- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
137-138

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Romaania

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

133

Romaania

137

rin linnoitus) luona on lujia linnoituksia. —
Sotalaivastoon kuuluu 31 vanhaa ja pientä alusta,
yhteensä 6,004 ton., 101 tykkiä, 2,900 miestä. —
R :n vaakuna: keskustassa Hohenzollernien
neliosainen, musta-valkoinen kilpi, jota Valakian
(sinisellä pohjalla kultainen kotka ja aurinko),
Moldovan (punaisella pohjalla kultainen
härän-pää, tähti ja puolikuu), Pienen Valakian
(punaisella pohjalla kruunusta nouseva kultainen
leijona) ja Dobrudzan (sinisellä pohjalla kaksi
kultaista delfiiniä) vaakunat ympäröivät. Vaakunaa
tukee kaksi kultaista leijonaa, alla on
ruhtinas-huoneen tunnussana „Nihil sine Deo". Maan
värit: sininen, keltainen, punainen, jotka
lipussa ovat pystysuorasti. — Valtion r a h
a-asiat osoittavat hyväsatoisina vuosina
erinomaisia tuloksia (tiliv. 1913-14 tulot 96,8 milj. mk.
menoja suuremmat), jotavastoin katokaudet
saattavat valtion vararikon partaalle. Tiliv. 1914-15
tulo- ja menoarvio päättyi 600,2 milj. mk:aan
(tulot julkisista laitoksista 159,« milj.,
välillisistä veroista 108 milj., valtionmonopoleista
87,6 milj., rahaministeriöstä 76,8 milj.,
välittömistä veroista 50,2 milj. mk.; menot
rahaministeriöön 232 milj., yleisten töitten ministeriöön
111,7 milj., sotaministeriöön 98.t milj.,
opetus-ja kirkollisministeriöön 58,9 milj. mk.).
Rasittava valtiovelka 1913 nousi 1,769,2 milj. mk :aan
(asukasta kohti 4.3 kertaa suurempi kuin Suo
messa). [A. Bellessort, „La Roumanie
eontempo-raine" (1905) ; G. Benger, ,,Rumänien im Jalire
1900" (1901); L. Colescu, ,,Progrès économiques
de la Roumanie, réalisés sous le rëgne de sa
majesté le roi Carol I" (1907); A. de
Guber-natis, ,,La Roumanie et les roumains" (1898) ;
E. de Laveleye, „La péninsule des Balkans"
(1886) ; A. Philippson, „Europa" (1906) ; H. Le
Pointe, „La Roumanie moderne" (1910); J.
Samuel-son, „Rumania, past and present" (1882) ;
A. A. C. Stourdza, „La terre et la race
roumai-nes" (1904); tilastoa: ,,Bulletin statistique de la
Roumanie". „Gothaischer Hofkalender".]

E. E. K.

Historia. R:n valtio on syntynyt
Moldovan ja Valakian (ks. n.)
ruhtinaskuntien yhdistymisestä. V. 1859 valittiin
molemmissa maissa ruhtinaaksi eversti
Aleksanteri C u z a, ja jouluk. 1861 antoi Turkin
sulttaani, jonka ylivallan alaisia nämä
ruhtinaskunnat olivat, suostumuksensa siilien, että
Moldovalla ja Valakialla saisi olla yhteinen
ministe-ristö ja yhteinen edustajakamari Bukarestissa;
8 p. jouluk. 1861 julistettiin yhtenäinen R:n
valtio perustetuksi. V. 1863 peruutettiin valtiolle
luostaritilat. Edustajakamarin ja hallituksen
väliset riitaisuudet, joihin m. m. oli antanut
aihetta kysymys talonpoikain vapauttamisesta,
päättyi 14 p. toukok. 1864 vapaamielisen
pääministeri Cogalniceanun johdolla toimeenpantuun
valtionkaappaukseen. Ruhtinaan valtaa lisätti;n,
eduskunta tehtiin kaksikamariseksi ja
vaalioikeutta laajennettiin. Tämän jälkeen seurasi
joukko uudistuksia hallinnon ja oikeudenhoidon
alalla, uudet ranskalaismalliset siviili- ja
rikoslait julkaistiin, talonpojat vapautettiin maaor
juudesta ja päivätöistä, 407,000 perhettä sai
maatilkkunsa omakseen maanomistajille
suoritettavaa korvausta vastaan. R:n kirkko tehtiin
kokonaan riippumattomaksi Konstantinopolin

patriarkasta, ja 1865 otettiin gregoriaaninen
kalenteri käytäntöön ; siviiliavioliitto ja
oppivelvollisuus saatettiin voimaan. Mutta ruhtinas
Aleksanterin tuhlaavaisuus ja mielivalta herätti
kaikista hänen hallituksensa ansioista huolimatta
suurta tyytymättömyyttä; häntä vastaan tehtiin
salaliitto, jonka jäsenet 23 p. lielmik. 1866
ottivat hänet vangiksi ja pakottivat hänen
luopumaan hallituksesta. Hulitik. 20 p. valittiin
kansanäänestyksellä ruhtinaaksi Hokenzollern-Sig
maringenin prinssi Karl, joka nousi
valtaistuimelle nimellä Carol I. Hän vahvisti uuden,
vapaamielisen, belgialaismallisen valtiosäännön.
Uuden ruhtinaan ensimäisinä hallitusvuosina
riehui maassa kiivaita puolueriitoja ja juutalaisia
vainottiin julmasti hallituksen pysyessä
toimettomana. V. 1867 otettiin käytäntöön ransk.
rahajärjestelmä, metriset mitat ja painot; 1868
järjestettiin sotajoukko preussil. tapaan. Sam. v.
ryhdyttiin rakentamaan useita rautateitä, jotka
valtio 1880 otti haltuunsa. Vv. 1870-71 käydyn
saksalais-ranskalaisen sodan johdosta syntyneiden
saksalaisia ja osittain ruhtinasta itseään
vastaan suunnattujen levottomuuksien johdosta
ruhtinas aikoi luopua vallasta, mutta jäi kuitenkin
suurvaltain kehotuksesta paikoilleen ja sai 1871
hallituksen siirretyksi konservatiiviselle
Catar-giun ministeristölle, joka palautti järjestyksen.
Vv. 1876 88 oli johtavana ministerinä loan
Bratianu. Kun Venäjän ja Turkin välillä hulitik.
1877 alkoi sota, antoi R:n hallitus Venäjän kul
jettaa joukkonsa R:n kautta, ja kamarit
julistivat vasten Venäjän tahtoa R:n Turkista
riippumattomaksi valtioksi. Sodassa R:n joukot
ruhtinaansa johdolla ottivat tehokkaasti osaa
varsinkin Plevnan piiritykseen ja valloitukseen.
Siitä huolimatta Venäjä ei laskenut R:aa osalli
seksi rauhanneuvotteluihin ja pakotti sen
vaihtamaan Venäjältä 1856 otetun Bessarabian osan
vähäarvoiseen Dobrudzaau; tämä menettely
vieroitti R:n Venäjästä. Berliinin kongressi
tunnusti 1878 R:n itsenäisyyden, ja 26 p. maalisk.
1881 kamarit julistivat maan kuningaskunnaksi.
V. 1884 pantiin toimeen valtiosäännön tarkastus
ja vaalioikeutta laajennettiin. Jo 1883 R.
ulkopolitiikassaan lähestyi Saksaa ja 1885 se liittyi
läheisesti kolmiliittoon; tätä ulkopolitiikan
suuntaa kannatti voimakkaasti saksalaissyntyinen
kuningas. Bratianun luovuttua 1888 olivat
vallassa milloin konservatiivit (Catargiu, Carp
y. m.), milloin vapaamieliset (Sturdza, Bratianu).
V. 1889 R. siirtyi kultarahakannalle.
Juutalaisia vainottiin edelleen, vaikka suurvalloille oli
luvattu parantaa heidän asemaansa. Myöskin
agraariolot pysyivät viheliäisellä kannalla,
huolimatta siitä, että valtio koetti edistää itsenäisen
pientilallisluokan syntymistä. Useimmat maalai
set viljelivät vuokramaata, josta lie
vanhentuneille työkaluilleen ja viljelystapoineen saivat
huonoja satoja, niin että heidän asemansa ei
ollut juuri parempi kuin maaorjuuden aikana.
Juutalaiset, jotka lain mukaan eivät saaneet
omistaa maata, toimivat suurvuokraajina, jotka
puolestaan antoivat talonpojille maata vuokralle
pienissä palstoissa. Vanhaan juutalaisvihaan
yhtyi katkeruus suurtilallisia vastaan, ja
maalisk. 1907 syntyi talonpoikaiskapina, joka oli
kukistettava asevoimalla; kamarit hyväksyivät
nyt useita lakeja, joilla pienviljelijäin suoritet

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0081.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free