Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tiffany ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1563
Tigerstedt
1564
(kreik. katolinen; Kristuksen kuva 700 luvulta).
Siionin tuomiokirkko (valmis 600-luvulla. useasti
hävitetty, uusittu 1795 jälkeen), kirkollinen
muinaismuistomuseo, luterilainen kirkko, pers.
linnan rauniot (suurenmoinen näköala), basaarit,
ruhtinas Vorontsovin pronssinen muistopatsas
(1867). Kaupungin länsilaidassa on
-Plosskaja-vuori (997 m yi. merenp.; huipulle, josta
valtava näköala, vie köysirata), jonka rinteellä
grusialainen Davidin luostari (luostarin luona
olevassa luolassa A. S. Griboedovin hauta). —
Paitsi yllämain. museoita T:ssä on kirjasto,
ooppera, fysikaalinen havaintoasema, useita
lukioita ja tyttökouluja, opettaja- ja hengellinen
seminaari y. m. ammattikouluja, tiet. seuroja.
Kaukaasian kenraalikuvernöörin, T:n
kuvernöörin. grusialaisen arkkipiispan, Georgian ja
lmeretian armeen. piispan asunto. -— Suurin osa
T:n kuvernementin teollisuudesta on keskittynyt
T:iin. Huomattavimmat ovat nahka-, tupakka-,
puuvillatehtaat, olutpanimot ja viinapolttimot.
Kauppa vilkas. — T. perustettiin 400-luvun
puolivälissä, saaden nimensä niistä kuumista
rikki-lähteistä (fbili = kuuma), jotka grusialainen
tsaari Vahtang Gurgaslan metsästysmatkalla nyk.
T:n paikalta löysi. Tuli 500-luvullaGeorgian
pääkaupungiksi. Viholliset hävittivät sitä monta
kertaa, ja usein se joutui pitkiksi ajoiksi
vieraiden valtaan. Viimeksi 1795 persialaiset
valloittivat ja hävittivät kaupungin; 1799
venäläiset saivat sen haltuunsa ja 1801 se liitettiin
Venäjään. T. saavutti suuren merkityksen
Kas-pian merestä Mustaanmereen sekä Venäjältä
Persiaan menevien kauppateiden risteyspaikkana.
E. E. K.
Tigerstedt [ti-], aatelissuku, yhteistä
syntyperää Wasastjerna-suvun sekä ruots.
Edelstam-suvun kanssa; alkuperäisenä nimenä näillä
kaikilla on Falander (Fahlander) ja ne
polveutuvat Falunin seuduilta Taalainmaasta.
1. Erik T. (1640-97), virka- ja tiedemies,
alk. Falander, tuli ylioppilaaksi Turkuun 1650,
nimitettiin 1668 filosofian apulaisopettajaksi
ja 1669 yliopiston sihteeriksi. Hoiti sitten
tuo-marinvirkoja, mutta nimitettiin sen ohessa 1671
kreikan ja heprean kielen professoriksi; otti
ensimäisenä Turun akatemiassa käytäntöön
klassillisten kirjailijain lukemisen. Sai 1682
lainopin professorin viran ja tuli 1685 asessoriksi
Turun hovioikeuteen. Aateloitiin 1691 nimellä T.
Oli 1690-luvulla virkaatoimittavana maaherrana
Turun ja Porin läänissä. Julkaisi kreik.
tekstejä ja useita akateemisia väitöskirjoja. T. oli
monipuolinen ja perinpohjainen oppinut sekä
kelvollinen virkamies.
2. Georg Fredrik T. (1729-90), upseeri,
edellisen pojanpoika. Meni nuorena Savon
jalkaväen rykmenttiin, josta hän 1783 erosi
everstiluutnantin arvolla. Asui senjälkeen
enimmäkseen maatilallaan Joroisissa hoitaen talouttaan
ja koettaen kaikin keinoin, myös epärehellisin,
kartuttaa omaisuuttaan. Hänen voitonhimonsa
saattoi hänet viimein turmioon. Kun näet
venäläiset 1789 hyökkäsivät rajan poikki, ryhtyi T.
voittaakseen itselleen rahallisia etuja, heidän
kanssaan kavallusvehkeisiin; hän vakoili heidän
hyväkseen, hankki heille ruokavaroja y. m.
Mutta kun vihollisen jonkun ajan jälkeen täytyi
peräytyä, joutui T. pahaan pulaan eikä nähnyt
muuta neuvoa kuin paeta venäläisten turviin.
Parkumäellä 21 p. heinäk. 1789 hän sitten
taisteli heidän riveissään omia kansalaisiaan
vastaan, mutta joutui viimemainittujen vangiksi, ja
kun lisäksi ven. päällikön papereista saatiin
selviä todistuksia hänen edellisistä vehkeistään,
vietiin T. Vaasaan, tutkittiin hovioikeudessa sekä
tuomittiin, vaikka hän itsepintaisesti kielsikin
syyllisyytensä, maankavaltajana kuolemaan.
Joulukuussa 1790 hänet mestattiin Rantasalmella. —
T. ei ollut yhteydessä Anjalan liittolaisten kanssa;
hän toimi vain omaksi hyödykseen.
3. Gregori Fredrik T. (1784-1863),
soturi, edellisen poika, kirjoitettiin jo lapsena
sotaväkeen, kävi Haapaniemen sotakoulua ja tuli
1800 vänrikiksi Savon keveään jalkaväen
rykmenttiin. Otti osaa 1808 v:n sotaan ja haavoittui
pahoin Revonlahden tappelussa, jossa hän osoitti
suurta urhoollisuutta. V. 1809 T. sai eron
Ruotsin sotapalveluksesta kapteenin arvolla. Kun
uutta sotaväkeä asetettiin Suomeen 1812, astui
hän jälleen palvelukseen, oli v:sta 1829 Kuopion
t,arkk’ampujapataljoonan päällikkönä ja erosi,
kun nämä joukot hajoitettiin, 1831
everstiluutnantin arvoisena. T. asui sittemmin Helsingissä
nauttien suuressa määrin kansalaistensa
kunnioitusta; 27 p. huhtik. 1858, Revonlahden tappelun
50:ntenä vuosipäivänä T:lle pidettiin
Kaisaniemessä juhla, jossa Runeberg luki julki hänen
kunniakseen sepittämänsä runon „Vänrikin
tervehdys".
4. Karl Konstantin T. (1822-1902),
historioitsija, tuli vliop. 1838, fil. lis. 1846 ja
sam. v. historian dosentiksi. Hoiti historian
professorinvirkaa 1856-58. Nimitettiin 1859
historian lehtoriksi Turun lukioon ja sai
oppilaitosta uudestaan järjestettäessä vastaavan viran
Turun ruots. klassillisessa lyseossa. — T.
liittyi yliopistossa vallitsevaan kansalliseen
liikkeeseen ja julkaisi yhdessä H. Kellgrenin ja
R. Tengströmin kanssa „Fosterländskt album"
nimisen teoksen (1845-47), johon hän kirjoitti
historiallisia kyhäelmiä. Tutki sittemmin
varsinkin Ruotsin suurvallan aikuista Suomen
historiaa. Hänen teoksistaan mainittakoon
väitöskirjat ..Pietari Brahen hallinto Suomessa" (1846)
ja „Esitys Suomen kaupunkien tilasta vv. 1638-40"
(1847; molemmat latinaksi), ,,Handlingar rörande
Finlands historia kring medlet af 17
ärhundra-det" (1849-50), „Ur Per Brahes brefväxling"
(1880, 1888), „Bidrag tili Kexholms läns
historia under drottning Kristinas tid" (1869). Yrjö
Koskisen „Y. M. Sprengtportenista ja Suomen
itsenäisyydestä" nimisen kirjoitelman johdosta
ja osaksi siinä ilmenevää käsitystä vastustaen
T. kirjoitti „Finsk Tidskrift"iin sarjan
tutkielmia Sprengtportenista (1876-88). V. 1889 T. sai
ruots. kirjallisuuden seuran palkinnon hist.
teoksista. O. R.
5. Robert Adolf Armaud T. (s. 1853),
suom. fysiologi, edellisen poika, suoritti
lääketieteen lisensiaattitutkinnon 1880 ja tuli 1881
lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi
(väitöskirja ,,Studien tiber mechanische Nervenreizung")
sekä nimitettiin sam. v. fysiologian dosentiksi
Helsingin yliopistoon. Työskenteli Ludvvigin
luona Leipzigissä 1883-84: ’tuli 1881 fysiologian
laboraattoriksi ja 1886 vakinaiseksi professoriksi
Tukholman Karoliiniseen medikokirtirgiseen lai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
