- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1663-1664

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sota

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1661

Sota

1663

kotivaltioonsa nähden velvoitettu. — Perheen
kunnia ja oikeudet, kansalaisten elämä ja
yksityisomaisuus ovat loukkaamattomat; uskonnolliset
käsitykset ja jumalanpalvelusmenot ovat
kunniassa pidettävät. Yksityisomaisuutta ei ole lupa
julistaa menetetyksi. Koska kuitenkin
valtaus-tapaukseenkin täytyy sovelluttaa ennenmainittu
poikkeus sotaisen välttämättömyyden varalta,
saattaa tämä tärkeä periaate menettää suuren
osan merkitystänsä. Kaikissa tapauksissa ryöstö
on nimenomaan kielletty, mikä ei merkitse sitä,
ettei sotasaaliin otto olisi sallittu niissä
tapauksissa, joista etempänä tulee puhuttavaksi.

Valtaajalla on laillinen oikeus kantaa
valtiolle suoritettavia veroja, tulleja ja maksuja,
ja hänen tulee tällöin, mikäli mahdollista,
noudattaa maksunpanoa ja jaoitusta koskevia
määräyksiä. Vastasuorituksena hänen tulee suorittaa
hallinnosta johtuvat kustannukset.
Pakkovero-jakin on lupa kantaa, mutta ainoastaan
valtaus-armeian omien sekä alueen hallinnon tarpeiden
tyydyttämiseksi. Armeian omia tarpeita varten
voidaan väestöltä vaatia luontaissuorituksia
(erittäinkin elintarpeita) ; niiden tulee olla
oikeassa suhteessa maan tulolähteisiin, ja ne
ovat, mikäli mahdollista, käteisesti maksettavat.
Henkilökohtaiset palvelukset, joita alueen
asukkailta vaaditaan, eivät saa olla senlaatuisia,
että heitä pakotettaisiin ottamaan osaa
sotatoimiin omaa isänmaatansa vastaan. — Vaikka
yksityisten omaisuus yleensä on suojattua, voi
valtaaja kuitenkin ottaa huostaansa ja
käytettäväkseen kaikki yksityisillekin kuuluvat
sota-tarpeet y. m. s., laitokset, joilla tietoja
levitetään, sekä kuljetusvälineet. Vaikkakin valtaaja
tahtoisi pysyä laillisissa rajoissa, saattaa tällöin
syntyä vaikeita oikeuskysymyksiä; vielä
helpommin esiintyy tällaisia, milloin on kysymyksessä
vastustajavaltiolle kuuluva omaisuus.
»Valtaus-armeia saattaa", lausutaan sopimuksessa,
»omakseen ottaa ainoastaan valtion puhtaat rahat,
arvopaperit sekä sille kuuluvat tiloshakukelpoiset
saatavat, samoin asevarastot, kuljetusneuvot
varastohuoneet ja elintarvevarastot ynnä yleensä kaiken
sellaisen valtion omaisuuden, joka voi hyödyttää
sodankäyntiä". Valtiolle kuuluvaan kiinteään
omaisuuteen valtaaja saa vain käyttöoikeuden.

Vallatun alueen väestön tulee pysyä
rauhallisena; joukkonousu on kielletty ja aiheuttaa
kenttäoikeuden sovelluttamista. Koska yksityiset
voivat tehdä itsensä svvpäiksi vihollisuuksiin, on
tärkeätä tietää, mitä yleisiä seuraamuksia siitä
saattaa koitua. Tästä sanotaan sopimuksessa,
ettei mitään kollektiivista 1. yhteisrangaistusta,
rahallista tai muunlaista, saa koko väestölle
määrätä yksityisten henkilöiden tekojen perusteella,
joista muiden ei voida katsoa olevan
yhtäläisesti vastuussa.

Merisotaoikeutta ei ole kodifioitu yhtä laajasti
kuin maasodan lakeja; se on siis vielä suureksi
osaksi tavanomaista oikeutta. — »Laillisia
sotalaivoja" ovat, paitsi valtion sotalaivastoon
kuuluvia laivoja, myöskin sotalaivoiksi muutetut
kauppalaivat, edellyttäen että laiva on
asianomaisen valtion valvonnan ja vastuun alaisena,
päällikkö valtion palveluksessa ja miehistö
sotilaallisen kurinpidon alaisena. — Taistelukeinot ja
niitä koskevat oikeudelliset rajoitukset ovat
merisodassa osittain samat kuin maasodassa,

osittain erikoisluontoisia. — Puolustusta vailla
olevia satamia, kaupunkeja j. n. e. ei ole lupa
sotalaivoista pommittaa. Pommituskiellosta
tehdään poikkeus paikalla-oleviin sotilaallisiin
laitoksiin, ase- y. m. sotatarvevarastoihin sekä
tehtaisiin ja laitteisiin nähden, samoin satamassa
oleviin sotalaivoihin nähden. Näitä kaikkia
vihollislaivaston komentaja, vaadittuaan niitä
ensin määräajassa hänen valtaansa jätettäviksi,
saa ryhtyä pommittamaan, edellyttäen, ettei
mitään muuta keinoa ole käytettävissä ja että
paikallisviranomaiset eivät itse ole niitä tuon
määräajan kuluessa hävittäneet.

Tehokkaimpia vihollisuuskeinoja meri-s:ssa ovat
saarto (ks. t.) sekä vedenalaisten miinain
käyttäminen. Aliinoja sotaakäyvä valtio saa laskea
omaan sekä vastusta javaltion rannikkomereen,
vieläpä, vallalla olevan käsityksen mukaan,
avo-mereen. Kiinnittämättömien, itsestään
laukeavani kosketusmiinain laskeminen on luvallista
ainoastaan milloin ne rakenteeltaan ovat
sellaisia, että ne muuttuvat vaarattomiksi viimeistään
tunnin kuluttua sen jälkeen kuin laskija on
menettänyt mahdollisuuden niitä valvoa.
Kiinnitettyjä mainitunlaisia miinoja on taasen lupa
laskea vain siinä tapauksessa, että ne muuttuvat
vaarattomiksi, niinpian kuin ovat laskuköydestä
irtaantuneet. Käytännössä näillä rajoituksilla ei
ole ollut varsin suurta tehokkuutta.

Viliollisluontoisen omaisuuden, sellaisenkin,
jonka omistaja on yksityishenkilö, saaliiksi
ottaminen 1. valtaaminen on vielä nykyään
merisodassa luvallinen ja on sen tärkeimpiä
vihol-lisuusmuotoja. Valtaukselta turvattu on
kuitenkin neutraalisessa laivassa oleva
vihollisluontoi-nen omaisuus (samoin tietysti myöskin
vihollislaivassa oleva neutraalinen omaisuus) sekä
kirje-postilähetykset ja sellaiset alukset, joilla
harjoitetaan rannikkokalastusta tai pientä paikallista
laivaliikennettä. Kielletty on myöskin sellaisten
vastustajain kauppa-alusten anastaminen, jotka
ennen s:n alkua sotatoimista tietämättä ovat
jättäneet viimeisen välisataman. — Vihollislaivassa
olevien tavarain neutraalisuus tai
viliollisluon-toisuus riippuu sen omistajan vastaavasta
ominaisuudesta. Ellei sen neutraalisuutta voida
näyttää toteen, katsotaan se vihollisluontoiseksi. —
Kauppa-aluksen pysähdyttäminen valtauksen
tarkoituksessa tapahtuu niin, että s.-alus antaa sille
sellaisen selvän, yleisesti käytetyn ja käsitetyn
merkin — tav. tyhjän laukauksen —, joka
s.-aluksen kotivaltion ohjesäännössä on määrätty;
täten vaaditaan kauppa-alusta (nostamaan
lippunsa ja) pysähtymään. Jos alus noudattaa
vaatimusta, lähtee siihen s.-aluksesta joku
upseeri, tav. komentaja itse, taikka useampia,
tarkastamaan laivapapereita sekä tutkimaan
alusta ja lastia. Jos havaitaan valtauksen
oikeudellisten edellytysten olevan olemassa, otetaan
alus sotasaaliiksi. Se on silloin, olkoonpa oman
taikka sotalaivan miehistön kuljettamana, vietävä
johonkin valtaajan satamaan (tav. läheisimpään),
jossa »priisi"- 1. sotasaalistuomioistuin asiaa
käsittelee ja tuomitsee sen menetetyksi, jos
valtaus oli laillinen. — Jos alus asettuu
vastarintaan, voi siitä tietysti olla seurauksena sen
hävittäminen, mutta myöskin jo vallatun aluksen
hävittäminen on luvallista, jos sen
kuljettamisesta koituisi ilmeistä vaaraa valtauksen teli-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0864.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free