Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Larochefoucauld ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
testamente og den danske folkekirke” (1881),
„Religion og sædelighed” (1882), „Om friheden”
(1883), „Peter Nicolai Holst, det 18 aarhundredes
Soren Kierkegaard” (1884), „Det ny testamente
og den historiske kritik” (1885), jälleen omalla
nimellä „Lystfølelse og sædelighed” (1886),
„Fremtidens religion” (1887), „Om ægteskabet”
(1888), „Æstetiken og livet” (1891), „Paulus og
Kristus” (1897) y. m. V:sta 1890 alkaen L. on
julkaissut useita selitysopillisia teoksia Vanhan
testamentin alalta, kuten „De fem Mosebøger,
vejledning til historisk-kritisk bibellæsning”
(1890), „Salomos højsang” (1892), „Profeten
Daniel og Ester’s bog” (1893), „Prædikerens bog”
(1894), „Job’s bog” (1895), „Salomon’s ordsprog”
(1896), „Profeten Jesaja” (1900), „Salmerne i det
gamle testamente” (1905), sekä selitykset pieniin
profeettoihin (1901-07). A. J. P-ä.
Larsen, Karl Halfdan Eduard (s. 1860),
tansk. kirjailija. L:n runsaasta ja läpeensä
taiteellisesta tuotannosta, jota kuitenkin häiritsee
eräänlainen tunteen kuivakiskoisuus,
mainittakoon ensi sijassa hänen herkullisesti tehdyt
novellinsa ja hänen sekä psykologista
tarkkanäköisyyttään että humoristista huomiokykyään
todistavat romaaninsa, esim. „Udenfor rangklasserne”
(1896), „Dr. Ix” (sam. v.), „En kvindes
skriftemaal” (1901), „Hvi ser du skæven?” (1902) ja
„En moderne hverdagshistorie” (1906). „Den
brogede bog” (1891) käsittelee keskiaikaisia aiheita.
Sitäpaitsi L. on kirjoittanut pari
näytelmäkappaletta, tunnelmarikkaita matkakuvauksia sekä
pienempiä kielitieteellisiä tutkielmia. A.-M. Tn.
Larsmo ks. Luoto.
Larson, Kaarlo Kyösti (s. 1873), suom.
runoilija, kirjailijanimi Larin Kyösti.
Syntynyt ja käynyt koulunsa Hämeenlinnassa,
tullut ylioppilaaksi 1895, harjoitettuaan muutaman
lukukauden kielitieteellisiä opintoja antautunut
kirjailijaksi. Julkaissut lyyrilliset kokoelmat:
„Tän pojan kevätrallatuksia” (1897, uusi lisätty
painos nimellä „Kyläisiä lauluja I” (1900, 3:s
painos alkuperäisellä nimellä 1912),
„Kylän lauluja” (1898), „Ajan käänteessä” (1899),
„Kulkurin lauluja” (1899), „Unta ja totta” (1901),
„Kellastuneita lehtiä” (1903), „Meren
maininkeja” (1905), „Vuorivaeltaja” (1908), „Lauluja
vanhasta kaupungista” (1912); kertovat
runoelmat: „Etsijän tarina” (1901), „Kuisma ja
Helinä” (1902), „Musta hepo” (1904), „Aslak Hetta”
(1909); näytelmät: „Juhannustulilla” (1900),
„Tuhkimo ja Kuninkaantytär” (1903), „Herra
valtuusmies” (1904), „Ad astra” (1906),
„Särkynyt sävel” (1906), „Lemminkäinen” (1907),
„Aarteenkaivajat” (1908); kertomus- ja
kuvauskokoelmat: „Leipä ja laulu” (1905), „Katupeilin kuvia”
(1910), „O1i kerran” (1911). L:n varhaisimmissa
runoissa tuntuu ruotsalaisen lyriikan, etupäässä
Bellmanin ja Frödingin esikuvallinen vaikutus.
Ne ovat keveitä, väri- ja kuvarikkaita laulelmia.
Yhtä naiivina ja kirjavana L:n runous on
myöhemminkin pysynyt. Paraiten hän on onnistunut
eräissä välittömissä lyyrillisissä paloissa sekä
leikinsekaisissa maalaiselämän tai pikkukaupungin
kuvauksissa. Kertomuksissa ja näytelmissä
tuntuvat samat lyyrikon ominaisuudet. — L. on
myös suomentanut joukon skandinaavista
kirjallisuutta, Strindbergiä, Holbergia y. m. V. T.
Larson (Larsson) [-ā-],
Simon Marcus (1825-64), ruots. taidemaalari. Köyhänä
talonpojan poikana L. tuli Tukholmaan satulasepän
oppiin, mutta sai samalla opiskella
taideakatemiassa. Pian hän kokonaan antautui taiteen
alalle, sai Kööpenhaminassa A. Melbyeltä hiukan
ohjausta merikuvien maalauksessa ja joutui
Düsseldorfissa 1852 maisemamaalari Andr.
Achenbachin vaikutuksen alaiseksi, alkaen jo nyt
herättää tauluillaan yleistä huomiota. Vv. 1855-57 L.
oli stipendiaattina Pariisissa, jossa häneen
vaikuttivat ranskalaiset ja etenkin Ruysdaelin
maalaukset. Yleisön suurimpana suosikkina hän sitten
oleskeli kotimaassaan v:een 1860, jolloin hän,
menetettyään tulipalossa omaisuutensa, tuli
Suomeen, asuen m. m. Porvoossa J. L. Runebergin
luona, jolle hän maalasi useita maisemia ja
Runebergin muotokuvankin (1861). Käytyään
tämän jälkeen Pietarissa L. matkusti Lontooseen,
jossa hän tapansa mukaan pian tuhlasi helposti
ansaitsemansa suuret summat ja kuoli
keuhkotautiin äärimäisessä kurjuudessa. — L. oli
Ruotsin luonnon ensimäisiä kuvaajia. Romanttisen
jylhät vuoriseudut, synkät metsät, kuohuvat
kosket ja ennenkaikkea myrskyn myllertämä meri
palavine laivoineen ja haaksirikkoineen olivat
hänen rajun luonteensa mieliaiheita. Hän oli
hämmästyttävän lahjakas taituri, jolta ei
puuttunut liikettä ja voimaa eikä
kokonaisuuskatsetta, mutta taiteellisen vakavuuden puute johti
hänet liikatuotantoon ja tyhjänpäiväisten
häikäisykeinojen etsimiseen, vieden hänen taiteensa
niinkuin hänen elämänsäkin kokonaan rappiolle.
Ateneumissa on 2 L:n maalaamaa taulua.
[Elämäkerran kirj. A. Gauffin (1908).] E. R-r.
 |
| Carl Larsson: „Brita ja minä”. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
