- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
915-916

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Scandia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

915

Schack von Staffeldt—Schaefer

916

torioitsija ja taideteosten-kokoili ja.
Nuoruudessaan S. oli monessa hallinnollisessa ja
diplomaattisessa toimessa, teki matkoja itämaille, Kreikkaan.
Italiaan ja Espanjaan ja asettui 1855 vakinaisesti
Mtincheniin. Erinomaisen taidekokoelmansa, joka
sisältää uudempaa saks. taidetta, hän piti
yleisiin nähtävänä ja määräsi sen testamentissaan
Saksan keisarille (S.-galleria Münchenissä). S:n
kirjallisuushistoriallisista teoksista mainittakoon:
,.Geschichte der dramatischen Litteratur und
Kunst in Spanieli" (3 nid.. 1845-46) ja ..Poesie
und Kunst der Araber in Spanien und Sicilien"
(2 nid., 1865). Lyyrillisillä runoillaan, jotka ovat
muodoltaan viimeisteltyjä, mutta sävyltään
viileitä ja mietiskeleviä („Gedichte" 1867;
,,Episo-den" 1869 y. m.) ei S. koskaan saavuttanut suurta
lukijapiiriä. Hän on julkaissut myös joukon
hyvällä aistilla suoritettuja käännöksiä espanjan,
portugalin, persian, arabian ja intian
kirjallisuudesta. II. Kr-n.

Schack von Staffeldt [sak fon staf felt],
Adolf Wilhelm (1767-1826), tansk. runoilija,
tyypillisin idealisti Tanskan kirjallisuudessa,
epätodellinen, epäkansallinen, mahdottomia
mielikuvia ja aatteita tavoitteleva. Julkaissut kaksi
runokokoelmaa 1803 ja 1808, mutta
Ohlenschlä-gerin runouden himmentämällä hän ei
saavuttanut tunnustusta. H. Kr-n.

Schade [sä-], Oskar (1826-1906), saks.
kielitieteen professorina Königsbergissä v:sta 1863,
on tutkinut saksalaisten vanhaa hengellistä
runoutta ja kansanlauluja sekä toimittanut näitä
aloja koskevien julkaisujensa ohella suuren
muinais- ja keskisaksan aikakautta käsittelevän
sanakirjan ..Altdeutsches Wörterbuch’’ (2:nen pain.
1872-82), jossa vertailun tähden on otettu
huomioon muutkin germ. murteet. II. S-hti.

Schadow [sädü], Johann Gottfried
(1764-1850). saks. kuvanveistäjä; opiskeli
synnyinkaupungissaan Berliinissä Tassaertin
johdolla sekä Italiassa. Nimitettiin Berliinissä 1788
hovikuvanveistäjäksi ja 1816 taideakatemian
johtajaksi. S :n aikaisimmat teokset ilmaisevat
roko-kon henkeä, myöhemmin hän yleensä on
uus-klassillisuuden kannattaja, vaikka ei sen sokea
seuraaja, sillä hänen taiteensa huomattavin
ominaisuus on ilmeinen todellisuudentaju. Hänen
ensimäinen isonpuoleinen teoksensa on Friedrich
Wilhelm II :n nuorena kuolleen pojan, Markin
kreivin muistomerkki (1790. Berliinin
Dorothea-kirkossa). Brandenburger-portin nelivaljakon S.
muovaili 1795. Sam. aikoihin hän valmisti
preus-sil. prinsessojen Luisen ja tämän sisaren
Friede-riken rokokomaisen hienoviivaisen
marmoriryli-män (Berliinin kunink. linnassa) sekä Berliiniin
pystytetyn Fredrik TT:n kenraalin v. Zietenin
muistomerkin, joka on Saksan uudeniman taiteen
ensimäisiä historiallis-realistisia kuvapatsaita.
Lukuisien muiden julkisten teosten ohella S. on
vielä tehnyt paljon rintakuvia sekä radeerauksia,
kivipiirroksia, käSipiirustuksia ja pilakuvia.
Hän on myös esiintynyt taidekirjailijana,
kirjoittaen m. m. ..Polyklet, oder von den Massen
des Menschen nacli dem Geschlecht und Alter"
(18.34. 10:s pain. 1905). — Hänen pojistaan oli
Rudolf S. (1786-1822) kuvanveistäjä, kun taas
toinen ja huomattavampi F r i e d r i c h W i
1-li e 1 m S. (aateloituna v o n S.-G o d e n h a u s)
(1789-1862) oli taidemaalari, joka Roomassa oles-

kellessaan 1810-19 liittyi nasarealaisiin (ks. t.)
ja kääntyi katoliseen uskoon, nimitettiin 1819
Berliinin taideakatemian professoriksi ja oli
P. v. Corneliuksen jälkeen 1827-59 Düsseldorfin
taideakatemian (ks. t.) johtajana.
Maalauksissaan. joissa S. etupäässä esitti uskonnollisia
aiheita ja muotokuvia, hän ei osoita itsenäisesti
luovaa kykyä, mutta opettajana hänellä on sikäli
merkitystä, että hän, päinvastoin kuin Cornelius,
harrasti öljyvärimaalausta sekä kiinnitti jälleen
entistä suurempaa huomiota laatu-,
muotokuva-ja maisemamaalaukseen, niin että Düsseldorfin
taideakatemiasta juuri hänen aikanaan tuli
Saksan huomatuimpia taidekeskuksia. [J. Hiibner.
,,S. und seine Schule" (1869).] E. R-r.

Schaeberle [seboli], John Martin (s. 1853),
amer. tähtitieteilijä, työskennellyt Ann Arborin
ja Liekin observatoreissa, keksi Prokyonin
seuraajan, useita pyrstötähtiä; toiminut myöskin
geofysiikan alalla. II. R.

Schaefer [sè-], Petter (n. 1660-1729), suom.
separatisti, saksalaisperäistä Turun
porvaris-sukua, yliopp. 1677, maisteri Turussa 1688. S. tuli
nuorena herätykseen, vietti askeettista elämää ja
liittyi Lauri Ulstadiuksen (ks. t.) kannattajiin,
jonka johdosta häntäkin syytettiin harhaopista.
Näin alkaneessa jutussa S. esitti laajoissa
kirjelmissä uskontunnustuksensa, soimasi kiihkeästi
kirkkoa ja luopui juhlallisesti maisterinarvosta.
jota sanoi vain kunnianhimosta ja vastoin
omaatuntoansa tavoittaneensa. Hän saatiin lopulta’
peruuttamaan mielipiteensä, mutta kun hän ei
alistunut julkirippiin, lähti hän 1694 pitkälle
ulkomaamatkalle, harhaillen Venäjällä, Saksassa,
Hollannissa, Englannissa ja Pohjois-Ameriikassa
asti. Matkoillaan hän tuli kosketuksiin sekä
kirkollisten pietistien, kuten Spenerin, että
separatistien (Gottfr. Arnold. Gichtel) kanssa. Turussa
tekemänsä peruutus, joka ei ollut vakaumuksesta
lähtenyt, rupesi vaivaamaan hänen
omaatuntoansa, ja 1700 hän palasi takaisin Suomeen,
joutuen pian taas rettelöihin kirkollisten
viranomaisten kanssa. Tammik. 1707 hän haastoi
hovioikeuden jäsenet ,,Jumalan ja Jehovan
mannulla" kuulemaan hänen ..omantunnonjuttuaan
ja tunnustustaan", jossa hän ilmoitti katuvansa
peruutustaan, uudisti entistä kiihkeämmin
syytöksensä vääräoppista luterilaista kirkkoa
vastaan ja julisti tuomiota ja perikatoa koko
Suomelle sekä 1000-vuotisen valtakunnan läheisyyttä.
Tästä seurasi kuolemantuomio, joka muutettiin
elinkautiseksi vankeudeksi Turun linnassa.
Venäläisten hyökätessä Suomeen 1713 S. siirrettiin
Geflen linnaan, missä hän vietti loppuikänsä,
kunnes kuoli maalisk. 1729. 22-vuotisena
vankeusaikanaan hän kuitenkin sai ottaa vastaan
tuttaviaan ja olla laajassa kirjeenvaihdossa
liengen-heimolaistensa kanssa sekä koti- että ulkomailla.
Hänen kantansa oli yksipuolinen ja jyrkästi
kirkonvastainen subjektivismi, ja hänen
luonteensa monessa suhteessa omituinen: oikullinen,
ylimielinen ja haaveellinen mielenhäiriön rajoille
saakka; mutta ne monet hänen aikalaisensa,
jotka olivat tyytymättömät kirkossa vallitseviin
oloihin, pitivät häntä Herran valittuna aseena,
ja hänen käsikirjoituksiaan levitettiin laajalti
jäljennöksinä. Ulkomaillakin häntä pidettiin
Ruotsin-Suomen heränneisyyden merkki miehenä
ja hänen kirjeitänsä ja lausuntojansa julkaistiin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:38 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0482.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free