- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1523-1524

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maasalamanteri ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1523

Maasälpä

1524

muoto, joka kumminkin toisilla on
monokliini-nen. toisilla trikliininen, kaksi erittäin selvää,
toisiaan vastaan kohtisuoraa tai (trikliinisillä)
miltei kohtisuoraa lohkosuuntaa, joista toinen on
asematason, toinen klino- tai brakypinakoidin
mukainen, ja sama kovuus (6-6,s). M:iä
tunnetaan seuraavat lajit:

A. Monokliinisia. 1) Ortoklaasi,
kalium-aluminiumsilikaatti (KAlSi.Os), väritön, harmaa
tai punainen, läpinäkyvä tai samea,
puhallusput-ken liekissä erittäin vaikeasti sulava ja
liukenematon happoihin paitsi fluorivetyhappoon. Om.-p.
2,55. Ortoklaasi esiintyy graniittien, syeniittien,
gneissien ja lukuisten muiden vuorilajien
aineksina. Kiteisliuskeisten vuorilajien raoissa
istuvia läpinäkyviä ortoklaasikiteitä, joita tavataan
etenkin Alpeilla, sanotaan adu laariksi, kun
taas geologisesti nuorien lipariittien ja
trakyyt-tien hajarakeina esiintyvä lasimainen. läpinäkyvä
ortoklaasi on tunnettu s a n i d i i n i n nimellä. 2)
Natroniortoklaasi (NaAlSi3Os), edellisen
kanssa isomorfinen. Tämä puhtaana vasta
äskettäin keksitty mineraali muodostaa seoksia
or-toklaasin kanssa. Viimemainitussa on miltei aina
pienissä määrin natriumia. 3) S e 1 s i a a n i
1. baryyttimaasälpä, bariumaluminiumsilikaatti
(BaAl,Si208) on sekin edellisten kanssa
isomorfinen ja hyvin ortoklaasin kaltainen, mutta eroaa
tästä suuremman ominaispainonsa (3,as),
suuremman valontaittamiskykynsä y. m. optillisten
ominaisuuksiensa puolesta. Tätä harvinaista, mutta
teoreettisesti mielenkiintoista maasälpälajia
tavataan kontaktimetamorfismin tuloksena
dolomiitissa. Ortoklaasin ja selsiaanin seosta sanotaan
hyalofaa niksi.

B. Trikliinisiä. 4) M i k r o k 1 i i n i,
kokoomukseltaan aivan sama kuin ortoklaasi ja myös
kidemuodoltaan hyvin sen kaltainen, vaikka eri
järjestelmään kuuluva. Lohkosuuntien välinen
kulma on 89°53’, siis hyvin lähellä suoraa. Miltei
aivan samoja ovat myös muut fysikaaliset
ominaisuudet. paitsi optilliset, joiden mukaan yksin
voi polarisatsioniniikroskoopissa erottaa nämä
aineet toisistaan. Useimmiten on mikrokliinissa
paljain silmin näkymätön monimutkainen
kaksoisrakenne. Mikrokliini on jotenkin yhtä yleinen
vuorilajiaines kuin ortoklaasikin, pegmatiiteissa
sekä metamorfisissa vuorilajeissa yleisempikin.
Tähän maasälpälajiin kuuluu Umen-vuoren,
Coloradon Pikes Peakin ja Pennsylvanian Delawaren
vMireä a m a t s o n i k i v i. -— Ortoklaasia ja
mikrokliinia nimitetään yhteisesti
kalimaasälväksi. 5) Anortoklaasi,
natrium-kaliumaluminiumsilikaatti [(Na, K)AlSi308],
fysikaalisiin ominaisuuksiin katsoen hyvin
mikroklii-nin kaltainen, esiintyy ortoklaasin keralla
magma-vuorilajeissa, mutta on sangen harvinainen.
6) Albiitti 1. natroni maasälpä,
nat-: himaluminiumsilikaatti (NaAlSi3Os), väritön tai
harmaa, harvemmin punainen, läpinäkyvä tai
samea maasälpä. Se on yhtä vaikeasti sulava kuin
ortoklaasi ja yhtä liukenematon. Om.-p. on 2,«i,
lohkosuuntien välinen kulma 93°36’. Puhdasta
albiittia tavataan kiteinä vuorilajien raoissa
kuten adulaaria, myös kloriitissa ja joskus
malmi-juonissa. Vuorilajiaineksena albiitti esiintyy
eräissä gneisseissä ja fylliiteissä sekä eri
vuori-lajeissa hienoina juomuina säännönmukaisesti
yhteenkasvettuneena ortoklaasin tai mikrokliinin

kanssa. Tällaista yhteenkasvettumaa nimitetään
p e r t i i t i k s i. Pegmatiiteissa yleisin,
useimmiten punaisenvärinen karkeakiteinen maasälpä on
mikrokliinipertiittiä. — Kaikkia tähän asti
mainittuja maasälpiä nimitetään yhteisesti
alkali-maasälviksi. Niistä albiitti ei ole
isomorfinen mikrokliinin eikä anortoklaasin, mutta
kyllä seur. lajin kanssa. 7) Anortiitti
1. k a 1 k k i m a a s ä 1 p ä,
kalsiumaluminiumsili-kaatti (CaAl2SLOs), väritön tai harmaa, vielä
vaikeammin sulava kuin albiitti, mutta
hajaantuu happojen vaikutuksesta. Om.-p. on 2,75,
lohkosuuntien välinen kulma 94°10’. Anortiittia
tavataan kiteinä kalkkikiven
kontaktimetamorfismi-tuloksissa sekä rakeisena aineksena emäksisissä
magmavuorilajeissa, kuten gabbroissa, ja lisäksi
meteoriiteissa. — Albiittia ja anortiittia sekä
niiden isomorf isia seoksia sanotaan yhteisellä
nimellä plagioklaasiksi. Niillä on useita
yhteisiä ominaisuuksia, joista silmäänpistävin on
se. että niiden ensi katsauksella yhtenäisiltä
näyttävät kiteet ja rakeet todella ovat monenkertaisia
kaksoismuodostuksia ohuista, leveältä sivultaan
yliteenkasvettuneista liistakkeista. Tämä
kaksoisrakenne ilmenee suorina, hienoina viiruina
(plagio-klaasiviirukkeisuus), jotka näkyvät asematason
mukaisilla lohkopinnoilla asestamattomin
silminkin, mutta vielä varmemmin ohutleikkeissä
pola-risatsionimikroskoopin avulla. Plagioklaasiseokset
ovat vuorilajeissa yleisempiä kuin kumpikaan
laji puhtaana. Sentähden niiden tarkka
tunteminen on vuorilajitieteelle erittäin tärkeä, ja niinpä
onkin plagioklaasin ominaisuuksien
riippuvaisuutta kummankin yhdistyksen suhteellisesta
määrästä tutkittu tarkemmin kuin niinkään muun
isomorfisen seossarjan. Optillisten
ominaisuuksien ja myös ominaispainon nojalla voidaan
nykyään plagioklaasin kokoomus täsmälleen
määrätä. Ennenkuin nämä seikat tunnettiin,
pidettiin eräitä yleisimpiä plagioklaasiseoksia
itsenäisinä mineraaleina, joilla luultiin olevan
vakinainen kokoomus. Näille oli annettu omat nimensä,
jotka yhä ovat käytännössä, joskin niihin nyt
sisällytetään koko yhdenjaksoinen seossarja.
Al-biitin ja anortiitin määrä ilmaistaan
molekyli-suhteissa (albiittimolekyli merkitään Ab,
anor-tiiltimolekyli Au). Nimitykset ja niiden
merkitykset (Lacroix’n määrityksen mukaan) sekä
ominaispainojen riippuvaisuus seossuhteista
käyvät selville seuraavasta:

x. • Molekyli-

Nimi suhde Om.-p.

Albiitti....... Ab 2,ei

Oligoklaasi.....Ab^An,—Ab3An1 2,ra—2.65

Andpsiini......Ab3An,—Ab4An3 2,«ö—2,e;

Labradori......Ab4Ans—Ali;\n„ 2.67—2,to

Bytowniitti.....AbjAn2—At^An* 2,to—2,is

Anortiitti...... An 2,75

Oligoklaasia on aineksina graniiteissa,
gneisseissä. syeniiteissä y. m., andesiinia etupäässä
dioi iittiluokan vuorilajeissa, bytowniittia
gabbroissa diabaaseissa, basalteissa. Usein
plagio-klaaseissa, etenkin labradorissa, nähdään
omituinen värileikki, n. s. labradorisuus: sinistä,
violettia ja väritöntä valoa heijastuu samoista
pinnoista eri suunnissa. Tällaista maasälpää on
Labradorissa, Etelä-Norjassa. Kiovan lähellä y. m.,
ja sitä käytetään korukiviksi.

M :t muuttuvat luonnossa erilaisista
vaikutuksista monella tavalla. Epidootti, muskoviitti ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0818.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free