- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
617-618

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

609

Saksalais-sosiaalinen puolue—Saksan Itä-Afrikka

618

kehittymässä olevalle, etupäässä keskisaks.
murteeseen perustuvalle kirjakielelle, jonka
muodostumista Lutherin jälkeen kieliteoreetikot ja
gram-matikot (Opitz, Gottsched, Adelung) olivat
edistäneet. — Tärkeänä tekijänä saks. kirjakielen
kehityshistoriassa on myöskin otettava huomioon
kirjapainopaidon keksintö ja kirjanpainajien
osuus painettujen teosten kieliasussa.

S. k. on kehityskulussaan usein pitkien
ajanjaksojen kestäessä ollut alttiina vieraille
vaikutuksille. Eniten on siihen vaikuttanut latinan
kieli. Jo ensimäisten germ.-roomalaisten
kosketusten aikana tunkeutui latinasta joukko uusien
kulttuurikäsitteiden nimityksiä germ. kieliin.
Myöhemmin Kaarle Suuren ja hänen seuraajiensa
aikana pääsi latina Saksassa virallisen kielen
asemaan sekä kirkollisella että maallisella alalla
ja silloin tulvi uusia lat. lainasanoja s. k:een.
Tätä latinan ylivaltaa kesti sitten herkeämättä
Lutherin aikoihin asti ja senkin jälkeen saattaa
sen vaikutusta seurata aina uusimpiin aikoihin;
erittäinkin voimakas se oli humanismin
aikakaudella. Lähinnä latinaa on tuntuvin ollut ranskan
vaikutus. Ensimäisen kerran se voimakkaana
ilmeni ritarikaudella, jolloin läntinen
kulttuurivirtaus toi saksaan suuret määrät lainasanoja.
Sittemmin se uudistui 16:nnella ja varsinkin
17:nn.ellä vuosis., jolloin Ludvik XIV
maineellaan häikäisi koko Euroopan. Kielen
latinaistu-mista ja ranskalaistumista vastaan taistelivat
innokkaasti 17:nnen vuosis. monet
kielenpuhdistus-seurat. Nykyänsä on olemassa laaja yhdistys,
„Allgemeiner deutseher Sprachverein", jonka
päämääränä on perata pois kielestä tarpeettomat
vierasperäiset sanat ja keksiä niitten tilalle
sopivia saksalaisia, missä tehtävässä se, vaikeuksista
huolimatta, onkin hyvin onnistunut.

[Historiallinen esitys s. k:n kehityksestä on
Behaghelin „Geschiclite der deutschen Sprache";
helppotajuisempi saman tekijän ,,Die deutsche
Sprache". — Kielioppeja: Wilmann, „Deutsche
Grammatik" (historiallinen); Siitterlin, „Die
deutsche Sprache der Gegenwart"; Blatzin,
Heyse-Lyonin y. m. kieliopit. Kieliopillisia esityksiä
kielen aikaisemmista vaiheista on Braunen
sarjassa „Sammlung kurzer Grammatiker germ.
Dialekte" ja Streitbergin sarjassa ,,Sammlung
germ. Elementar- und Handbiicher" (=
Germa-nische Bibliothek 1). — Sanakirjoja:
Grimm-veljesten aloittama suuri historiallinen sanakirja
,,Deutsches Wörterbuch" (ei vieläkään täydelleen
valmistunut); Paul, ,,Deutsches Wörterbuch"
(erikoisesti merkityksen kehitystä, lause- ja
tyyliopillisia seikkoja silmällä pitäen) ; Kluge,
,,Etymologisches Wörterbuch"; Weigard,
,,Deut-sches Wörterbuch" (5 :s kokonaan uudistettu
painos Hirtin julkaisema, historiallinen), edelleen
Sandersin, Heynen y. m. sanakirjat. Graffin,
Müller-Benecken, Lexerin, Schiller-Lübbenin
leksikaaliset teokset käsittelevät aikaisempia
ajanjaksoja. Murresanakirjoja on suuri määrä;
tärkeimmät: Schmeller, ,,Bayer. Wörterbuch" sekä
uusien periaatteiden mukaan laaditut suuret
historialliset sanakirjat : Fischer, „Schwäbisches
Wörterbuch"; Staub-Tobler, „Schweizerisches
Idioti-kon" y. m.] vrt. myös Germaanilaiset
kielet. ’ 77. S-hti.

2. Kirjallisuus. Saksan kirjallisuus
käsitellään seuraavassa kolmessa pääajanjaksossa

yhdenmukaisesti kielen historiallisen
kehityskulun kanssa. Muinaissaksan kirjallisuus
ulottuu vanhimmista ajoista n. v:n 1100
tienoille ; siitä luetaan keski saksan kirjallisuus
n. v :een 1500, jolloin alkaa uussaksan
kirjallisuus, ulottuen nykypäiviin saakka.

Muinaissaksan aika. Vanhimpia
kirjallisia muistomerkkejä ovat muutamat
loitsu-luvut, vaikkakin ne esiintyvät vasta verraten
myöhään muistiin kirjoitettuina. Varhaisimman
ajan hengen tuotteet ovat muuten melkein ole
mattomiin kadonneet; tällöin oli varmasti
olemassa eepillisiä runoja, joita kuljeksivat
laulajat esittivät ruhtinaiden hoveissa. Aiheensa ne
ammensivat sankaritarinoista. Ainoa tällainen
muistomerkki on Hildebrandslied (n. 800),
ioka kertoo Hildebrandin ja hänen poikansa
Hadubrandin välisestä kaksintaistelusta.

Kristinuskon päästyä vallalle kirjalliset
harrastukset joutuivat kokonaan papiston käsiin.
Tämä ei suosinut vanhoja „pakanallisia" lauluja,
jotka hävisi vätki n melkein tyyten huolimatta
siitä, että Kaarle Suuri oli antanut koota ja
panna muistiin niitä. Se saksankielinen
kirjallisuus, joka nyt syntyy, palvelee yksinomaan
uskonnollisia tarkoitusperiä. Välttämättömimmät
uskonnolliset tekstit: uskontunnustus, rukouksia,
raamatunkäännöskatkelmia j. n. e. toimitetaan
saksaksi. Varsinainen runouskin tarkoittaa
kristillisten aatteiden levittämistä kansaan.
Tällainen on Wessobrunner Gebet (700-luvun
lopulta), joka sisältää nähtävästi alun
laajempaan, maailmanluomista käsittelevään
runoelmaan sekä suorasanaisen rukouksen. Vähän
myöhemmältä ajalta on M u s p i 11 i, jossa
kuvaillaan maailmanloppua ja viimeistä tuomiota sekä
msaksil. uskonnollinen eepos II e 1 i a n d (n. 830).
Luonteenomaista on tälle runoelmalle se tapa,
jolla Raamatun tapahtumat sovitetaan kotoiselle
pohjalle. Niinpä Kristus esiintyy saksii,
ruhtinaana, apostolit hänen läänitysmiehinään j. n. e.
Kaikki edellämainitut tuntemattomien
runoilijoiden tuotteet ovat vielä kirjoitetut muin.-germ.
alkusointuisiin säkeisiin (Stabreim). Tärkeän
uudistuksen tekee tässä suhteessa ensimäinen
nimeltä tunnettu msaks. runoilija, munkki
Otfrid Elsassista. Laajassa ,,Liber
evangelio-rum" teoksessaan (868) hän ottaa käytäntöön
tämän jälkeen vallalle pääsevän loppusoinnun.
Runoelman sisällyksenä on esitys Kristuksen
elämästä ja työstä evankeliumien mukaan.
Mielenkiintoinen on aiheensa puolesta L u d w i g
s-1 i e d, jossa eräs pappismies ylistää frankkilaisen
kuninkaan Ludvik III:n voittoa Saucourfin
luona (881). — 10:nnellä vuosis. saksankielinen
runous kuolee melkein tyyten ja latina pääsee
yksinvaltiaaksi. Aiheet, joita" käsitellään, ovat
ehkä joskus olleet kansallisiakin, kotimaisia
sankaritarinoita. Näin on ainakin asianlaita munkki
E k k e h a r t in ..Waltharius" nimisessä
runoelmassa. Myöhempien ritariromaanien edeltäjänä
taas voi pitää kuusimittaista ,.Ruodlieb" nimistä
runoelmaa, jonka eräs Tegernseen luostarin
munkki sepitti (n. 1030). Näinä aikoina saavat
myöskin latinan kielellä alkunsa myöhemmin
huomattavaksi kirjallisuuden lajiksi kehittyneet
eläinsadut ja eläineepos (esim. n. 940
kirjoitettu ,,Ecbasis captivi"). Vasta 11 : n neliä vuosis.
saksan kieli pääsee jälleen laajemmin käytän-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0331.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free