Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruotsin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
353
Ruotsila—Ruotsin kieli
ja kirjallisuus
359
joilla 011 pysyvä kirjallinen arvo. Ne olivat
alkujaan piiritanssilauluja. Balladissa on aina
kertova sisällys; mutta sen jako säkeistöihin ja
näissä tavattavat kertosäkeet antavat sille
lyyrillisen leiman. Eepillisen osan esitti
juhlatilaisuuksissa varsinainen ammattimies, esilaulaja 1.
lekare-, kertosäkeeseen yhtyivät sitten kaikki
muut tanssijat. Balladin kukoistusaika on 14 :s
vuosis. Runoilija on aina tuntematon. Aikojen
kuluessa balladi vähitellen muuttui, säkeitä jäi
pois, toisia tuli sijaan, mutta luonteeltaan se
pysyi samanlaisena. Sisällykseen katsoen balladit
ovat hyvin vaihtelevia. Milloin lauletaan
nniinais-germ. maailman mahtavista uroista ja
kuninkaista (esim. Didrik Berniläisestä), milloin taas
myvtillisistä olennoista (kuten keijukaisista,
vuorihiisistä y. m.). Sangen lukuisia ovat n. s.
ritarilaulut, ja muutamat ovat historiallisia siinä
suhteessa, että ainakin nimet liittyvät
tunnettuihin tapahtumiin tai henkilöihin. — Aivan
toinen maailmankatsomus kuin balladissa, joka
kauttaaltaan on ylimyksellinen, kohtaa meitä
keskiajan historiallisessa laulussa, jonka
tarkoituksena on ylistää isänmaallisia sankaritekoja.
Tällaisia ovat piispa T h o m a a n runoelmat. —
Varsinainen historiankirjoitus alkaa pappien ja
munkkien päiväkirjoissa (diaarioissa) tai
kuninkaitten, piispojen ja laamannein luetteloissa
(annaaleissa) tavattavista hajanaisista
muistiinpanoista. Niistä syntyi keskiajan kronikka,
jossa tapahtumat sinänsä luetellaan kirjoittajan
niistä lausumatta mielipidettänsä tai asettamatta
niitä keskinäiseen yhteyteen. Usein nämä
kronikat olivat runomuotoisia, niistä syystä niitä
sanotaan ,,riiniikronikoiksi". Vanhin on n. s.
Eerikin kronikka (n. v:lta 1320), joka esittää
Folkungein historiaa v:een 1319. Sen
päähenkilönä esiintyy Eerik-herttua, ja sen tekijä on
ehkä sama henkilö, joka on kääntänyt
Eufemian-laulut ruotsiksi. Myöhemmistä kronikoista
mainittakoon Kaarlen kronikka ja Sturein kronikat,
jotka eivät kuitenkaan runolliselta eivätkä
historialliselta kannalta vedä vertoja edelliselle. —
Historialliseen kirjallisuuteen liittyy tavallaan
valtio-oikeudellinen teos ,,Um styrilsi kununga
ok höf/jinga". joka esittää Ruotsin hallitustavan
periaatteet.
Keskiajan kirjallisuudesta mainittakoon vielä
sen sivistyshistoriallisessa suhteessa tärkeimmät
tuotteet, vanhat maakuntalait. Niiden juuret
ulottuvat kauas muinaisuuteen, ja ennen
kristinuskon maahantuloa ne runosäkeiksi sepitettyinä
suullisena perintönä kulkivat sukupolvelta
sukupolvelle. Kullakin maakunnalla oli oma
laamanninsa ja hänen velvollisuutenansa oli muistossa
säilyttää isiltä perityt lait ja käräjissä teroittaa
ne kansan mieleen. Aikaa voittaen, varsinkin
kristillisen kulttuurin päästyä voitolle, ruvettiin
kokoamaan, järjestämään ja
muistiinkirjoittamaan näitä lakimääräyksiä. Todistettavasti
tällaisia muistiinpanoja on jossakin määrin tehty
jo pakanuuden aikana. Vanhin säilyneistä
maa-kuntalaeista on vanhempi Länsigöötan laki, joka
luultavasti toimitettiin jo 1200-luvun
alkupuolella, jos kohta vanhin käsikirjoitus on n. v:lta
1281 tai heti sen jälkeiseltä ajalta.
Uskonpuhdistajain täytyi saavuttaakseen
päämääränsä käyttää kansan omaa kieltä. Täten
äidinkieli nostettiin latinan kielen rinnalle ja
kansallisen omakielisen kirjallisuuden
syntyminen kävi siten mahdolliseksi. Kaunokirjallinen
tuotanto oli uskonpuhdistuksen aikakaudella
hyvin köyhää; aika oli luonteeltaan
käytännöllinen,. ja kaikki kirjallisuus sai opettavan leiman.
Ajan merkillisin persoonallisuus ja suurin
kirjailija oli Olaus Petri (1493-1552,’ ks. t.).
Kustaa Vaasan reformi ei olisi ollut mahdollinen
ilman voimakkaan yleisen mielipiteen apua, ja
tämän mielipiteen luominen 011 suureksi osaksi
katsottava Olaus Petri’n ansioksi. Hän se
kirjai-lijatoimessaan ensimäisenä kääntyi koko kansan
puoleen. Ja tämän kirjailijatoimen pääpyrintönä
oli toteuttaa protestanttisuuden periaatteet,
saattaa ihmiset persoonalliseen suhteeseen Jumalan
kanssa ja itsenäiseen uskonnolliseen
vakaumukseen. Kaikilla aloilla, joilla hän on liikkunut:
raamatunkäännöksen, historiantutkimuksen,
näytelmäkirjallisuuden, virsien ja kansantajuisen
kirjailijatoimen, hän on lämminsydäminen ja
laajakatseinen humanisti. Hänen kielensä on
selvää ja ytimekästä, se lähentelee sen ajan
puhekieltä ja siten Olaus Petri tulee
nykyis-ruotsin kirjakielen luojaksi. Hänen veljensä
Laurentius Petri (k. 1573, ks. t.) on
kirjailijana tuotteliaampi kuin Olaus ja oppineempi
teologi, mutta häneltä puuttuu veljen rohkeus ja
suurisuuntainen selvänäköisyys. — Mitä ajan
tieteelliseen tutkimukseen tulee, harrastettiin
teologian ohella ainoastaan historiaa. Siinäkin
Olaus Petri kohoaa muiden yläpuolelle: hän on
ainoa, joka kronikassaan noudatti kriitillistä
metodia. Huomiota ansaitsee kuitenkin keski- ja
uuden ajan rajalla eläneen Olaus
Magnuksen (ks. t.) suuri teos ,,Historia de
genti-bus septentrionalilms", joka vielä tänä päivänä
on arvokas sivistyshistorialleen lähde.
Historiantutkijana vaikutti myöskin Johannes
Messenius (k. 1636. ks. t.), joka ,,Seondia
illu-strata"ssaan kuvasi Ruotsin kohtaloita aina
vedenpaisumuksesta asti vuoteen 1616.
,,Historiallisia" ovat myöskin Messeniuksen näytelmät
(esim. ,,Disa" ja „Signill"). joita Upsalan
ylioppilaat esittivät markkinayleisölle. Kotimaisen
aiheensa vuoksi näillä draamoilla on
jonkinlainen merkitys, mutta muuten draama
uskonpuhdistuksen vuosisadalla ei sanottavasti kehittynyt.
Ruotsissa, kuten muussa Euroopassa, muodostui
keskiaikaisista uskonnollisista juhlanäytelmistä
ensin raamatunaiheisia näytelmiä, joiden
tarkoituksena oli valaista Raamattua ja vaikuttaa
opet-tavasti. Niin esim. Olaus Petri’n ,.Tobie
come-dia"ssa, vanhimmassa ruots. näytelmässä,
esitetään luterilaisen kirkon käsitys avioliitosta.
Kouluissa ja yliopistossa esitettiin n. s.
„koulu-komedioja". Näilläkin oli kasvatuksellinen
tarkoitus: totuttaa nuorisoa puhumaan kaunista
latinaa. Ensin esitettiin pääasiassa Terentiuksen
komedioja, mutta pian syntyi jäljittelyjä, jotka
saivat uuden kristillisen sisällyksen. Vasta
1600-luvun alussa syntyy engl. ja saks. vaikutuksesta
sivutarkoituksista vapaa näytelmä. Ensimäinen
tämänlaatuinen ruotsink. näytelmä on Magnus
Olai Asteropheruksen ..En lustig
komedia vid namn Thisbe". — Aikakauden lyyrillinen
runous on jokseenkin mitätöntä. Mainitsemista
ansaitsee kuitenkin kirjavista elämänvaiheistaan
tunnettu Lars Wi va llius (k. 1669. ks. t.).
jolla epäilemättä oli suuremmat runoilijalahjat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
