- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
809-810

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sardinian kuningaskunta ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

809

Sardinian kuningaskunta

810

hävinnyt. Vanhat, paikasta toiseen suuresti
vaihtelevat kansallispuvut ovat vielä yleisesti
käytännössä Barbagiassa, jotavastoin rannikoilta
yleis-euroopp. vaateparsi on tunkemaisillaan ne
tieltään. Kieli on italialaista murretta. Se
jakautuu kolmeen päämurteeseen: pohjoiseen (il
gallurese), eteläiseen (il campidanese) ja sisämaan
murteeseen (il logodurese), joista viimemainittu,
monessa suhteessa sangen vanhanaikainen, on
parhaimmin tunnettu. — Siirtolaisuus Välimeren
ympärillä oleviin maihin (Tunikseen y. m.) ja
myöskin valtameren taakse on viime aikoina
päässyt huomattavaan vauhtiin; niinpä 1910 lähti
ulkomaille 10,663 henkeä. Melkoinen osa
lähteneistä palaa kuitenkin takaisin kotisaarelleen.
Kansanvalistus on vielä kansakouluista huolimatta
sangen alhaisella kannalla. V. 1910 oli
lukutaidottomia 6 v. vanhemmassa väestössä 55.4 %,
enemmän kuin useimmissa muissa Italian
maakunnissa (keskimäärin Italiassa 30,8 %).
Korkeampia oppilaitoksia ovat muutamat ammattikoulut
(esim. Iglesiaksen vuorikoulu). Yliopistoja on
Cagliari’ssa (266 yliopp. lukuv. 1913-14) ja
Sas-sari’ssa (157 yliopp.). — Uskonto
roomal.-katolinen. Kirkollisesti S. jakaantuu 3
arkkihiippakuntaan ja 8 hiippakuntaan. — Kansan
vanhoillisuuden, pääomien ja yritteliäisyyden puutteen
sekä tavattoman rasittavien maaverojen takia
elinkeinot ovat aivan kehittymättömät.
Pääelinkeinoina ovat maanviljelys ja karjanhoito.
Roo-malaisaikana S. oli yksi valtakunnan
vilja-aitoista, mutta nyk. viljaa ei juuri saada yli
oman tarpeen. Pääviljamaa on Campidano.
V. 1912 korjattiin koko saarella 126,000 ton.
vehnää, lisäksi ohraa, maissia y. m. Tärkeä on viinin
(95,000 ton. viinirypäleitä), appelsiinien,
oliivien, papujen, kastanjain viljely. Karjanhoitoa
(n. 5 milj. lammasta, 1,8 milj. vuohta ja 1,2 milj.
nautaa 1896) harjoitetaan etenkin vuoristossa,
ja usein paimentolaistapaan. Päätuotteita villa,
juusto. Kalastus (jota harjoittavat mantereelta
tulleet italialaiset) tuottaa tonnikaloja.
Vuorityön tuotannossa S:n lounaisosa on Italian
huomattavimpia alueita. Sieltä saadaan sinkki-
(Iglesiaksen läheisyydessä; koko Italian sinkkimalmin
tuotanto tulee sieltä), lyijy- ja hopeamalmia y. m.,
kaikkiaan 19,8 milj. mk:n arvosta 1905.
Cag-liari’ssa ja Carlofortessa (San Pietron saarella)
ovat suuret, valtion omistamat, yksityisille
vuokratut saliinit, joissa tiliv. 1910-11 kuivattiin
155,700 ton. merisuolaa (kaikissa Italian
salii-neissa 460,400 ton.). Teollisuus toistaiseksi
kehittymätön. Kotiteollisuutena harjoitetaan
huomattavassa määrässä villakankaiden valmistusta. —
Saarelta viedään etupäässä sinkki-ja lyijymalmia,
suolaa, juustoa, viiniä, vuotia, karjaa, kalaa;
sinne tuodaan kahvia, sokeria, polttoöljyä,
teollisuuden tuotteita. Tärkein satama Cagliari.
Jokapäiväinen höyrylaivayhteys Aranci’sta
Civita-vecchiaan mantereella. — Sisämaiset liikennetiet
tyydyttävässä kunnossa. V. 1912 oli rautateitä
1,033 km (kahden yhtiön hallussa), enemmän
asukasmäärään, mutta vähemmän pinta-alaan
nähden kuin muualla Italiassa. — Hallinnollisesti S.
jakaantuu Cagliari’n ja Sassari’n provinsseihin.

E. E. K.

Historia. S:n vanhimmat asukkaat, sardit,
olivat kenties iberialaista rotua; heistä johtuvat
luultavasti nurhagien (nuraghit) nimellä tunne-

tut rakennusten jäännökset. Nämä myöhäisen
kivi- ja varhaisen pronssikauden asutuksen
muistomerkit ovat 10-20 m korkeita, 16-18 m leveitä
suurista kivilohkareista laastia käyttämättä
kyhättyjä tornimaisia rakennuksia, jotka ehkä
alkuaan ovat olleet hautarakennuksia mutta
sittemmin sovitettu jonkunlaisiksi varustetuiksi
turvapaikoiksi. Niitä on S:ssa kaikkiaan todettu
olleen n. 6,000. Aikaisin tulivat myös
foinikialaiset saarelle ja levittivät sinne sivistystään.
Heidän sijaansa saapuivat 6:nnella vuosis.
karthagolaiset, jotka laskivat rannikot valtansa
alle. Kreikkalaisten uutisasutusyritykset eivät
menestyneet.. Karthagon palkkasoturien kapinan
aikana roomalaiset anastivat saaren 238 e. Kr.;
se yhdistettiin Korsikan kanssa yhdeksi
provinssiksi. Jälkeen v:n 455 j. Kr. vandaalit
valloittivat S :n; 534 se joutui Itä-Rooman
valtakunnalle. 8:nnen vuosis :n alusta alkaen saraseenit
alkoivat Afrikasta käsin ahdistaa S :aa, mutta
vasta ll:nnen vuosis :n alussa Espanjan maurit
valloittivat suurimman osan S; aa, joka tällä
välin oli vapautunut Itä-Roomasta. Kohta
kuitenkin pisalaiset ja genovalaiset karkoittivat
maurit S:sta, ja voittajain välillä senjälkeen
syttyneessä taistelussa Pisa aluksi sai voiton.
Samalla paavit ainakin Gregorius VII :n ajasta
saakka vaativat itselleen saaren yliherruutta.
Maa oli jaettu piireihin, joita johtivat tuomarit;
Pisan arkkipiispoilla oli paavin legaatteina S:n
kirkollinen valta. Pisalaisten ja genovalaisten
välillä kesti yhä taistelua, varsinkin oikeudesta
S:n kauppaan. Fredrik Barbarossa läänitti S:n
Pisalle; Fredrik II antoi sen kuningaskuntana
pojalleen Enziolle. V:sta 1322 S. pitemmäksi
ajaksi joutui Aragonialle. Utrechtin rauhassa
1713 sen sai Itävalta; 1720 se vaihdettiin
Sisiliaan, annettiin Savoijin suvulle ja muodosti
siitä saakka yhdessä Savoijin ja Piemontin
kanssa Sardinian kuningaskunnan. G. R.

Sardinian kuningaskunta. Sittenkuin
Savoijin herttua Viktor Amadeus II oli
vaihtanut Sisilian Sardiniaan ja ottanut kuninkaan
nimen 1720 (ks. Sardinia, historia),
muodosti tämä saari yhdessä Savoijin (ks. t.,
historia) ja Piemontin kanssa Sardinian
kuningaskunnan, joka sai nimensä saaresta, mutta jonka
päämaana pysyi Piemont. V. 1730 Viktor
Amadeus luovutti kruununsa pojalleen Kaarle
Ema-nuel T:lle (1730-73), joka Puolan perimyssodassa
menestyksellä soti Ranskan liitossa Itävaltaa
vastaan. Itävallan perimyssodan alussa hän
niinikään oli Ranskan liitossa, mutta meni sitten
Maria Teresian puolelle saaden siitä Aachenin
rauhassa 1748 Itävallalta useita Lombardian
alueita palkaksi. Kaarle Emanuel edisti myös
maansa kulkuneuvoja ja elinkeinoja sekä julkaisi
uuden lakikirjan. Hänen poikansa Viktor
Amadeus III :n (1773-96) aikana rappeutuivat jälleen
S:n olot ja varsinkin raha-asiat joutuivat
epäjärjestykseen. Ollen Ranskan vallankumouksen
vastustaja Viktor Amadeus joutui sotaan
Ranskan kanssa 1792, mutta teki Napoleon Bonaparteo
voitollisen sotaretken jälkeen rauhan 1796
menettäen Savoijin ja Nizzan. Hänen poikansa,
heikon Kaarle Emanuel II ;n (1798-1802) täytyi
jättää Ranskalle kaikki mannermaalla olevat
alueensa; hän luopui sittemmin kruunusta
veljensä, Viktor Emanuel T;n (1802-21) hyväksi.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0427.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free