- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
563-564

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

561

Saksa

563

1,126 m) yli Bölimerwaldiin (S;n puolella Arber
1,457 m). Se on ylätasankoa, etelässä Alppeja
peittäneen niaajään jäljiltä järvi-, suo-ja
moreeni-rikasta, verraten karua, pohjoisessa on Tonavan
laaksossa sangen hedelmällisiä lössialueita. L o
u-nais-S:n allasta rajoittavat pohjoisessa
Reinin liuskevuoret, Hessenin vuorimaa ja
Thuringerwald. Keskustana on oligoseeni-ajalla
syntynyt, pitkulainen, pengermaiden rajoittama
vajoamisallas, Ylä-Reinin laakso. Sen
länsipuolella ovat Vogeesit (Sulzer Belchen 1,423 m),
johon pohjoisessa Zaberner Steige nimisen notkon
toisella puolen liittyy Hardt (Kalmit 683 m).
Tämän ja Reinin liuskevuorten välissä on Pfälzer
Bergland (Donnersberg 687 m). Zaberner Steigen
kautta Reinin-laakso on yhteydessä Lothringenin
pari sataa m yi. merenp. kohoavan pengermään
kanssa. Laakson itäpuolella on Schwarzwald
(Feldberg 1,494 m), jonka Kraichgauer Lticke
erottaa Odenvvaldista (Katzenbuckel 628 m).
Tämän polijoisjatkona on Hessenin vuorimaahan
päättyvä Spessart (Geiersberg 609 m). Kraichgauer
LUcken kautta Reinin-laakso yhtyy
frankkilais-svaabilaiseen pengermäähän, joka idässä
päättyy Juraan (ks. Jura), pohjoisessa ulottuen
melkein Thüringerwaldiin. Lounais-S:n allas on
(lukuunottamatta Juran tienoita) luonnon
parai-ten suosimia seutuja S:ssa; mineraalirikkauksia
on kuitenkin suuremmassa määrässä vain
Lothringenin pengermaassa, mutta siitä huolimatta
teollisuus kukoistaa muiden elinkeinojen rinnalla.
Maapallon mineraalirikkaimpia alueita
sitävastoin on Maasista Elbeen ulottuva Keski-S:n
vuoristopenger. Sen länsiosana ovat
ylä-tasangon luontoiset, moneen osaan jakaantuneet
Reinin liuskevuoret (ks. t.) Reinin molemmin
puolin, joiden jatkona idässä on
rikkisilpoutu-uut (Hessisches Waldgebirge, Vogelsberg, Rhön
y. m.), verraten matala (Rliönissä Wasserkuppe
950 m), karunlainen, mineraaliköyhä Hessenin
vuori- ja kumpumaa. Eteläosassa sen Reinin
liuskevuorista erottaa Hessenin painanne.
Hessenin itäpuolella on Fichtelgebirgessä (Sclineeberg
1.051 m) Böömiin rajoittuva, taajaan asuttu
Thüringen. Fichtelgebirgestä luoteiseen jatkuvat
Frankenwald (Kieferle 868 m) ja helposti
kuljettava Thuringerwald (Beerberg 983 m).
Viimemainitun pohjoispuolella on Thiiringenin sydän,
hedelmällinen, n. 100-300 m yi. merenp. nouseva
kumpuinen Thiiringenin allas. Sen rajana
pohjoisessa on vlätasangon luontoinen Harz (Broeken
1,142 m). Harzin pohjois- ja luoteispuolella,
Keski-S:n vuoristoinaan pohjoisimpina
etuvartioina ovat ne matalat, vielä liitukaudella
poi-muttuneet vuoret (Wesergebirge, Wiehergebirge,
Teutoburgerwald; viimemain. 468 m), joita
yhteisesti nimitetään alihercyni^eksi kumpumaaksi.
Böömin pohjoiset rajavuoret S :ssa
ovat Erzgebirge (Fichtelberg 1,204 m), sen
edustalla matalat Vogtländer Bergland ja Saksin
keskivuoristo, Erzgebirgestä itään
Elbsandsteinge-birge 1. Saksin Sveitsi, kuuluisa
luonnonkauneudestaan, Lausitzer Gebirge (Lausche 791 m),
Lausitzer Bergland (600 m) sekä Sudeetit (ks.
t.). Pohjois-S:n alanko ulottuu Keski-S:n
vuoristosta meren rantaan. Se on niinmuodoin
S:n maant. alueista laajin samoinkuin se on
yhtenäisin. Se on matalaa kumpumaata ja on
pinnalta syntynyt melkein kokonaan jääkauti-

sista ja jääkauden jälkeisistä, jopa 200 m
vahvoista kerrostumista. Vain siellä täällä niiden
alta pistää esiin vanhempia, vuoriperustan
muodostavia aineksia. Näistä ovat taloudellisesti
tavattoman tärkeitä jopa 1,500 m vahvoja vuori
suolakerroksia sisältävät permikauden zechstein
kerrokset ja myös vanhemman tertiäärikauden
eoseenit, jossa tavataan melkoiset määrät
ruskohiiltä. — Jääkaudella Fenno-Skandiasta tuleva
maajää todennäköisesti kolmasti peitti Pohjois
S:n alangon. Maajään sitten lopullisesti sulaessa
jään reuna ei peräytynytkään yhtäjaksoisesti.
Siellä, missä jään reuna pitemmäksi aikaa
pysähtyi, muodostivat idästä länteen jään reunaa
myöten juoksevat sulavesivirrat leveitä uomia,
n. s. Baruthin, Berliinin ja Eberswaldin alku
virtauomat; pohjoisessa on vielä edellisistä
erillään Pommerin alkuvirtauoma. Viimemain.
lukuunottamatta kaikkien alkuvirtain yhteisenä
laskusumia oli nyk. Elben alajuoksu. Maajään
peräydyttyä alkuvirrat katkesivat ja puhkaisivat
uusia laskusuita Baltilaisen järvi selänteen poikki:
siten syntyivät Veiksel ja Oder. Alkuvirtain uo
mat näkyvät vielä selvästi; niissä virtaavat pää
joet itä-läntisissä mutkissaan, ja suurimmat
lisä-joet käyttävät niitä. — Maajään reunamoree
neista selvimmät ovat Sclileswig-IIolsteinin poh
joisrajalta suuressa kaaressa Länsi-Preussiin
ulottuvat harjujonot, joista jo Itä-Preussissa
näkyy hajanaisia osia. Nämä reunamoreenit ovat
Baltilaisella järviselänteellä, joka keskimäärin
100 m yi. merenp. kohoavana kynnyksenä on
alkuvirtalaaksojen ja meren välissä. Sen
korkeimmat kohdat ovat Bungsberg (168 m)
Hols-teinissa. Helpter Berg (179 m) Mecklenburgissa.
Turmberg (331 m) Länsi-Preussissa, Kernsdorfer
Hölie (313 m) Itä-Preussissa. Jääkauden
kerroksille laskeutui varsinkin notkoissa ja laaksoissa
vahvalti alluviaalisia aineksia. Alangon länsiosa
on melkein katkeamatonta tasankoa; siellä ovat
meren lietteestä syntyneet marskimaat ja silmän
kantamattomat, paikoitellen kuivien hiekkanum
mien katkaisemat suot (Ost-Frieslandin suo 700
km2, Arembergin suo 1,600 km2, Bourtanger Moor
1,300 km2), jotka osaksi jo ovat kuivatut.

Vesistöt. S:n 150 joesta on 7 suurempaa:
Memel (Niemen), Veiksel, Oder, Elbe, Weser, Rein.
Tonava. Ne laskevat kaikki, Tonavaa lukuun
ottamatta, Pohjanmereen ja Itämereen, mutta vain
Weser on kokonaan S:n rajojen sisäpuolella.
Useimmat ovat juoksultaan tasaisia, ja kanavilla,
perkauksilla ja uoman oikaisuilla on niiden
kulkukelpoisuutta vielä lisätty. Keski- ja Etelä-S:n
vuoristoalueella on viime aikoina patojärviä
(laaksosalpoja) rakentamalla monesta pienestä
joesta tehty suuria voimalähteitä. — Järviä on
runsaasti pohjoisessa maajään alueella ja etelässä
Alppien juurella. Mainittakoon Plöner See Hoi
steinissa, Schweriner See ja Müritz
Mecklenburgissa, Ukersee Brandenburgissa, Drazigsee, Leba
see ja Madüe Pommerissa, Gerichsee, Mauersee.
Lövventinsee, Spirdingsee Itä-Preussissa,
Boden-järvi (Sveitsin ja Itävallan rajalla), Ammersee,
Würmsee ja Chiemsee Baierissa.

Ilmasto on yleensä riippuvainen Atlantin
sääsuhteista; Pohjois-S:n kautta kulkee
Atlantilta tuleva sykloni reitti. Välimeren vaikutusta
vastaan Alpit ovat tehokkaana rajamuurina.
Lännestä ja lounaasta tavallisesti puhaltavat tuu-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0304.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free