Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kanssa. Sitä käytiin kurjasti.
Lappeenrannan taistelussa 1741 kenraalimajuri
K. H. Wrangel joutui tappiolle ja
vangiksi, ja kun ylipäällikkö Ch. E.
Lewenhaupt saapui armeijaan, lähti
hän Pietaria kohden, mutta suostui
keisarinna Elisabetin tarjoamaan
välirauhaan. Keisarinna lähetti S:een
levitettäväksi manifestin, jossa suomalaisia
kehoitettiin luopumaan Ruotsista ja
muodostamaan oma, Venäjän suojeluksen
alainen valtio. Itsenäisyysasiasta ei
kuitenkaan puhuttu enää mitään,
senjälkeenkuin S. oli joutunut Helsingissä
tapahtuneen armeijan antautumisen
kautta Venäjän valtaan. Silloin alkoi
n. s. pikkuviha, joka päättyi Turun
rauhaan (1743). Siinä Ruotsi sai
suurimman osan maata takaisin, mutta
Venäjälle lohkaistiin kappale
Kymijokeen asti. Haminan, Lappeenrannan
ja Savonlinnan kaupungit tulivat
kuulumaan Venäjän S:een. — Sodan jälkeen
hattuhallitus alkoi kiinnittää suurempaa
huomiota S:n asioihin. Tärkeimpiä
uudistuksia oli isojako. Ahtaita
kauppasäännöksiä lievennettiin ja kaupunkien,
vars. Pohjanlahden rannikolla olevien
kauppaoikeuksia laajennettiin etupäässä
Antti Chydeniuksen vaikutuksesta
vv:n 1765-66 valtiopäivillä. Viaporin
linnoituksia alettiin rakentaa
Ehrensvärdin johdolla 1749.
Kustaa III:n aikana (1771-92)
jatkettiin uudistuksia. V:n 1775 iso
jakoasetuksessa määrättiin, että kun talot
olivat saaneet manttaalinsa mukaan pelto-,
laidun- ja niittymaita sekä metsää, oli
ylijäämä otettava kruunulle ja annettava
uudisasukkaille viljeltäväksi. Viinanpoltto
otettiin valtiolle (1775) ja uusia
polttimoita perustettiin. Tarkoitus oli saada
varoja valtiolle sekä ehkäistä
juopottelua, mutta toimenpide herätti
talonpojissa yleistä tyytymättömyyttä. S.
jaettiin 6 lääniin entisten 4:n asemesta.
Uusi hovioikeus perustettiin Vaasaan
1776 ja laamannikuntain luku lisättiin
5:ksi. Tampere, Kuopio ja Kaskinen
perustettiin. Sotalaitosta kehitettiin siten,
että varaväkeä asetettiin entisen
miehistön lisäksi. Eversti Yrjö Maunu
Sprengtporten harjoitti Savon
prikaatin mallijoukoksi ja perusti
virkataloonsa Brahelinnaan sotakoulun, joka
1781 siirrettiin Haapaniemen
kruununkartanoon Rantasalmelle. Sprengtporten
muutti kuitenkin 1786 Venäjälle
ajaakseen siellä Suomen itsenäisyyttä, jota hän
jo täällä ollessaan oli suunnitellut
muutamien muiden aatelismiesten, J. A.
Jägerhornin, Klickin, de Geerin y. m.
kanssa. Kun Kustaa III aloitti sodan
Venäjää vastaan (1788-90), tuli
itsenäisyysajatus julkisuuteen. Kuningas aikoi
sekä meritse että maitse hyökätä
Pietaria vastaan, mutta kun meritaistelu
Suursaaren luona (1788) jäi
ratkaisematta, niin laivasto peräytyi Viaporiin.
Kuninkaan johtama armeija yritti
turhaan valloittaa Haminaa. Sillävälin
seitsemän upseeria laati Liikalassa kirjeen
Venäjän keisarinnalle, ja vähää
myöhemmin syntyi Anjalan liitto (ks. t.).
Kuningas joutui tukalaan asemaan, mutta
kun Tanska oli julistanut sodan, hän sai
tilaisuuden lähteä Ruotsiin. Anjalan
miesten menettelyä ei hyväksytty, ja
kuningas saattoi jatkaa sotaa. Savoon
hyökänneet venäläiset voitettiin
Porrassalmella ja Parkumäellä 1789, ja
kuningas sai voiton Utissa. Laivasto sitävastoin
kärsi tappion Ruotsinsalmessa (1789).
Seur. v. taisteltiin Savossa. Laivastolla
kuningas aikoi hyökätä Viipuria vastaan,
mutta joutui saarroksiin Viipurin
lahteen ja pelastui rohkealla hyökkäyksellä
(„Viipurin kujanjuoksu").
Ruotsinsalmessa hän pian sai suuren voiton, ja
sen jälkeen tehtiin Värälässä rauha (1790),
jossa rajat pysytettiin entisellään.
Kustaa IV Aadolfin hallituksen
aikuisista (1792-1809) toimenpiteistä on
tärkeimpiä Suomen Talousseuran
perustaminen (1797). Kirjalliset ja
tieteelliset harrastukset olivat tähän aikaan
virkeät, ja niiden etevin edustaja oli
H. G. Porthan. Ruotsinvallan aika
loppui Suomen sotaan 1808-09 (ks. t.).
Suomi Venäjän yhteydessä.
Julistuskirjoissaan maalisk. ja kesäk. 1808
Aleksanteri I sanoi ikuisiksi ajoiksi
liittäneensä S:n Venäjän keisarikuntaan,
mutta sitten kesäk. 1808 käskettiin
kaikista säädyistä valitsemaan edustajia
esittämään Pietarissa kansan tarpeita
ja toivomuksia. Kun tämä n. s. Suomen
Deputatsioni (ks. t.) oli suorittanut
tehtävänsä, kutsui Aleksanteri I säädyt
Porvooseen (ks. Porvoon valtiopäivät).
Valtiopäivillä laskettiin pohja
seuraavalle valtiolliselle kehitykselle. S:n
asioita keisarille esittämään asetettiin
Speranskijn sijaan valtiosihteeri, joksi
nimitettiin R. H. Rehbinder, sekä
erikoinen S:n Asiain Komitea ensim.
esimiehenään K. M. Armfelt. Vanha
S. yhdistettiin muuhun S:een 1812.
V. 1812 määrättiin Helsinki
pääkaupungiksi. Nikolai I:n aikana
(1825-55) taantumussuunta esiintyi jyrkkänä.
Säätyjä ei kutsuttu kokoon, mutta maan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
