Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Naiivi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
983
Naisakatemia—Naisasia
981
juoksua, kävi 1866 Lhasassa, löysi seur. v. parin
muun pundiitin kanssa Singitsun. Induksen
pohjoisen lähdejoen, sekä uudella Etelä-Tiibetin läpi
tekemällään matkalla 1874-75 useita suuria
järviä ja kävi toistamiseen Lhasassa. — Sven Hedin
on myöhemmin todennut N. S:n havainnot ja
ilmoitukset harvinaisen tarkoiksi. E. E. K.
Naisakatemia (vrt. Akatemia). Tämän
nimityksen saivat ne luentojaksot, joita kolmisen
vuotta syksystä 1873 alkaen yliopiston opettajat
pitivät Helsingissä korkeampaa oppia haluaville
naisille. Yritys oli yksityistä laatua.
Pääsytutkintoa ei vaadittu, mutta haluaville annettiin
todistus. Yrjö Koskisen ,.Johtavat aatteet
ihmiskunnan historiassa" syntyi n:ssa pidetyistä
luennoista. 0. M-e.
Naisasia. N.-liikkeen päämääränä on saattaa
nainen oikeudelliseen yhdenvertaisuuteen miehen
kanssa, toimittaa hänelle tilaisuutta hankkia
itselleen tietoja ja päästä eri työaloille niitä
hyväkseen käyttämään. Kristinusko opetti
yhdenvertaisuutta miehen ja naisen välillä, mutta siitä
huolimatta on naisia kaikissa maissa vielä senkin
jälkeen kuin kristinoppi oli omaksuttu, pidetty
alhaisessa asemassa. Yksityiset ajattelijat ovat
vuosisatojen kuluessa vaatineet tämän epäkohdan
poistamista, vieläpä niin aikaisin kuin Platon
teoksissaan noin 2.000 vuotta sitten.
Myöhemmin käsittelivät naisten asemaa julkaisuissaan
Cornelius Agrippa 1509, Huseelli 1552. Anthony
Gibson 1599, Mary Asteli 1694. Daniel Defoë 1696,
Theodor von Hippel 1763 v. m. On huomautettu,
että n.-liikkeen siemen tämän sanan uudemmassa
mielessä tuli Englannista, jossa naiset aikaisin
nauttivat oikeuksia esim. olla pääreinä ja istua
parlamentissa (Henrik III:n ja Edvard I :n aikanai.
sekä että englantilaisten naisten vapaudentunne
puhkesi esiin Ameriikan vapaassa tasavallassa.
N.-liike sai näet alkunsa amer. vallankumouksesta
1776. jolloin Pohjois-Ameriikan Yhdysvallat
julistautuivat itsenäisiksi. Silloin levisi kaikkiin
yh-teiskuntakerroksiin oppi ihmisoikeuksista.
Naisetkin heräsivät. Moni heistä (Merey Otis Warren.
Abigail Smith Adams, Hannah Lee Corbin) otti
tehokkaasti osaa vallankumoukseen vaatien myös
naisille valtiollisia oikeuksia. Euroopassa heräsi
kysymys eloon Ranskan vallankumouksen kautta
1789, jolloin sekä naiset itse (Olympe de Gouges,
Rose Lacombe) että etevät miehet (Condorcet,
Sieyès. Cambacérès) voimakkaasti vaativat
kaikille kansalaisille, siis naisillekin, samoja
oikeuksia. Englannissa julkaisi Mary Wollstonecraft
1790 Ranskan vallankumouksen aatteiden
vaikutuksesta kuuluisan teoksensa ..Vindieation of the
rights of women" (Naisten oikeuksien puolesta).
Ei kumpikaan näistä vallankumouksista
välittömästi aikaansaanut muutoksia naisten asemassa,
mutta niiden levittämät opit ihmisoikeuksista
johtivat uuteen käsitykseen naisen
henkilöllisyydestä ja siten välillisesti työhön hänen tilansa
kohottamiseksi. Ankaran takatalven tuotti
aatteelle Napoleon, jonka lakikirja, ,,Code Napoleon",
sääti naiselle vielä entistäkin alhaisemman
aseman. Tämä laki otettiin käytäntöön useissa
Euroopan maissa. Jonkunmoisena vastalauseena
sille olivat rouva Stael von Holsteinin ja sitten
George Sandin romaanit, jotka kuvasivat
naisten sorrettua tilaa. Kesti kauan ennenkuin
n.-liike kehittyi sanoista toimintaan. V. 1840
pidettiin Lontoossa kansainvälinen kongressi
orjuuden vastustamiseksi, ja siihen ei naisten
sallittu ottaa osaa syystä ettei tällaisen
toiminnan katsottu kuuluvan heidän alaansa. Tämä
tapaus. joka räikeästi paljasti naisten
riippuvaisuuden. oli aiheena ensimäiseen
naisasiakokouk-seen Seneca Fallsin kaupungissa New Yorkin
valtiossa 1848. Siinä vaadittiin naisille pääsy
kaikkiin kouluihin, yliopistoon, kaikille
työaloille; sama palkka samasta työstä työntekijän
sukupuoleen katsomatta, jos heillä on samat
tiedot ja sama taito; samat oikeudet
aviopuolisoille heidän persoonaansa, lapsiinsa ja
omaisuuteensa nähden: valtiollinen äänioikeus naisille
samoilla perusteilla kuin se on miehille suotu.
Kokous herätti suurta huomiota Englannissakin
ja johti m. m. siihen, että englantilainen
ajattelija John Stuart Mill sittemmin (1869)
kirjoitti kuuluisan teoksensa ,.The subjection of
women" (Naisen alhainen asema). Teoksessaan
hän selitti, että toisen sukupuolen oikeudellinen
vallanalaisuus toiseen sukupuoleen nähden on
mitä suurimpana esteenä ihmiskunnan
edistymiselle. Seneca Fallsin kokouksen jälkeen on
nais-asiatyö ollut järjestettynä Ameriikassa, missä
sitä johtivat Lucretia Mott, Elizabeth Cady
Stanton, Susan B. Anthony, Wendell Phillips y. m.
Englannissa työ järjestyi 1850-luvulla, vaikka
ensimäinen varsinainen naisten
äänioikeusyhdis-tvs syntyi vasta 1869. Täällä esiintyivät
johtajina, paitsi Milliä, rouvat Peter Taylor,
Pris-cilla Mc Laren. Millicent Garret Fawcett y. m.
V:n 1848 vallankumous erinäisissä Euroopan
maissa antoi uuden sysäyksen aatteelle. Louise
Otto Peters rupesi toimittamaan ensimäistä nais
asialehteä Saksassa, Ranskassa taas Jeanne Deroin
Desroches, Pauline Roland. Victor Considérant
y. m. kirjoittivat teoksia naisten
yhteiskunnallisista oikeuksista ja perustivat naisklubeja. Ernest
Legouvé julkaisi ,.Histoire morale de la femme"
(Naisten historia) nimisen arvokkaan teoksensa,
jolla oli suuri vaikutus myöskin Venäjän ja
pohjoismaiden naisiin. Saksassa perustettiin
ensimäinen n.-yhdistys 1860-luvulla, Ranskassa
1870-luvulla. Skandinaaviassa, jossa vapaudenkäsite
aina on pysynyt verraten voimakkaana ja jossa
naista on pidetty suuressa arvossa, juurtui liike
aikaisin. Jo 1840-luvulla työskenteli Lars Johan
Hierta Ruotsissa naisen oikeudellisen aseman
parantamiseksi. V. 1859 kirjoitti Fredrika Bremer
..Hertha" nimisen tietäraivaavan romaaninsa.
Tanskassa esiintyi Mathilde Fibiger. Norjassa
Camilla Collett esitaistelijoina. Ensimäinen
nais-asiayhdistys perustettiin Tanskassa 1871,
Ruotsissa 1872 ja Norjassa 1884. Sam. v. syntyi
myös ensimäinen tällainen yhdistys Suomessa,
nim. Suomen naisyhdistys. Fredrika Runeberg
ja AdelaTde Ehrnrooth olivat 1860-luvulla
raivanneet aatteelle tietä. Italiassa oli 1700-luvulla
ollut loistokausi, jolloin naisia oli esiintynyt
professoreina ja tiedemiehinä, mutta senjälkeen oli
naisen oikeudellinen tila ja naiskasvatus suuressa
määrässä alentunut. Vasta 1881 perustettiin siellä
ensimäinen n.-yhdistys, ja vasta viimeisinä
vuosina liike on siellä alkanut kukoistaa. Muut
sivistysmaat ovat seuranneet esimerkkiä, ja useiden
itämaistenkin kansojen keskuudessa on nykyään
n.-yhdistyksiä. V. 1888 perustettu „The
international council of women" (Kansainvälinen nai —
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
