
tavujen, sanojen) voimaisuus eli intensiteetti, jotka
hengityksen tapahtuessa muodostuvat.
Painovoiman erilaisuus esiintyy selvimmin sanakorossa,
jossa tavujen keskinäiset voimasuhteet helposti
ovat havaittavissa. Niinpä huomaamme heti, että
o’ppima’tta sanassa ensi tavun painovoima on
suurin. senjälkeen kolmannen: toisen ja viime
tavun painovoima taas on verrattain heikko.
Vahvinta painovoima-astetta sanotaan
pääko r o k s i, sitä seuraavaa, keskivahvuista,
sivu-koroksi; heikkovoimaisia asteita nimitetään
korottomiksi. Sanan pääkorko on toisissa
kielissä kiintynyt määrättyyn tavuun (niink.
esim. suomen ja unkarin kielessä ensimäiseen,
puolan kielessä viimeistä edelliseen), jolloin
korkoa sanotaan kiinteäksi; toisissa kielissä
se taas ei ole kiintynyt mihinkään määrättyyn
tavuun, niink. esim. venäjässä, jolloin korkoa
sanotaan siirtyväksi.
Sävelkorko. Äänen musikaalinen korkeus
riippuu kurkun päässä syntyvän soinnin (tavall.
äänijänteiden) värähdyksien nopeudesta. Vaikka
siis sävelkoron ja painokoron edellytykset ovat
aivan erilaisia, niin ne kuitenkin voivat
esiintyä yksissä siten, että muita tavuja painokkaampi
tavu samalla säveleltäänkin on muita tavuja
korkeampi; niin esim. suomen kielessä. Toisissa
kielissä taas niink. esim. Ruotsin ruotsissa,
sävelkorko voi esiintyä itsenäisenä, s. o.: painokoroton
tavu voi olla siivelkorollinen. Kiinan kielessä
sä-velkorolla on aivan erikoinen merkitys sen vuoksi,
että jokainen kiinalainen (yksitavuinen) sana saa
erilaisen merkityksen sen mukaan, minkälainen
sen sävelkorko on.
Kielihistoriassa korolla (vars. painokorolla) on
tärkeä merkitys siitä syystä, että äänteiden
muutokset korottomissa tavuissa usein ovat
toisenlaiset kuin korollisissa.
Tavallisessa kirjoituksessa korkoa ei yleensä
merkitä. Kreikkalaiset korko- 1.
aksenttimerkit. jotka tavallisesti tunnetaan
latinalaisilla niinillään acutus (’), gravis (’) ja
cir-oumflexus (’), ilmaisivat alkuaan sävelkorkoa
( ’ = puheäänen peruskorkeus, ’ = peruskorkeutta
korkeampi sävel, " = liukuva sävel). Nykyään
näitä merkkejä eri kielissä käytetään eri
tarkoituksiin. Niinpä esim. ac«<«s-merkki
unkarilaisessa kirjoituksessa ilmaisee vokaalin pituutta:
Jökai = jokai; ranskalaisessa kirjoituksessa
l’ac-cent aigu (’) ja 1’accent grave (’) merkeillä
ilmaistaan e-kirjaimen eri äännearvoja (é = e, S
–a, e = j), jotapaitsi viimemainittua käytetään
erottamaan homonvmeja (ks. t.), esim. a =
,,(hänellä, sillä) on", ä = ,,-lle", „luo" ; oü = „missä", ou
= „tai". Vaccent circonflexe (’) ilmaisee
tavallisesti äänteen kadosta johtunutta pituutta, esim.
fëte (< feste). Tieteellisessä transskriptsionissa
pääkorko ilmaistaan pisteellä, sivukorko
kaksoispisteellä, esim. o-ppima:tta\ vanhoja
aksenttimerkkejä taas käytetään laajuuden
merkitsemiseen: " = puolipitkä, " = ylipitkä (" = pitkä, " =
lyhyt). [Sievers. „Grundzüge der Phonetik" (1901);
Jespersen, ,,Fonetik" (1907-09); suomen korosta
ks. Setälä, „Suomen kielioppi" (1910).] — 2.
mus. ks. I s k u. Y. IV.
3. Se hyvitys, minkä piiäomanomistaja saa
pääoman aikamittaisesta käyttämisestä. Milloin
tämän hyvityksen suuruus lasketaan pitämällä
nimenomaan silmällä sitä hyötyä, mikä pysyvän
pääoman (esim. maan) lainaajalla on sen
käyttämisestä. talii mainittuun hyvitykseen sisältyy
myöskin korvaus lainatun hyödykkeen
(huoneiden, koneiden y. m.) kulumisesta, puhutaan
vuokra-k:sta 1. vuokrasta (ks. t.).
Käytännössä tällöin usein erotetaan osa vuokraa
varsinaiseksi k:ksi, jonka suuruus määrätään n. s.
käyvän korkokannan mukaan, toinen osa
pidetään varsinaisena vuokrana. Tämä erottaminen
on kuitenkin yleensä muodollista laatua, koska
noiden kahden erän tarkka määrääminen
useimmissa tapauksissa ei ole mahdollista. — Milloin
ei tarkoiteta mainitunluontoista vuokra-k:oa, s. o.
yleensä kun 011 kysymyksessä pääoma
kulutushyödykkeissä tahi rahassa, puhutaan
pääoma-k:sta. Tätä sanotaan alkuperäiseksi, jos
tarkoitetaan pääomasta johtuvaa k.-tuloa yleensä,
käyttipä pääomaa sen omistaja itse tahi joku
toinen. Milloin nimenomaan tarkoitetaan
lainatusta pääomasta saatavaa hyvitystä, sanotaan sitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
