Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuotantorehu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1993
Tuotantorehu
—Tuottoverot
199-1
Tuotantorehu, se osa eläimelle syötetystä
rehusta, joka on tarkoitettu antamaan sille
tuotannon (maidon, lihan, rasvan, villan, työvoiman)
aikaansaamiseksi, s. o. elintoiminnan kautta
iii|iahtuvaan kudostumiseen tahi lihasvoiman
syn-tymi-een tarvittavat ravintoaineet (ks. E 1
a-t il s r e h u, Lypsy karjanhoito, R e h
u-aineet, H u o k i n t a). E. v. K.
Tuotantovero 011 eräs kulutusverotuksen
muotoja. jolle on ominaista, että vero kannetaan
tavarasta tämän ollessa tuotannon eli
valmistuksen asteella. Tätä veroa sanotaan myöskin
val-mistusveroksi. Sen vastakohtana ovat liikkeessä
olevasta tavarasta kannetut verot, kuten tullit,
kuljetus- ja kauppaverot sekä lisenssit.
Tuotanto-vero esiintyy verotusmuotona pääasiallisesti
suola-, viini-, viina- ja tupakkaverotuksessa.
V. 11.
Tuoteasetus ks. T 11 o t e p 1 a k a a t t i.
Tuoteplakaatti ruots. produktplakatet), 10 p.
marrask. 1724 Ruotsissa julkaistu kauppasääntö,
jossa vallalla olevan merkantiilijärjestelmän
periaatteita jyrkästi noudattaen kielletään vieraita
kansoja tuomasta omilla tai palkkaamillaan
laivoilla muita kuin oman maansa tuotteita. Se oli
Englannin purjehdussäännön (ks. t.) mukaan
laadittu, ja tarkoitus oli edistää oman maan
laivaliikettä ehkäisemällä vieraiden kansojen,
etupäässä hollantilaisten ja englantilaisten,
kilpailua. V. 1726 annetulla lisämääräyksellä
kiellettiin myöskin ruotsalaisia muiden maiden aluksilla
tuomasta tavaroita muualta kuin siitä maasta,
josta tuotteet olivat kotoisin, samoin
liikenteen-välitys vierailla aluksilla Ruotsin rannikoilla.
Ttuotsin kauppa kasvoi suuresti tämän johdosta;
niinpä alusten lukumäärä lisääntyi (1723 oli
niin 228. mutta 1726 480), ja niillä
purjehdittiin kaukaisiinkin maihin. T:sta hyötyivät
etupäässä suuret kaupungit, mutta muutamien
tavarain hinnan, kuten viljan ja suolan kallistumista
valitettiin, etenkin Suomessa. T:ia pidettiin
kuitenkin valtakunnan taloudellisena kulmakivenä ja
merenkulun onnistumisen ehtona, kunms Antti
Chydenius (ks. t.) kohdisti sitä vastaan ankaran
arvostelun; mutta vasta 1800-luvun alussa siitä
vähitellen luovuttiin tekemällä sopimuksia
vieraiden valtojen kanssa. K. 0. h.
Tuottamus 1 lat. culpa). T:sta sanotaan
oikeudenloukkauksen syntyneen, kun se ei ole ollut
tekijän tarkoittama eikä edeltäkäsin arvaama,
mutta kuitenkin 011 sellainen, että tekijä olisi
voinut ja hänen olisi pitänyt sen tekonsa tai
laiminlyöntinsä seuraukseksi arvata, jos hän olisi
ollut niin huolellinen kuin oikeusjärjestys vaatii.
Oikeusjärjestys vaatii, että jokaisen ihmisen
tulee ottaa huomioon kaikki tavallisen kokemuk
sen mukaiset seuraukset toimistaan ja
laiminlyönneistään, ja olla tekemättä sellaista joka
tuottaa toiselle vahinkoa — ellei hän erityisen
oikeusperusteen mukaan ole siihen oikeutettu. Joka
tällaisen huolellisuuden laiminlyö, niin että hän,
vaikka hän jommoisellakin varmuudella huomaa
tekonsa laadun, siitä huolimatta sen tekee,
arvel-Ien ettei oikeusloukkausta syntyisi, on syypää
n. s. itsetietoiseen t :een (luxvriu); jos joku taas
ei käännä tarpeellista huomiota tekoonsa, eikä
-envuoksi huomaa sen laatua, on hän syypää
itsetiedottomaan t:een frulpnj.
Yksityisoikeudellisessa oikeustieteessä tehdään lisäksi ero törkeän
t:n (culpa luta) ja lievän t:n (culpa levis) välillä,
se.11 mukaan tuleeko tekijän toimia erityistä
tarkkuutta vaativissa oloissa (esim. lääkärinä) vai ei.
1 :sta aiheutuva yksityisoikeudellinen vastuu
on vahingonkorvaus, joka ei ole riippuvainen t:n
asteesta. Huolellisuuden puute arvostellaan yleensä
tällöin jokuiseen tapaukseen nähden
abstraktisesta mittana tavallinen huolellinen ihminen,
roomalainen pater familias. ja ottamalla huo
mioon ainoastaan ne seikat, mitkä
toimintatilai-suudessa. siis jo ennen seurauksen syntymistä,
olivat tiedettävissä, s. o. kysytään, olisiko
huolellisen ihmisen pitänyt arvata seuraus.
Mutta t :sta syntyneestä oikeudenloukkauksesta
voi myös aiheutua rikosoikeudellinen vastuu.
Tämä suurenee sen mukaan, mitä suuremmat ne
oikeushyvät ovat, jotka tekojen tai
laiminlyöntien kautta joutuvat vaaraan ja mitä lähei
sempi ja varmempi vaara 011. Vaaran
mahdollisuus ja läheisyys arvostellaan myös tässä objek
tiivisesti ja ottamalla huomioon ainoastaan
toi-mintatilaisuudessa tiedettävissä olevat seikat,
mutta huolellisuuden puute arvostellaan tässä
tapauksessa konkreettisesti, s. o. kysytään, olisiko
tämän henkilön pitänyt arvata seuraus. —
Rikoslain mukaan t. rangaistaan vain erityisesti mai
nittuihin rikoksiin, kuten väärään valaan,
tappoon, varastetun tavaran salaamiseen j. n. e.
nähden. A. T.
Tuottamustappo ks. Tappo.
Tuottava mielikuvitus ks. Fantasia.
Tuotto 011 tuotannon tulos määrättynä
talous-kautena. Vähentämällä tästä yleis- (raaka-) t:sta
tuotantokustannukset (ks. Tuotanto) saadaan
puhdas tuotto.
Tuottoverot. T:lla tai kuten näitä veroja
myöskin nimitetään, erikoistuloveroilla
käsitetään verojen systemaattisessa jaoittelussa kaikkia
niitä eri veroja, joille 011 ominaista, että
verovelvollisen maksukyky määrätään hänen kustakin
yksityisestä tulolähteestä saamansa tulon,
erikois-tulon mukaan. Verottajan päämääränä on
verovelvollisen koko tulon verottaminen ja sen vuoksi
säädetään nykyään, kuu tuottoverotuksen
periaate omaksutaan, niin monta rinnan kannettua
viroa kuin katsotaan päätulolähteitä olevan.
Tavallisimmat tällaisen tuottoverojärjestelmä»
eri verot ovat: maavero, rakennusvero,
elinkeino-vero. pääomankorkovero ja työntuottovero.
Tuotto-veroille luonteenomaista on myöskin se. että
veron suuruus määrätään kullekin tulolähteelle
ominaisten ulkonaisten tunnusmerkkien mukaan.
Vero rasittaa sentähden kaavamaisesti kaikkia
samanlaatuisia tuloja samalla tavalla.
Verovelvollisen henkilökohtaisia oloja ei oteta lainkaan
tai vain pintapuolisesti huomioon. Verotuksessa
pyritään yleensä bruttotulon verottamiseen.
Velkojen korkojen vähentäminen tulosta esimerkiksi
ei siten yleensä ole sallittua. Tuottoverot ovat
näin ollen luonteeltaan objekti- ja reaaliveroja.
Tuottoverojärjestelmän etuina mainitaan, että ne
tulolähteet, joiden mukaan veroa kannetaan, ovat
helposti todettavissa; että verojen perusteeksi
otetuista lähteistä saadut tulot ovat joko tarkoin
määrättävissä tai ainakin suunnilleen
arvioitaessa; että verotuksen alaisiksi saadaan tuloja,
jotka esimerkiksi yleisessä tuloverotuksessa
helposti voivat välttää verotusta tai jäävät (kuten
ulkomaalaisten tulot) järjestelmällisesti verotta-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
