- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 7. Oulun tuomiokunta-Ribes /
177-178

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pankki

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

177

Pankki

170

luin vaihtokonttorin perustamista maahan
liikevaihdon helpottamiseksi. Kun säädyt sitten
kokoontuivat valtiopäiville Porvooseen, saivat ne
hallituksen esityksen yhteydessä maan tulevasta
rahasta tilaisuuden antaa lausuntonsa myöskin
p.-kysymyksestä. Siinä säädyt lausuivat julki
sen vakaumuksen, että vakavuus ja selvyys
Suomen rahaoloihin voitaisiin saada aikaan vasta
sitten, kun kansamme, kuten entisessä emämaassa,
saisi oman, eduskunnan hallittavan
pankkilaitoksen ja tämän avulla oman kansallisen rahan.
Tällaisen p.-laitoksen peruspiirteet Porvoon
valtiopäivät myöskin jo suunnittelivat, josta oli
tuloksena jouluk. 12 p. 1811 annettu armollinen
..Ohjesääntö Suomen Vaihto-, Laina- ja
Talletus-konttorille". V. 1S17 annettiin sille nimi
„Suo-men Vaihto-, Talletus- ja Lainapankki". P:n
peruspääoma määrättiin yhdeksi milj. ruplaksi
hopeata eli 2 milj. rpl :ksi Venäjän
pankkoassig-natsioneja. P. sijaitsi aluksi maan silloisessa
pääkaupungissa Turussa, mutta muutettiin
sittemmin Helsinkiin, jossa se alkoi toimintansa lokak.
1 p. 1810. P.-liikkeen harjoittamiseen nähden oli
sen tarkoitus: lainojen myöntäminen kiinnitystä
vastaan kiinteistöihin ja panttia vastaan
ruukkien ja tehdasten myymättömiin tuotteihin tahi
takausta vastaan, sekä setelinanto ja talletusten
ottaminen, kumminkin ilman korkohyvitystä.
Koko pohjapääoma eli n. s. alkuperäinen
rahasto osoitettiin käytettäväksi lainoihin
kiin-teimistövakuutta vastaan ja etupäässä niille, joilla
oli velkaa Ruotsiin. P:n setelinanto tarkoitti
etupäässä vaihtorahan puutteen poistamista. Aluksi
se senvuoksi laski liikkeeseen ainoastaan 20. 50
ja 75 kopeekan seteleitä, myöhemmin myöskin 1
ja 2 ruplan sekä lyhyemmän ajan 4 ruplan
seteleitä. Setelinantoa vastaavan setelikatteen
suhteeksi liikkeessä oleviin seteleihin määrättiin 1 :3.
joten -/3 hypoteekkisummasta saatiin lainata ja
etupäässä tehdastarkoituksiin. Tätä rahastoa
nimitettiin pikkusetelirahastoksi. —
Uusi ajanjakso niin hyvin Suomen pankin kuin
maamme rahaolojen historiassa alkaa v:sta 1840,
jolloin ryhdyttiin toimiin n. s. rahamuutoksen
(realisatsionin) aikaansaamiseksi ja sen
yhteydessä p:n toiminnan laajentamiseksi ja
uudelleen järjestämiseksi. Tähän asti p. oli
harjoittanut vaatimatonta toimintaansa pääasiallisesti
niillä perusteilla, jotka sille alussa annettiin,
mutta mainitusta vuodesta lähtien se alkaa
muodostua siksi kansalliseksi rahalaitokseksi, jona se
nykyään on, ennen kaikkea vakavuuden ja
järjestyksen ylläpitäjänä maan rahaoloihin nähden.
Uuden ohjesäännön mukaan, joka sille annettiin
IS p. marrask. 1840, p. nyt oikeutettiin
harjoittamaan varsinaista liike-p:n toimintaa, s. o.:
diskonttaamaan vekseleitä ja antamaan lainoja
arvopapereita ja siirrettäviä maksusitoumuksia
vastaan: sen setelinanto-oikeus sai toisen
muodon, kun pikkusetelit peruutettiin liikkeestä ja
p. oikeutettiin antamaan setelejä hopearuplille,
jotka se vaadittaessa lunasti hopealla, ja joiden
vakuutena sillä aina piti olla metallia vähintään
7/,n liikkeessä olevien setelien nimellismäärästä.
Sitäpaitsi perustettiin p :lle sen ensimäiset
„vaihtokonttori" nimiset haarakonttorit
Turkuun, Vaasaan. Viipuriin ja Kuopioon sekä
vähän myöhemmin Ouluun, ja p. oikeutettiin
pitämään asiamiehiä ulkomailla.

Se vakavuus maamme rahaoloissa ja Suomen
pankin toiminnassa, jonka edellämainittu
rahan-muutos oli saanut aikaan, häiriytyi kumminkin
v. 1853 alkaneen Itämaisen sodan vaikutuksesta.
1840 v:n rahanmuutoksessa, jossa ensinnäkin oli
se vika, että setelit oli julistettu yhtä lailliseksi
maksuvälikappaleeksi kuin metalliraha, oli vielä
tämän lisäksi Suomen pankki velvoitettu
lunastamaan ei ainoastaan omia setelejään vaan
myöskin Venäjän valtio-p:n setelejä. Kun sitten
Venäjän valtio-p., joka sodan alussa oli antanut
suuria summia hallituksen käytettäväksi, ei
kyennyt ylläpitämään seteliensä lunastamista, oli
Suomen pankki, joka luonnollisesti ei olisi voinut
kestää koko Venäjän setelitulvaa, pakotettu
huhtikuussa 1854 myöskin lakkauttamaan
setelilunas-tuksensa, vaikka sillä omien seteliensä vakuutena
olikin täysin riittävät varat. Jos siis mieli
Suomessa päästä vakaviin rahaoloihin oli tämä
velvollisuus saatava lakkautetuksi, samoinkuin
Venäjän setelien pakkokurssi poistetuksi Suomesta.
Toimenpiteet näiden epäkohtien korjaamiseksi
johtivat ensinnäkin siilien, että maamme 4 p.
hulitik. 1860 annetulla julistuskirjalla sai oman
laskurahan, yksikkönä hopeamarkka, jonka tuli
olla arvoltaan */, hopearuplasta ja sisältää 100
penni nimistä osaa, ja Suomen pankki
oikeutettiin lyöttämään tämänmukaista vaskirahaa ja
laskemaan liikkeeseen 3 ja 1 markan
setelejä. Kesäk. 12 p. 1860 valtuutettiin sitten
Suomen hallitus lyöttämään 1 ja 2 markan sekä
75, 50 ja 25 pennin hopearahoja ja Suomen
pankki oikeutettiin samalla antamaan 12, 20,
40 ja 100 markan setelejä. Lisäksi annettiin se
tärkeä säännös, ettei kukaan ollut velvollinen
yksityisessä liikkeessä ottamaan vastaan
ala-arvoista hopea- ja vaskirahaa 10 markkaa
suurempaa määrää. Tosin puuttui vielä
nimenomainen peruutus Venäjän setelien pakollisesta
vastaanottamisesta maksunvälityksissä, mutta se
pidettiin kumminkin luonnollisena seurauksena
edellisestä. Tällä tavoin oli lopullisesti laskettu
varma perustus Suomen erityiselle
rahajärjestelmälle, mutta Venäjän setelien pakkokurssi
Suomessa oli edelleen korjaamatta ja tuotti
epävarmuutta maan raha- ja liikeoloissa. Vasta
marraskuun 13 p. 1865 astui voimaan asetus siitä,
että hopeamarkka oli ainoa laillinen maksuväline
Suomessa.

Sitä ennen 1. v. 1S5S) oli jo ryhdytty Suomen
pankkiakin uudelleen järjestämään, jotta se
paremmin vastaisi ajan liikevaatimuksia. Sen
kotimaista lainanantomahdollisuutta laajennettiin ja
ulkomaisten asiamiesten lukua lisättiin, se sai
oikeuden ruveta myöntämään kassakreditiivilai
noja ja asettamaan osoituksia konttoriensa
maksettavaksi. joka oli alkuna p:ien n. s.
posti-lähetysvekseleille. P:n haarakonttorien lainojen
myöntämisoikeus ja muun p.-liikkeen
liarjoit-tamismahdollisuus laajennettiin j. n. e.
Seurauksena tästä lisääntyi p:n lainananto ja liikevaihto
tuntuvasti sitä seuraavina vuosina, jota tosin
keskeytti 1860-luvun vaikeat katovuodet:
samoihin aikoihin tapahtui p:n hallinnossa tärkeä
muutos. Se oli v:sta 1868 alkaen joutunut
säätyjen huostaan, ja p:n valvonta senaatin
talousosastolta säätyjen valitsemille p.-valtuusmiehille.
P:n joutuessa säätyjen huostaan ei sen asema
tosin ollut loistava, sillä katovuodet olivat vaati-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Oct 11 13:39:12 2022 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/7/0105.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free