Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Työ - Työaika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2139
Työaika
2140
voiman komponentti liikkeen suunnassa (tai vas
täisessä) kerrotaan matkalla. T:n
teknilliseksi yksiköksi on valittu se t.. jonka 1 kg:n
suuruinen voima toimittaa, kun se kuljettaa
kappaleen voiman suuntaan I m:n pituisen matkan.
Sitä t :tä sanotaan k i I o g r a m m a m e t r i k s i
I. m e t r i k i I o g r a m m a k s i (kgm). C. G. S.
järjestelmässä on dyne voimayksikkönä ja
senti-metri pituusyksikkönä ja t:n yksikkö on siis
dynesentimetri, jota sanotaan ergiksi. Se on
98,i miljoonas osa kilogrammametristä. Suurempi
käytännöllinen yksikkö on jouli (ks. t.).
S ä h k ö-t. on = elektromotorisen voiman (E),
sähkövirran voimakkuuden (I) ja ajan (t) tulo
-Elt. Sen mitta on voltti-coulombi 1.
I o u 1 i, käytännössä myös vv a 11 i t u n t i (= 3,600
joulia) ja kilowättitunti. — Aikayksikössä
suoritettua työtä sanotaan työkyvyksi,
tehoksi (ks. t.) 1. e f e k t i k s i. V. S:n.
2. (Ihmisen t.) Laajimmassa merkityksessä
lokainen ulkonaista tehoa aikaansaava henkisen tai
ruumiillisen voiman käyttö. Taloudellista
työtä on sellainen t.. jonka tarkoituksena on tar
peiden tyydyttäminen tai ansion saanti. Työnteko
on terveessä ihmisessä normaalinen elämänilmaus,
mutta useimpain ihmisten täytyy kuitenkin
toimeentuloansa varten tehdä enemmän työtä kuin
mihin luontainen toiminnanhalu heitä ajaa.
Viimemainitussa tapauksessa t. synnyttää
pahanolon tunteita, vastenmielisyyttä, jonka voima
riippuu t:n laadusta. Jos nim. t. voi herättää
tekijässä mielenkiintoa, niin vastenmielisyyden
sijaan tulee mielihyvän, työnilon, tunne.
Kansantalouden kehitys on vienyt siihen, että suuri
osa taloudellista työtä ei enää voi synnyttää
erikoista työn iloa. Tämä itsessään suuresti
valitettava seikka johtuu etupäässä siitä että
työnjako on varsinkin teollisuudessa kehitelty
erinomaisen pitkälle. Kun työntekijä aina suorittaa
vain saman mitättömän osatehtävän, muuttuu
t. koneelliseksi ja yksitoikkoiseksi eikä enää voi
antaa ihmiselle sisäistä tyydytystä. Jos
kuitenkin t:n aineellinen tulos: liikevoitto, palkka,
voidaan saada työn voimaperäisyyttä lisäämällä
tuntuvasti nousemaan, niin tämä riittää
useimmille ihmisille hyvitykseksi työn
hengettömyy-destä. Mutta kaikille niille, jotka työstään
saavat määrätyn, tavallisesti vain
elantokustau-nuksia vastaavan palkan, ei aineellinen tulos
korvaa nykyaikaisen työn yksitoikkoisuutta.
Tältä kannalta katsoen on pyrkimys
taloudelliseen työhön käytetyn ajan lyhentämiseksi
täysin oikeutettu. Mutta toiselta puolen on
muistettava, että ihmisten käytettävissä olevien
hyödykkeiden määrä on riippuvainen tehdyn työn
paljoudesta. Tasapainon aikaansaaminen tässä
kohden on nykyaikaisen kansantalouden
tärkeimpiä tehtäviä.
T. saattaa olla aineellista tai
aineetonta, sen mukaan saako se
kouraautuntuvan ilmaisun vai ei, ruumiillista tai
henkistä, sen mukaan kysyykö se enemmän kättä
vai aivoja, johtavaa tai suorittavaa,
loista edellinen voi olla joko taloudellista tai
teknillistä laatua, jälkimäinen (varsinkin
teollisuudessa) ammattitaitoista tai ammattitaitoa
vailla olevaa. Lopuksi t. voi olla taloudellisesti
itsenäistä tai toisen palveluksessa suoritettua
palkkatyötä. Nykyajan yhteiskunnalle on luon-
teenomaista palkkatyön tuntuva lisääntyminen
itsenäisen työn kustannuksella, mikä seikka
johtuu suurtuotannon valtaan pääsemisestä. Tuo
tannon eri haarain mukaan voidaan taloudelli
sessa työssä erottaa 1) raaka-aineita tuottava t..
2) raaka-aineita muodosteleva t., 3) tuotteita
oikeaan aikaan ja paikkaan perille saattava työ,
4) kuljetustoimi, 5) vakuutustoimi, 6) persoonal
liset palvelukset, vrt. Tuot a n t o. Tätä nykyä
tuotantoprosessi tapahtuu tavallisesti liikeyrityk
sen puitteissa, ja siinä suoritettu t. jakaantuu
yrittäjän, yksityisvirkailijain (joihin luetaan
teknikot, konttorihenkilökunta y. m.) ja varsi
naisen työväen kesken. Koneet ovat varsinkin
teollisuudessa, eräillä aloilla suuremmassa, toi
silla pienemmässä määrässä, syrjäyttäneet ihmis
työn; sen täydellinen syrjäytiäminen ei kuiten
kaan voi millään alalla tulla kysymykseen,
ks. myös Työnjako. [Bileher, „Arbeit und
Rhytmus"; Weinhold, ..Geschichte der Arbeit";
Stamm, ,,Geschichte der Arbeit"; Herkner, „Työ
väenkysymys", sama, „Die Bedeutung der Arbeits
freude in Theorie und Praxis".J ./, F
Työaika on sisällykseltään kaksimielinen
käsite. Milloin sillä tarkoitetaan sitä aikaa,
jonka joku henkilö käyttää työhönsä, milloift
sitä aikaa, joka menee jonkun tietyn hyödykkeen
valmistamiseen. Tässä esityksessä t:aa
käsitellään ainoastaan edellisessä, subjektiivisessa,
merkityksessä. Se aika, minkä eri yhteiskuntaluok
kiin kuuluvat henkilöt käyttävät työhön, ei ole
ainoastaan hyvin erilainen, vaan sitä on myöskin
useihin henkilöihin nähden melkein mahdoton
täsmällisesti määrätä. Niinpä lienee yleensä mah
dotonta puhua mistään määrätystä t:sta, kun
on kysymys henkilöistä, jotka tekevät henkistä
työtä, tai liikemiehistä tai henkilöistä, jotka hoi
tavat taloutta ja kaikkia sen vaihtelevia toimia.
Helpoimmin voidaan todeta niiden henkilöiden t..
jotka ovat riippuvassa asemassa ja joiden työn
järjestää useita koskeva yhteinen työjärjestys.
Näin on varsinkin niiden työntekijäin laita,
jotka toimivat teollisuudessa ja sen tapaisissa
yrityksissä.
T:aa koskevissa tilastollisissa tutkimuksissa,
joita niiden laajuuden ja kalleuden tähden
parai-ten kykenevät suorittamaan valtioiden
työtilastolliset toimistot, on tutkimuksen
tarkoitusperästä riippuen noudatettu kahta eri
menettelytapaa. Niissä tutkimuksissa, joita esim. Sak
sassa tilastollisen keskustoimiston
työtilastollinen osasto on pannut toimeen, on tyydytty
verraten pieneen ainekseen (n. 10% :iin
todellisesta), jotta saavutettaisiin ainoastaan
senverran tietoa olosuhteista että sillä voitaisiin
perustella lainsäädännön sekaantumista t:n
järjestämiseen jossakin määrätyssä ammatissa.
Havainto-esineen valitseminen tapahtui puhtaasti
ulkonaisten tunnusmerkkien pohjalla (esim.
työnantajan nimen alkukirjaimen mukaan), jotta
siten vältettäisiin tarkoituksellinen
valikoitse-minen. Tämän varsin ankaran arvostelun
alaiseksi joutuneen menetelmän vastakohtana on
toinen, jota noudatettaessa pyritään mikäli
mahdollista ottamaan huomioon koko saatavissa oleva
aines. esim. kaikki jonkun tietyn ammatin
työläiset. Tällaisia tutkimuksia on esim. 1896
suoritettu Belgiassa yleisen ammattilaskun
yhteydessä ja 1901 ja 1903 kutoma- ja metalliteolli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
