Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Munaiskristillinen kirjallisuus - Muinaislinnat - Muinaislöydöt, ks. Muinaisjäännökset - Muinaismatelija, ks. Liskot - Muinaismuistot
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
763
Muinaislinnat—Muinaismuistot
764
teokset huokuvat ylevää paatosta. Galliassa
oli 5:nnellä vuosis. kirjallisuudella kaunis
jälki-kukoistus (Suipicius Severus, Salvianus), vaikka
ajatusten alkuperäisyys pian hukkui muodon
sievisteltyyn soreuteen. Länsimaillakin rehoitti
kansanomainen legendakirjallisuus, joka
muodoltaan oli kömpelöä ja sisällykseltään mitätöntä,
mutta paljon välittömämmin kuin oppineiden
taiturimaiset teokset kuvasti aikansa todellista
ajatustapaa. Taiteellisesti arvokkain kirkon
luoma uusi kirjallisuuden haara oli latinaiuen
h y m n i r u n o u s, jonka paraat edustajat
olivat Ambrosius, Prudentius, Sedulius ja
Fortu-natus. Näissä hymneissä, jotka runomitallisessa
suhteessa aloittavat uusia uria, on usein
verratonta ylevyyttä ja vienoa hartautta, joka
kohottaa ne lyyrillisinä runoina antiikkista
lyriikkaa korkeammalle tasolle. —
Muinaiskristil-lisen kirjallisuuden länsimailla voimme sanoa
päättyvän kansainvaellusten aikaan, josta alkaa
keskiajan latinainen kirjallisuus (ks.
Latinankielinen kirjallisuus II). [Herman
Jordan. „Gesehichte der altchristlichen Literatur"
(1011); O. Bardenhewer, ,,Gesch. der
altkircb-lichen Litt." MII (1902-12); sama, „Patrologie"
(2 pain. 1901); J. Gummerus, „Teol.
aikakauskirja" 1901 ja «Hist. aikakauskirja", 1913
(uusista löydöistä muinaiskrist. kirjallisuuden
alalla).] " J. G.
Muinaislinnat, s. o. esihistorialliset,
puolustustarkoituksessa varustetut paikat, eroavat
Pohjoismaissa historiallisista linnoista
paitsi
alkeellisemmalta suunnittelultaan myös siinä,
että
rakennusaineksena ei ole
käytetty tiiliä,
hakattuja kiviä tai
kalk-kilaastia, eikä
va-rustuskeinona val-lihautaa. Ne
jaetaan kahteen
päälajiin: 1) p a
i-kansulut s. o.
luonnon
useammalta taholta
suojaamat paikat,
jotka
suojaamattomilta kohdin ovat
varustetut vallilla;
2) k e li ä v a 11 i t,
jotka nekin usein
ovat rakennetut
luonnon jossain
määrin suojaamille
esim. veden tai
soiden eristämille ja korkeille paikoille. —
Suomen muinaislinnat kuuluvat edelliseen
ryhmään. Ne sijaitsevat korkeilla, useammilta
tahoilta äkkijyrkillä ja päällepääsemättömillä,
osittain veden tahi soiden ympäröimällä
kalliovuorilla, joiden nimenä tav. on «Linnavuori".
Vuoren loivemmat rinteet, mistä pääsy sen laelle on
mahdollinen, ovat suojatut luonnonkivistä
kootulla nyk. n. 1-3 m:iä korkealla vallilla, joka
linnan käyttöaikana lienee ollut hakatulla
murroksella korotettu. Heikoimmilla kohdin on usein
Muinaislinnan pohjapiirros.
Manteren linna, Vanaja. 1—2. Vuorelle
johtavia solia suojaavat vallit
varus-tettuine porttiaukkoineen.
alempana etuvarustusyalleja. Joskus on
linnavuori niin vaikeapääsyinen, että varustukset ovat
olleet tarpeettomia. Vallissa olevat porttiaukot
ovat toisinaan erikoisesti varustettuja esim.
jatkamalla vallin päitä sisäänpäin (ks. kuvaa),
jotenka linnan puolustajat saattoivat useammilta
tahoilta käydä ainoastaan yksitellen sisään
pääsevien hyökkääjien kimppuun. — Muinaislinnoja
tunnetaan yksistään maamme etelä-osista;
pohjoisimmat ovat Ikaalisissa, Kuhmoisissa,
Sulkavalla ja Sortavalassa. Erikoisen lukuisasti on
niitä Varsinais-Suomessa, Etelä-Hämeessä ja
varsinkin Laatokan luoteisrannikolla.
Linnavuo-riemme laella on tavattu jätteitä pakolaisten
nuotioista, heittoki vi varasto ja ja ylen harvoin
jäännöksiä kiinteämmistä asuinrakennuksista.
Pysy-väisemmin ei niillä liene oleskeltu, vaan
läheiset kylät ovat käyttäneet niitä vaaran hetkellä
pakopaikkoina. Talteen saatujen löytöjen
mukaan ne ovat olleet käytännössä 700-luvulta
alkaen historialliseen aikaan saakka. —
Poikkeus-ilmiöinä mainittakoon Ahvenanmaan
muinaislinnat, jotka kehittyneempien varustuksiensa kautta
liittyvät Ruotsin vastaaviin muinaisjäännöksiin.
Hakostaron linna (ks. Hakostaron
linnamäki) Uskelassa, joka kalkkilaastilla muurnt
tuine valleilleen on historiallisiin linnoihin
johtava välimuoto, sekä Räisälässä oleva Tiuria
linna (ks. t.), missä muinaislinnojemme tapaan
rakennettu valli ympäröi Vuoksen Linnasaarella
esihistoriallisen ajan lopulla sijainneen
kauppakylän paikkaa. Pohjanmaalla tavattavista
valli-kehistä ks. Jättiläiskirkot. —
Ulkomaiden muinaislinnoista ovat Ruotsin
ja Norjan enimmäkseen samanikäisiä ja
pääsuun-nitelmaltaan samanlaisia kuin Suomen, mutta
ovat varsinkin Ruotsissa meikäläisiä
kehittyneempiä vankempine ja tävdellisempine valleiueen
ja etuvarustuksineen. Gotlannin ja Ölannin
saarilla on myös esihistoriallisia kehälinuoja (ks.
Ismanstorpin muinaislinna).
Tanskan, Pohjois-Saksan, Itämeren maakuntain ja
useat Venäjän muinaislinnat (ks. G o r
o-d i s t s e) ovat näiden maiden kallioista köyhän
luonnon vuoksi kehävalleja. Venäjällä on myös
— etupäässä Suomen suvun asumusaloilla nim.
Länsi-Siperiassa, Volga-Kaman alueella ja Ar
kangelin läänissä, mutta myös Etelä-Venäjällä —
paikansulkutvyppiin kuuluvia muinaislinnoja,
siten muodostettuja, että kahden joen yhtymän
välinen niemeke on erotettu ympäröivästä
tasangosta joko yhdellä tahi useammalla joesta
jokeen kulkevalla vallilla. Viimeksimainitut linnat
ovat vuosien 500 e. Kr.-500 j. Kr. väliseltä ajalta.
[Hjalmar Appelgren, «Suomen muinaislinnat".
(1S91); Julius Ailio, «Muinais- ja keskiaikai
set linnat" (Oma maa IV): A. M. Tallgren.
«Sorotsji Gorin muinaislinna" (..Suomen museo"
1910).] A. Es.
Muinaislöydöt ks. Muinaisjäännökset.
Muinaismatelija ks. Liskot.
Muinaismuistot (ks. M ui n ai sj ään u ök
set) ovat useissa maissa erikoisilla asetuk
silla otetut valtion suojeluksen alaisiksi. Niin
Suomessakin, jossa on perustettu erikoinen
niui-naismuistohallitus, Muinaistieteellinen toimikunta
(ks. t.), ja annettu erikoinen laki m:n
suojaamiseksi: «Armollinen asetus muinaisaikaisten
muistomerkkien rauhoittamisesta ja suojelemi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
