Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sprengtporten ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1745
Sprengtporten
1746
lienä vapauden ajan valtiopäivillä kuten
veljen-säkin; oli sitten mukana 1741-42 vuoden sodassa
ja muutti sodan loputtua Ruotsiin, missä 1746
tuli Smålandin ratsuväen everstiksi ja 1755
kenraalimajuriksi.
3. Jakob Magnus S. (1727-86), soturi,
Magnus Wilhelm Sprengtportin poika, meni 1739
vapaaehtoisena sotapalvelukseen, tuli kapteeniksi
1755, otti osaa Viaporin linnoitusrakennuksiin,
oli Pommerin sodassa herättäen siellä huomiota
rohkeudellaan ja taidollaan, jonka johdosta
korotettiin majuriksi 1759 ja everstiluutnantiksi 1761.
V. 1766 Suomen puolustusta suunnittelemaan
asetetun komissionin jäsenenä hän teki ehdotuksen
maamme puolustuksesta, joka hyväksyttiin;
korotettiin 1766 vanhimman veljensä Johan
Vilhelm S:n kanssa yhdessä vapaaherran arvoon,
jolloin he rupesivat käyttämään Sprengtporten
nimeä; 1769 valtiopäivillä hän
sekreettivaliokun-nan jäsenenä puuhasi Suomen puolustuslaitoksen
vahvistamista ja Suomen joukkojen järjestämistä
kevyeksi väeksi; nimitettiin sam. v. Hämeen ja
Uudenmaan rakuunarykmentin sekä Karjalan
es-kadroonan päälliköksi, järjesti täällä 1771 joukon
kevyitä rakuunoita. S. kuului hattupuolueen
johtomiesten joukkoon, mutta keväällä 1772 hän rupesi
lälientelemään kuningasta, esiintyi johtajana
»Svenska botten" nimisessä klubissa, jossa
valmistettiin säätyhallituksen kukistamista; laati
suunnitelman, jonka mukaan vallankumous oli pantava
toimeen, ja tähän kuului, että hän itse lähtisi
Suomeen saadakseen täällä olevan sotaväen
puolelleen ja tullakseen sitten Tukholmaan
kuninkaan avuksi. Kustaa III:n valtuutus mukanaan
S. lähti heinäkuun lopussa Suomeen, puhutteli
täällä salaa etevimpiä upseereja, meni mukanaan
pieni joukko kevyitä rakuunoita Viaporiin, sai
sen ilman vastarintaa valtaansa; upseerit ja
sotamiehet tekivät uuden uskollisuusvalan
kuninkaalle. Rohkeudellaan S. sai pian koko Suomen
sotaväen yhtymään vallankumoukseen. Sitten hän
n. 800 miestä mukanaan lähti Ruotsiin, mutta
vastatuulen vuoksi hän pääsi Sandhamniin vasta
elok. 30 p. ja Tukholmaan syysk. 7 p. Vaikka
kuningas oli jo kahta viikkoa aikaisemmin
pannut vallankumouksen toimeen, hän kuitenkin
runsaasti palkitsi S:ia; hänet nimitettiin
kenraaliluutnantiksi ja henkivartioväen everstiksi, ja
Aug. Ehrensvärdin kuoltua hänelle uskottiin
Suomen linnoitustöiden johto. Mutta kuninkaan ja
S:n välinen ystävyys loppui pian; S. oli kiivas
ja luulevainen sekä kunnianhimoinen, uusi
hallitusmuoto ei häntä miellyttänyt eikä hovissa
vallitseva kevyt henki; erään vähäpätöisen rettelön
johdosta hän äkkiarvaamatta pyysi eron 1774.
4. Yrjö M a u n u S. (1740-1819), soturi
ia valtiomies, edellisen velipuoli, nimitettiin
1756 linnoitusväkeen konduktööriksi ja otti vista
1757 osaa Viaporin linnoitustöihin; oli myöskin
Aug. Ehrensvärdin mukana Pommerin sodassa,
jossa osoitti kekseliäisyyttä ja rohkeutta, tuli 1761
kapteeniksi. Sodan loputtua S. oleskeli Suomessa,
nimitettiin 1770 velipuolensa johdossa olevan
Hämeen-Uudenmaan rakuunarykmentin toiseksi
majuriksi, auttoi velipuolensa
vallankumoushankkeita Suomessa, lähti hänen mukanaan
Tukholmaan ja nimitettiin everstiluutnantiksi. V. 1775
S. korotettiin everstiksi ja sai komentoonsa Savon
rykmentin. Karjalan rakuunat sekä Kyminkar-
(S.H.) Y. M. Sprengtporten.
tanon ja Rautalammin pataljoonat, jotka
joukot yhdistettiin n. s. Savon prikaatiksi; hänen
johdossaan se muodostui
yhtenäiseksi
armeiaosas-toksi, joka uutterilla
harjoituksilla saavutti
mallikelpoisen sotakuntoisuu-den; upseereja
totutettiin tiedusteluretkeilyihin
ja kartoittamiseen; S:n
virkataloon Brahelinnaan
järjestettiin sotakoulu
nuorempia upseereja
varten. Tässä toiminnassa
lienee jo piillyt
erikois-harrastusta, ja Kustaa
III :kin katseli sitä
jonkun verran epäluulolla.
Ennen pitkää S.
rii-taantuikin kuninkaan
kanssa, sillä hän oli m. m. tyytymätön siitä,
ettei kaikkia hänen ehdotuksiaan hyväksytty.
Huhtikuussa 1778 tehtiin kyllä sovinto, mutta
senkin jälkeen S. oli katkeralla mielellä.
Tehtyään ehdotuksen kadettikoulun perustamisesta
Savoon S. lähti maaliskuussa 1779
ulkomaanmatkalle kulkien Pietarin, Warsovan ja Berliinin
kautta Pariisiin. Täältä hän aikoi erään
ranskalaisen joukon mukana lähteä Pohjois-Ameriikkaan
ottaakseen qsaa siellä paraillaan riehuvaan
vapaussotaan lähettäen Ruotsiin eronpyynnin virastaan,
joka myönnettiin 1780. Vahingonlaukauksella
kätensä haavoitettuaan hän ei sinne päässytkään
lähtemään.
Palattuaan Suomeen 1782 S. asettui
omistamalleen Seestan tilalle Nastolaan ja rupesi ajamaan
itsenäisyystuumaansa, joka hänessä oli kypsynyt;
Suomi oli erotettava Ruotsista ja muodostettava
Venäjän suojeluksen alaiseksi valtioksi; joukko
upseereja ja aatelismiehiä, kuten Johan Anders
Jägerliorn (ks. t,), Karl Reinhold von Essen,
Robert Vilhelm de Geer (ks. t.) yhtyi häneen.
V. 1785 S. matkusti Hollantiin ottaakseen osaa
siihen sotaan, joka oli syntymäisillään Itävallan
kanssa, mutta sotaa ei syntynytkään, jonka vuoksi
S. palasi Ruotsiin, jätettvään Hollannissa olevalle
Venäjän lähettiläälle Kolitseville suunnitelman
Suomen itsenäisyydestä. Tukholmaan tultuaan
1786 hän otti osaa silloin koossa olevien
valtiopäivien kokouksiin liittyen kuninkaan
vastustajiin, antoi samaan aikaan Venäjän Tukholmassa
olevalle lähettiläälle Markoville ranskankielisen
kirjoituksen, jossa hän esitti suunnitelmaansa.
Tämän johdosta Venäjän keisarinna kehoittiS:ia
antautumaan Venäjän palvelukseen, ja v. 1786
hän muuttikin Pietariin, saaden siellä paljon
suosionosoituksia, m. m. hänet nimitettiin
kenraalimajuriksi. Kun Kustaa III aloitti sodan
Venäjää vastaan 1788, sai S. toimekseen
muodostaa osaston, jonka piti Aunuksen kautta
hyökätä Suomen-puoleiseen Karjalaan; mutta kun
J. A. Jägerliorn saapui Pietariin, kutsuttiin S.
sinne neuvotteluihin, joista ei kuitenkaan mitään
tuloksia syntynyt. Sittemmin S. oleskeli Suomen
rajalla voidakseen keskustella Suomen upseerien
kanssa; mutta 1789 hän oli siinä armeiassa. joka
hyökkäsi Savoon, haavoittui Porrassalmen
tappelussa (kesäk. 13 p.), ja koska hän vielä oli
Ruotsin alamainen, tuomitsi Turun hovioikeus hänet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
